Jos näin on tapahtunut, silloin on saanut sielunvihollinen ihmisen pauloihin ja tämä on uskonut valheen saarnan.
Jos sydän on oikealla paikalla, ei mitkään henkivallat voi riistää uskoa jos ei ihminen itse sitä kiellä.
Eikä tämä maailma anna sittenkään mitään, nimittäin jos usko on tärkein asia itselle. Ei sittenkään, vaikka olis koettelemuksia, ei halua tätä uskoa jättää eikä meenä maailmaan eikä eriseuraan.
Jos ainakin uskovaisella ihmisellä on oikein vaikeaa, se tavallisesti tekee sen vaikutuksen, että Jumala tulee silloin lähemmäksi. Ja vaikeiden asioiden keskelläkin sydämmessä rukoilee, että jaksais sittenkin olla uskomassa.
Tai ainakin jos erehtyy näin tekemään,että jättää uskon. Kyllä sydän kaipaa Jumalan valtakuntaan takasin. Ei sitä koskaan unohda, "että miten hyvä oli olla, kun sai ensimmäiset askeleet ottaa Jumalan valtakuntaan ja kuinka Herra on suloinen. Silloin sai maistaa taivaan esimakua."
Ja kyllä sitä haluaa antaa näille uskon sisarille ja veljille anteeksi vaikka olis väärinkin kohdeltu, vaikka toiset ei aina osaa edes pyytää.
Usko on omakohtainen asia ja koettelematonta uskoa ei ole.
Joskus tulee Jumalan aika, ja tällaiset asiat oikenee mitkä on kieroutuneet. Mutta Jumalan aika ei ole sama kuin ihmisen aika. Tämäkin on uskon asia.
Ei kannata mennä asioiden edelle, Ja alkaa ihmisenä hoitaan sellaisa asioita jotka kuuluu Jumalalle.Ja alkaa ajattelemaan näistä toisista, että he ei olis uskovaisia jos he erehtyy. Kyllä he silti ovat uskovaisia. Jumalan valtakunta koostuu erehtyväisistä ihmistä.
Jos ei me anneta anteeksi toinen toisillemme, ei taivallinen Isäkään anna meille anteeksi.
Kyllä se totuus varmaan on, että ne hyvät ihmiset on siellä maailmassa. Näin on Raamatunkin mukaan, että Jumalan valtakunnassa on raajarikot ja rammat. Se on kuin hakomaja yrttitarhassa.
Muille tämä usko ei kelvannut silloinkaan kun kuninkaanpojan häihin tuli kutsu. Oli syitä vaikka minkälaisia, Raamatun mukaan.
Silloin talon isäntä käski kutsua raajarikot, rammat ja muut vaivaset. Ja heille tämä kutsu kelpasi.
Onhan ollut niinkin kovia koettelemuksia, että on tullut peräti eriseuroja ja ihmiset ovat eksyneet väärään henkeenkin, ja sittenkin on Jumala varjellut, että on säilynyt uskomassa tähän päivään asti
Mutta se usko on nöyryyttä ja kuuliaista mieltä Jumalan valtakunnalle. Sittenkin vaikka se oma liha panis vastaankin.
Jos sydän on oikealla paikalla, ei mitkään henkivallat voi riistää uskoa jos ei ihminen itse sitä kiellä.
Eikä tämä maailma anna sittenkään mitään, nimittäin jos usko on tärkein asia itselle. Ei sittenkään, vaikka olis koettelemuksia, ei halua tätä uskoa jättää eikä meenä maailmaan eikä eriseuraan.
Jos ainakin uskovaisella ihmisellä on oikein vaikeaa, se tavallisesti tekee sen vaikutuksen, että Jumala tulee silloin lähemmäksi. Ja vaikeiden asioiden keskelläkin sydämmessä rukoilee, että jaksais sittenkin olla uskomassa.
Tai ainakin jos erehtyy näin tekemään,että jättää uskon. Kyllä sydän kaipaa Jumalan valtakuntaan takasin. Ei sitä koskaan unohda, "että miten hyvä oli olla, kun sai ensimmäiset askeleet ottaa Jumalan valtakuntaan ja kuinka Herra on suloinen. Silloin sai maistaa taivaan esimakua."
Ja kyllä sitä haluaa antaa näille uskon sisarille ja veljille anteeksi vaikka olis väärinkin kohdeltu, vaikka toiset ei aina osaa edes pyytää.
Usko on omakohtainen asia ja koettelematonta uskoa ei ole.
Joskus tulee Jumalan aika, ja tällaiset asiat oikenee mitkä on kieroutuneet. Mutta Jumalan aika ei ole sama kuin ihmisen aika. Tämäkin on uskon asia.
Ei kannata mennä asioiden edelle, Ja alkaa ihmisenä hoitaan sellaisa asioita jotka kuuluu Jumalalle.Ja alkaa ajattelemaan näistä toisista, että he ei olis uskovaisia jos he erehtyy. Kyllä he silti ovat uskovaisia. Jumalan valtakunta koostuu erehtyväisistä ihmistä.
Jos ei me anneta anteeksi toinen toisillemme, ei taivallinen Isäkään anna meille anteeksi.
Kyllä se totuus varmaan on, että ne hyvät ihmiset on siellä maailmassa. Näin on Raamatunkin mukaan, että Jumalan valtakunnassa on raajarikot ja rammat. Se on kuin hakomaja yrttitarhassa.
Muille tämä usko ei kelvannut silloinkaan kun kuninkaanpojan häihin tuli kutsu. Oli syitä vaikka minkälaisia, Raamatun mukaan.
Silloin talon isäntä käski kutsua raajarikot, rammat ja muut vaivaset. Ja heille tämä kutsu kelpasi.
Onhan ollut niinkin kovia koettelemuksia, että on tullut peräti eriseuroja ja ihmiset ovat eksyneet väärään henkeenkin, ja sittenkin on Jumala varjellut, että on säilynyt uskomassa tähän päivään asti
Mutta se usko on nöyryyttä ja kuuliaista mieltä Jumalan valtakunnalle. Sittenkin vaikka se oma liha panis vastaankin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meitä kaikkia hoidetaan aikanaan. Ja jos on väärin hoidettu, kyllä nekin asiat aikanaan oikenee, kuhan ei uskoa kiellä.
Ja sitäpaitsi ne hoitajat yleensä pytävät itskin anteeksi niissä kokouksissa omaa kohtaansa ja seurakunnan edessäkin monesti jos on puhujia.
Ja jos sen uskon on kieltänyt, siis näin erehtynyt tekemään, niin kannattais tulla takasin. Sillä kyllä se itse se uskon jättänyt ihminen häviää, jos ei jaksa asioita selvittää ja jättää uskon.
Jos sydän on oikealla paikalla, nin kyllä se haluaa tätä Jumalan valtakunnan kutsua kuunnella.
hätäilemään? Jos ei hoida niin unohdus korjaa. Niin me SRK:ssa hommat hoidamme...
mutta lihan halu on kuolema.
kertoa, että itsekin olen vl joka olen nuo kolme ensimmäistä viestiä kirjoittanut. Ne on siis sama ihminen kirjoittanut.
teini?
eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. " (Room. 8:37-39.) (lainaus)
Hienoa.