hei, onko minulla mitään mahdollisuutta selvitä tulevan lapsen kanssa...Olen 16 vuotias minulla on peruskoulu kesken, saisin sen melkein suoritettua ennenkuin lapsi syntyy. Vanhenpani eivät asiaa hyväksy ollenkaan, tai äitini, väitti että voi vannoa minulle 100% että en tule onnistumaan näin nuorena, että kaverini jättävät minut, poikaystävä myös kun huomaavat että en voi enään pitää hauskaa. Hän sanoi myös että ei halua osallistua asiaan millään lailla.. tuli aika paha mieli..itseasiassa todella paha mieli..jotenkin toivo hävisi..Ovatko muut ihmiset selvinneet ?
Onko mahdollisuutta..
liian nuori
232005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
on toki. Äitisikin varmasti tottuu ajatukseen.
Minulla ainakin on edelleenkin samat kaverit ja ystävät ja entinen poikaystävä hyvänä ystävänä.
Miten asennoituu, siten pärjää.
Entäs sittetn opisekelu? miten se onnistuu kun villä peruskoulu kesken? pystyykö sitä opiskelemaan vaikka on vauva ? riittääkö voimat ja motivaatio?
kun pistää riittämään.
Itse olin jo peruskoulun käynyt, mutta aikuislukiossa pystyy tenttimään peruskoulun loppuun. Itse aloitin juuri etälukion aikuislukiossa. Kahden vuoden kotona olon jälkeen motivaatio on todella korkealla ja voihan sitä aijemminkin aloittaa. Lueskelet koulukirjoja päivittäin, kun vauva nukkuu ehjiä öitä.
Kuullostaa hyvältä, mutta onko se totta että nuoruus loppuu siihen?
Minä en ole menettänyt nuoruuttani, vaikka tuossa tammikuussa sainkin lapsin. Elän sitä kyllä, mutta perheellisen näkökannasta. Olen nyt käynyt ulkona pari kertaa, kun en enää imetä poikaani täysiaikasesti. Mieheni ja minun vanhempani ovat kummatkin halunneet, suorastaan vaatineet, poikaa heille hoitoon. Joten mihin se siis päättyy? Okei, et voi enää tehdä ex-temporee lähtöjä, niinkuin aikasemmin pystyit, kun kaveri soitti et lähdeks ulos vaiks kahvil. Olen silti, vaikka olenkin äiti, säilyttänyt rakkaat ystäväni, he ovat olleet tukena, niin iloissa kuin surussa, ja minä taas heidän tukena. Käymme vieläkin usein kahvilla ja näemme usein.
Monesti myös kaverini tulevat luoksemme vaikka iltaisin katsomaan jotain leffaa, kun poika nukkuu. Tai sitten pelaillaan lautapelejä tms. Hirmu kivaa! :) Myös mukaan tehdään kotitekoista pizzaa, joskus tortilloja, yhdessä.
Eli ei se vauva tarkoita sitä, että elämä loppuisi. Sinun vain pitää itse pitää siitä kiinni.
Tietenkin joudut olemaan aikuinen lapsellesi, mutta nuori saat olla niin kauan, kuin itse haluat! ;)
Sinulla varmasti tulee olemaan tukiverkko: äitisi ainakin varmasti auttaa sinua alkuun, kunhan selviää alkutokkurasta.
Meijän äiti oli jo pitkään tiennyt, että mä olen se ensimmäinen joka saa lapsia meijän sisaruskatraasta(minun lisäkseni on meidän perheessä sisko ja veli), no pitihän se meidän äidin tieto paikkansa. ;D
Kyll äitisikin varmasti tottuu ajatukseen! Onhan se aina järkytys, ettei OMA lapsi olekaan pieni 2-vuotias tytöntyllerö, vaan ihminen, josta tulee äiti.
varsinkin jos haluat olla vastuullinen äiti lapsellesi. Lapsi on riippuvainen VAIN sinusta 24 tuntia vuorokaudessa ainakin tulevien vuosien ajan. Miten kohdallesi käy jos lapsi on sairas tai muuten poikkeuksellisen hankala? Meneekö suu mutruun, hä?
näitä asioita mielessään uudelleen ja uudelleen.
sitä vaan tulee elää hieman eri tavalla.
