Siis miten on mahdollista, että psykiatrisen sairaalahoidon tavoite on saada potilas tuntemaan itsensä pysyvästi sairaaksi? Luulisi, että järkevämpää olisi edesauttaa hänen paranemistaan, jotta hän voisi tuntea itsensä terveeksi! Mutta miten toipuva ihminen voisi tuntea itsensä terveeksi kun yksi hoitomuodoista on verkostoterapia, jossa potilaan koko lähipiirille opetetaan, että henkilö on sairas koko lopun elämäänsä? Placebovaikutuksen teho on tutkimuksissa kiistattomasti osoitettu, ja tällaisessa hoitokulttuurissa voidaan puhua käänteisestä, tuhoavasta placebosta! Miten ihminen voi toipua, jos koko lähipiiri alati muistuttaa häntä siitä, kuinka parantumattoman sairas hän on? Vaikka levitoisi kuun kiertoradalla, niin jotkut näkisivät tässäkin vain yhden sairauden oireen ja syyn köyttää toipilas lepositeisiin;)
Kun "hoidon" tavoitteet ovat tätä tasoa, niin ei ole mikään ihme, että niin monet syövät lääkkeitä koko lopun ikänsä, sillä kukaan ei ole edes yrittänyt parantaa heitä.
Kun "hoidon" tavoitteet ovat tätä tasoa, niin ei ole mikään ihme, että niin monet syövät lääkkeitä koko lopun ikänsä, sillä kukaan ei ole edes yrittänyt parantaa heitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta tunteaksesi itsesi terveeksi on sinun ensin tiedostettava sairautesi ja pyrittävä siitä pois.
koska kukaan ulkopuolinen ei voi vaikuttaa sinun sisimpään kuin sinä itse.. olit sitten sairaalassa tai et sama loppu tulos jos et tiedosta niin et.
paitsi lobotomialla, mutta sekihän on kielletty. no onhan toi sähkö shokki hoito vielä ja itseasiassa noi on ainoat millä ulkopuolinen voi vaikuttaa sinun sisimpääsi.
Parantuminen alkaa siinä vaiheessa kun psyykkisesti sairas ihminen pystyy hyväksymään, että on sairas ja siihen joskus tarvitaan herätellä lähipiiriäkin..
tavoitteena on että psyykkisesti sairas ihminen oppii elämään oman sairauden kanssa. Sekä oppisi keinoja millä lievittää pahaa oloaan/harhojaan/paniikkikohtauksia...yms..
Kun ei ole noita poppakonsteja millä parantaa kokonaan:(
olisi tärkeämpää puuttua niihin syihin, jotka aiheuttaa niitä harhoja, esim. elämäntilanne, lähimmäisten raskas ja vaativa käytös, sairaan tarpeet ja halut, kyvyt, taidot, harrastukset, muut ns. sidosryhmät
Voi vain kuvitella mitä seuraa, jos hoidetaan pelkkää oiretta ja pyydetään sopeutumaan siihen. Tilanne huonontuu entisestään. Nyt potilas ei mahdollisesti enää tiedosta tilannettaan sairautta aiheuttavaksi (kiellettyä) ja on siksi mahdollisesti kyvytön toipumaan ja sairaus kroonistuu. Sanoin potilas kroonistuu kaikilta osin: käytökseltään, eleiltään, tunteiltaan, fysiikaltaan. Tällaisessa tilanteessa edessä on aina uusi ongelma ratkottavaksi.
Juuri tätä minä tarkoitin:)
antamani mielipiteen oikeellisuudesta. Mutta koska jokainen meistä on yksilö, ominen henkilökohtaisine tunteineen ja näin myös kokemuksineen.
Itse en ammatti-ihmisen ja huom. etenkään ammatti-ihmisen kanssa lähtisi kilpasille väittelemään mun elämää koskevista asioista. Itse ainakin omassa ammatissani ja työssäni pyrin suoriutumaan mahdollisimman hyvin. Kilpailen siis jotakin oletusta vastaan. Joko itseäni tai muita tai suoritan pomon antamia käskyjä, jotta en jäisi jälkeen. Saisin mahdollisesti potkut karenssin jos en tekisi niin.
Terve kritiikki on joka asiassa paikallaan, myös tässä.
Nappeja turpaan..:/