Mikä olisi hyvä tapa huomauttaa nätisti poikani kummille kun ei koskaan muista synttäreitä tai mitään? En tarkoita että odotettaisiin hirmu lahjuksia mutta kun sisarustenkin kummit muistavat heitä syntymäpäivinä. Poikani on vielä pieni ja jouduin taas kerran vastaamaan kysymykseen kuka on mun kummi jne.
Jos olisin ollut fiksu en olisi häntä kummksi ottanut mutta kun hän innokkaana itse tehtävään tarjoutui otin toivomuksen iloiten vastaan.
Viimeksi kutsuimme hänet syntymäpäivä kutsuille ei tullut laittoi kolme päivää synttäreiden jälkeen sähköpostin minun sähköpostiini, poika täytti silloin 4.
Jos olisin ollut fiksu en olisi häntä kummksi ottanut mutta kun hän innokkaana itse tehtävään tarjoutui otin toivomuksen iloiten vastaan.
Viimeksi kutsuimme hänet syntymäpäivä kutsuille ei tullut laittoi kolme päivää synttäreiden jälkeen sähköpostin minun sähköpostiini, poika täytti silloin 4.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kysymykseesi, mutta rivien välistä luin, että lapsesi kummi on aika etäinen...?? Tällaisessa tapauksessa sinun kannattaisi vaan sitkeästi pyytää häntä teille käymään, ihan "kahville" ja kummilasta tapaamaan. Jos pyydät vaan synttäreinä niin se on liian harvoin! Eli siis jos hän nyt perui ne synttärit niin sitkeästi vaan pyydät uudestaan tulemaan, kunnes hänelle sopii.
Ja sitten kun hän tulee käymään, varmistat että myös viettää kummilapsensa kanssa aikaa/tutustuu häneen, eli ei koko vierailua seurustella sinun kanssa kahvipöydän ääressä. Voit "ohjata" vähän vierailun kulkua esittelemällä kummille lapsen huonetta ja eri tavaroita/piirustuksia, ja kertoa lapsesi hauskoja kommelluksia tai suusta päässeitä sammakoita. Näytä valokuva-albumia.
Parasta tietenkin olisi, että tekisitte jotain yhdessä. Kutsuisit kummitädin/sedän johonkin ulkotapahtumaan kaupungille viettämään aikaa teidän kanssa.
Muista myös lähettää/antaa valokuvia kummilapsesta vaikka kerran pari vuodessa! Ennen kaikkea siis täytyy itse yrittää olla asiassa aktiivinen ja luoda suhdetta lapsen ja kummin välillä. Etenkin ne kummit (itse olen myös) joilla ei ole omia lapsia eivät aina ehkä tiedä mitä voisivat tehdä lapsen kanssa, ja yhteydenotto leikki-ikäiseen saattaa vähän kangerrella ellei ole esim. äitiä selkeästi sanomassa että "maria haluaisi kovasti taas tavata/leikkiä/nähdä kanssasi... Koska tulisit?"
Voihan lapselle aina kertoa, että kaikki kummit eivät ole samanlaisia, eivätkä kanna lahjuksia.
Kummius ei todellakaan saa olla pakotettu tapa toimia äitien hyväksi katsomalla tavalla. Etenkin, jos tätä tapaa ja kummiuden sääntöjä ei ole kummille luettu.
Jos lapsen elämässä tärkeintä roolia näyttelee kummius tai kummittomuus, on perheen sisäisissä arvoissakin jo tarkastelemisen varaa. Eikö lapsella muka ole muita aikuisia tuttavia? Olisiko noin oman mielenterveydenkin kannalta aika hankkia jo niitä?
Juupa juu. Kirjoitat lapsen olevan vielä pieni. En usko ´Sinun puhuvan pelkästään fyysisetä koosta. Se nyt vaan on niin, että pieni lapsi ei haikaile kummiensa perään. Paitsi siinä tapauksessa, että vanhemmat hehkuttamalla hehkuttavat asialla. Eli vanhempien halu mustamaalata kummia lapsen/lasten kuullen on käytännössä vain tapa kiusata lasta. Omaa lasta! miksi teit lapsen/lapsia?????
Kummia en ole koskaan mustamaalannut koska on ihan mukava itsekkin pienen pojan äiti.
Ihmetyttää vaan kun itse oli innolla kummiksi ryhtymässä ja pitää kyllä yhteyttä minuun mutta ei tunnu olevan missään määrin kiinnostunut kummilapsestaan.
Pieni 4v. poikani ei ole tyhmä kun isosisko saa huomioa omilta kummeiltaan ja puhuu heistä luonnollista on miettiä että kuka mun kummi oikeen on.
Eikä tämä kysymys ollut mikään elämää suurempi ajattelin vain että löytyisikö täältä vinkkejä millä heidän suhdettaan saisi himppusen parannettua.
kaikille tiedoksi etten myöskään odota mitään rahallista hyötyä pärjäämme vallan hyvin omillammekin.
Meillä toki on paljon muitakin tärkeitä ihmisiä, mutta mielestäni ei ihmissuhteita koskaan ole liikaa ja niitä tulisi vaalia. Koska lapseni ei siihen vielä itse kykene toivoisin pystyväni parantamaan tätä suhdetta jollain tavoin.
Jos haluni olisi olla negatiivinen ja tympee (niinkun eräät) voisin tietysti ottaa puhelimen käteen ja soittaa että mikäs tää tämmmönen peli on , mutta en halua pahoittaa kenenkään mieltä.
Olen samaa mieltä, että melko pienikin lapsi voi tajuta kummin puuttumisen nimenomaan tilanteessa, jossa sisarusten kummit pitävät yhteyttä. Itse olen muistanut omaa kummipoikaani säännöllisesti, niin kyläilemällä, viettämällä aikaa kuin pienillä lahjoillakin, mm. olen lähettänyt aina pienen kirjasen tai koritn kastepäivän vuosipäivänä.
Kummipoikani sisko alkoi jo kolmevuotiaana kysellä, kuka hänen kumminsa on ja eikä hänellä ole kastepäivää ollenkaan... Toki on totta, että lapsi ei osaa kaivata kummia, jollei JOKU puhu kummista, mutta se joku ei välttämättä ole lapsen vanhempi, vaan lapsi voi oivaltaa kummin puuttumisen sisarusten tai kavereiden kummien takia.
Minulla ei myöskään käynyt pienempänä kummi kylässä, siskollani useinkin. Sisko sai lahjoja kummiltaan ja pääsi mukaan erilaisiin lastentapahtumiin. Minulla oli vain vanhemmat ja isovanhemmat. Mutta sepä ei ollutkaan mitenkään ikävää. Minä kun olin oivaltanut, että saan äidin ja isän ja joskus isovanhemmat kerrankin vain oman huomioni piiriin, kun sisko oli humputtelemassa kumminsa kanssa. Joten voi siitä kummittomuudesta olla jotain hyötyäkin!