Ryyppääminen ja rällästäminen jää vähemmälle, mutta niiden tilalle tulee muuta tekemistä. Itse olen kiikuttanut tytärtäni vauvasta asti mukana yhteisillä retkillä, mökeillä, kahviloissa... Järjestely kysymyksiä. Täytyy toki muistaa myös se vastuu mikä lapsesta tulee. Raha, yövalvomiset, vaipan vaihdot, erityisesti kakkavaipat ovat minulle vaikea asia;)
mutta... Asioilla on tapana järjestyä.
Asia on kyllä ihan kylmästi sanottuna:"Mikään ei ole enää samoin kuin ennen". Joudut heräämään monta kertaa yössä, jos nyt voit nukkua ollenkaan (koliikki). Vauvan sairastaessa lähdet lääkäriin, vaikka keskellä yötä. Valvot vauvan kanssa, jos on tukkoinen. Oksentelee, siivoat yöllä oksennusta vauvan sängystä ja otat hänet hyvässä lykyssä viereesi -> siivoat oman sänkysi oksennuksesta. "Kaverit tulee illalla luoksesi, kun vauva on nukahtanut" ja hah yleensä olet lopen väsynyt illalla ja olet onnellinen, jos saat itsekin hetken nukkua. Todennäköisesti et jaksa katsella hohottavaa ja kikattavaa kaveri remmiä kotonasi, jos olet koko päivän hoitanut huushollia. Se on sitten tietenkin eri juttu, jos vanhempasi sanovat tavan takaa, että he haluavat vauvan hoitoonsa. Silloinhan on sitä vapaata, mutta enpä usko sen kestävän ikuisesti. Ja toiseksi et kai sinä tee lasta omille vanhemmillesi??????????? Sinähän olet lapsen äiti. Nuoruus ja hulluus on ohi, kun saa lapsen. Uskoo ken tahtoo.
Olipa todella karmeaa luettavaa tuo sinun kirjoituksesi. et taida paljon pienestä ihmisen alusta välittää? Äidiksihän kasvetaan eihän kukaan osaa olla äiti vaikka olisi 30v jos ei ole omaa lasta. niin miksi ei sitten voisi olla äiti 16 vuotiaana. se on vain asennekysymys. eihän täällä maailmassa olisi yhtään äitiä jos kaikki vain ajattelisivat kielteisesti. Lapsi on Jumalan lahja ja Jumala antaa siunauksen pienokaisen kasvattamiseen ja omaan jaksamiseen.
ehkä te "aikuiset" teette näin, mutta nuorten ei tarvitse. Kavereitten tapaaminen on järjestely kysymys. Kaverit kyllä ymmärtävät pinen vauvan tarpeet ja että uusi äiti tarvitsee unta. Vauvan kanssa valvominen ei kestä kauaa, eikä koko päivää tarvitse seinän sisällä oleskella. Tekee vauvallekkin hyvää päästä ulos raittiiseen ilmaan ja siinä samalla voi käydä tapaamassa kavereita esim. kävellen ympäriinsä, istuskellen puistossa tai vaikka piknikillä. oma mielikuvitus on rajana.
Oma tyttäreni 1v 10kk ei vielä kertaakaan ole ollut kipeä ja ystäväni ovat aina valmiina auttamaan. Otan vain puhelimen käteen ja soitan ja joku heistä vie tytön ulos leikkimään ja minä saan hetken rauhaa.
Ei se elämä lapsen tuloon lopu. Se vain hieman muuttaa muotoaan ja todelliset ystävät nostavat päätään tässä vaiheessa.
sinulle asiat niin realistisesti kuin ne näyttäytyvät kohdallasi. Olet todellakin aivan liian nuori leikkimään äitiä ja olosuhteesi eivät ole otolliset kuin korkeintaan koiranpennun emännäksi. Äidilläsi ei myöskään ole mitään velvollisuutta osallistua äpärän elättämiseen. Kuinka hänellä muka voisikaan olla?
Miksi et ole kantanut vastuuta ja käyttänyt ehkäisyä? Sinun kannattaa nyt varata aika aborttiin ennen kuin on liian myöhäistä. Myös adoptio on varteenotettava vaihtoehto.
on puhunut, että kirjoittajan äidin tulisi lasta elättää?
Etkä SINÄ ole täällä päättämässä miten toisten tulisi elämäänsä elää.
sulla erikoiset mielipiteet. Ettei vaan itelles olis juuri sattunut noin?????? Ja nyt täytyy jaella idioottimaisia ehdotuksia toisille!!!!!!!!!! Miltähän mahtaa tuntua jos ja kun sitten joskus aikuisena haluaakin oikeesti niitä lapsia ja on antanut ensimmäisen pois?? Pääseekö abortistakaan koskaan ylitte jos sattuukin olemaan todella herkkä ihminen ja tekeen sen vaan äidin tai jonkun muun painostuksesta??
"Miltähän mahtaa tuntua jos ja kun sitten joskus aikuisena haluaakin oikeesti niitä lapsia ja on antanut ensimmäisen pois??"
Ei varmaan mitenkään erikoisemmalta, jos osaa ajatella asiaa yläpäällä eikä alapäällä. Kun kerta mahdollisuudet lapsen kasvattamiseen lapsena ovat ala-arvoiset aikuisena osaa vertailla ja näkee tilanteen uudessa valossa. Alkuperäisenkin lapselle on olemassa jossain hyvät vanhemmat, joilla on kypsyys ja henkinen valmius tulla äidiksi ja isäksi. Keskittymällä kouluun ja kehittämällä pikku hiljaa oman elämänsä ja oman minuutensa alkuperäinen kirjoittaja kerää valmiuksia myöhempään mahdolliseen vanhemmuuteen. Toinen aivan yhtä hyvä vaihtoehto on abortti, mutta sitä ei saa lykätä myöskään henkisistä syistä.
"Pääseekö abortistakaan koskaan ylitte jos sattuukin olemaan todella herkkä ihminen ja tekeen sen vaan äidin tai jonkun muun painostuksesta??"
Pääsee varmasti kun on hyvä tukiverkko perhettä ja ystäviä ympärillä. Painostaminen ei tietenkään ole oikein, mutta täytyy olla avoin kaikille mahdollisuuksille ja kuunnella vanhempiaan tarkast. Kun kukaan ei syyllistä ja mahdolliset traumat tulevat käsitellyksi myös syyt raskauteen selvenevät ja tyttö ottaa opikseen, ymmärtää ehkäisyn ehdottoman tärkeyden.
Totuus on se, että lapsena ei vain ymmärrä useinkaan omaa parastaan ja vielä vähemmän viattoman syntymättömän lapsen parasta. Alaikäinen lapsi ei voi pitää kunnolla huolta edes itsestään, asuu kotona ja on vanhempiensa elätettävänä. Sellainen tapaus ei todellakaan kykene huolehtimaan monta kertaa avuttomammasta yksilöstä.
loppujen lopuksi elättäisi? Rahaton ja kouluttamaton koululainen kun ei opi ehkäisyä käyttämään vaikka ties miten monta vuotta koulussakin näitä asioita tuonikäisille jo jauhettu.
Se on turha rutista kun on jo kakka housussa.
Rahalla minä lapseni olen elättänyt. Äitiyslomalla meistä suurinosa jossain vaiheessa elämässään on.
Ensisijaisesti seksuaalikasvatus on jokaisen vanhempien vastuulla. Ei näitä asioita voi vain koulun vastuulle jättää.
Nykyään seksiä tulvii joka tuutista ja se mitä rakkaus ja seksi oikeasti ovat, on nuorilta ja lapsilta hukassa. Tehkää siis VANHEMMAT asialle jotain. Täällä rutina ja kitinä tuskin auttavat.
Ja voin vaikka vannoa, että haukkuminen ja uhkailu eivät tässä asiassa ratkaise mitään.
Mutta haluan oikaista yhden seikan, joka on erittäin oleellinen. Abortista ei pääse yli ellei aborttia aivan itse tahdo. Noin kaksituhatta naista vuosittain suomessa sairastuu henkisesti abortin jälkeiseen syyllisyyteen ja sitä kautta pahemmin psyykkisesti.
Abortista ei selviä, mikäli ratkaisu on ollut liian äkkinäinen ja harkitsematon, se on tehty toisten painostuksesta (ei siis täysin omasta tahdosta) tai on taipumusta muutenkin mielenterveydellisiin ongelmiin.
Joillekin ihmisille ajatuskin siitä, että joutuisivat luopumaan omasta lapsestaan on täysin ylitse pääsemätön, riippumatta siitä millä päällä he ajattelevat. Ja jos he joutuvat siitä luopumaan toisten tahdon mukaisesti, he eivät varmastikaan selviä ilman mielenterveydellisiä ongelmia.
Monella äidillä on tapana aluksi purkaa järkytyksensä ja pelkonsa negatiivisesti, mutta kun lapsi syntyy, asia usein muuttuu.
Se on sun päätös, pidätkö lapsen tai et, lapsi joka mahassasi kasvaa on sinun, hänestä kasvaa oikea ihminen.
Mikä on sun äidin mielestä hauskanpitoa? Mä itse äitinä koen hauskanpidon esim. kun menemme lapseni kanssa leffaan, tivoliin, ulos syömään, uimaan jne. Tietysti käyn välillä aikuisten keskenkin ulkona, ja se jokaiselle suotakoot, mutta hauskanpito ei ole pelkästään kavereiden kanssa rymyämistä. Olethan sä vielä tosi nuori, mutta niin on moni muukin ollut, riippuu ihmisestä itsestään mihin kukin kykenee, ei iästä.
Tokihan siinä voi niin käydä, että äijä jättää, kaverit kyllästyy jne, mutta lapsen myötä sitä elämässä kääntyy ihan uusi sivu ja voit saada uusia ystäviä. Ja jos mies lähtee; se on hänen omatuntonsa ongelma, mutta yhtä lailla hän voi haluta jäädä siihen, jos hänessä yhtään vastuuntuntoa ja rakkautta on. Lapsi on myös hänen.
Kyllä mä ainakin onnistuin hyvin lapsen kanssa:)
Mä on kans 16v. ja tyttö nyt 5kk
mietimpä tässä näitä joitain kirjoittajia jotka sanovat kaveredeiden katoavan jne..osa varmasti hieman etääntyy, mutta ne parhaimmat ystävät kyllä pysyvät..meillä on ainakin suurin osa ystävistä tarjoutunut hoitoavuksi ja suunnittelevat mitä kaikkea voidaan sitten tehdä muksun kanssa yhdessä..okei, en ole teini-äiti, olen 21, mutta ensimmäinen meidän tiiviistä kaveriporukasta joka saa vaavin..ja hyvin on ystävät ollut mukana odotuksessa..onhan tietenkin yli 20-vuotiailla himpun verran erilainen ajatusmaailma kuin 16-vuotiailla mutta eiköhän ne nuoretkin ystävät ymmärrä sen lapsen tuoman vastuun..ja ainakin oppivat ymmärtämään...oli ihana kuulla kuinka täällä jollakin teini-äidillä ystävät tulevat kylään katsomaan leffoja ja pelailemaan jne..
varmasti vauva muuttaa elämäsi ja se ei todellakaan ole samanlaista..eihän se ole sillä 30 v. äidilläkään...mutta miksi sen pitäisikään...varmasti tulet joskus kaipailemaan aikaa jolloin saattoi lähteä pussikaljalle ja liftaamaan tuntemattomien kyytiin, mutta sille ei voi mitään, siihen pitää van totuttautua..joskus taas varmasti tulet ajattelemaan että ihanaa kun voi kieltäytyä lähtemästä rymyämään...on minullakin(vaikka olenkin jo "aikuinen")silloin tällöin ahdistukohtauksia siitä kuinka olisi kiva vielä mennä ja hullutella mutta suurin osa ajasta menee kyllä siihen kun mietin kuinka ihanaa on saada oma pallero syliin ja päästä lykkimään lastenvaunuja, heräilemään öisin, leikkimään pihalle, pesemään kakkapyllyä jne...ja hei, ei niitä kakkavaippojakaan tarvitse montaa vuotta pyyhkiä... :) Onnea Odotuksellesi!
Olen 17v. rv9 6 ja peruskoulun suoritin loppuun vasta äskettäin.. Vanhempiin en ole pitänyt pahemmin yhteyttä, eivätkä he minusta mitään halua kuullakaan.. Se tule selväksi kerrottuani olevani raskaana.. Ystävät ovat vieläkin ne samat ja pätkätöissä olen, jotta saan rahaa elämiseen. Mistään tai keneltäkään en apua ole pyytänyt/tarvinnut ja aion päräjätä loppuun asti.. Kyllä sitä pärjää..