Miksi ihminen on heti jotenkin vääränlainen jos ei omaa lukuisia harrastuksia, paljon ystäviä, harrasta biletystä ja ole superpuhelias ja menevä ja itsevarma ja vaikka mitä.
Itse olen omasta mielestäni ihan tavallinen ja "normaali" ihminen. Olen vain ujo eikä minulla ole kuin yksi kaveri jonka kanssa näen joskus harvoin. Ei ole oikein yhteistä hänen kanssaan. En käy viikonloppuisin baareissa enkä missään sellaisissa paikoissa niin kuin ilmeisesti sitten kuuluisi tehdä.
Aikani kuluu töiden tekemiseen ja aikuislukion suorittamiseen ja viikonloppuisin olen kotona.
Ei todellakaan kiinnosta jos olen jonkun mielestä outo vain sen takia etten ole puhelias vieraiden ihmisten seurassa (puhun kyllä jos minulle puhutaan!) tai jos olen viikonloput kotona katsomassa telkkaria. Vittu sentään kun koko elämänsä joutunut kuulemaan itsestään kaikenlaisia aivottomia mielipiteitä. Lapsenakin olin ihan aikuisten, keski-ikäisten ihmisten mielestä hieman outo vain koska olin HEIDÄN seurassaa hiljainen ja ujo. Minusta ujossa lapsessa ei ole mitään outoa.
Ei todellakaan kiinnosta enää. Ei ole minun vikani jos ihmiset ovat yksinkertaisia, ei ole minun ongelmani.
Itse olen omasta mielestäni ihan tavallinen ja "normaali" ihminen. Olen vain ujo eikä minulla ole kuin yksi kaveri jonka kanssa näen joskus harvoin. Ei ole oikein yhteistä hänen kanssaan. En käy viikonloppuisin baareissa enkä missään sellaisissa paikoissa niin kuin ilmeisesti sitten kuuluisi tehdä.
Aikani kuluu töiden tekemiseen ja aikuislukion suorittamiseen ja viikonloppuisin olen kotona.
Ei todellakaan kiinnosta jos olen jonkun mielestä outo vain sen takia etten ole puhelias vieraiden ihmisten seurassa (puhun kyllä jos minulle puhutaan!) tai jos olen viikonloput kotona katsomassa telkkaria. Vittu sentään kun koko elämänsä joutunut kuulemaan itsestään kaikenlaisia aivottomia mielipiteitä. Lapsenakin olin ihan aikuisten, keski-ikäisten ihmisten mielestä hieman outo vain koska olin HEIDÄN seurassaa hiljainen ja ujo. Minusta ujossa lapsessa ei ole mitään outoa.
Ei todellakaan kiinnosta enää. Ei ole minun vikani jos ihmiset ovat yksinkertaisia, ei ole minun ongelmani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
minun tekstiäni. Saanko kysyä, oletko nainen vai mies?
No eihän meissä ujoissa ja hiljaisissa mitään vikaa olekaan. Ihmisten ennakko-odotukset ja mielipiteet siitä, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia ja samasta muotista tehtyä, ne ne on sieltä ja syvältä! Jokainen on arvokas sellaisena kuin on. Jokainen elää elämänsä ihan tasan sillä tavalla kuin haluaa ja niinkuin hyvältä tuntuu, eikä se todellakaan kuulu kenellekään muulle. Ei ole olemassa vääränlaisia ihmisiä tai vääränlaista tapaa elää. Yhteiskunnan tapa ihannoida näitä kuvailemiasi superpuheliaita ihmisiä, on vaan niin mätä.
Kuvailit kyllä tosi osuvasti, minulla aivan sama juttu! Miksei saa olla sellainen kuin on, miksei saa olla hiljainen ja ujo? Varsinkin töissä tuo juttu tulee ilmi. Itse istun hiljaa ja keskityn työntekoon, kun taas jotkut pyörivät tuoleillaan ja puhuvat noin puolet ajasta. Lähinnä itsestään ja omista tekemisistään ja vertaillen itseään muihin, todistaakseen että he ovat parempia. Vaikka kuinka pitäisi olla puhelias ja sosiaalinen ym ym. niin kyllä siinäkin voi mennä liian pitkälle...
Kiva nähdä että on myös minunlaisia mökkihöperöitä joita ei haittaa että jää kotiin viikonlopuksi telkkua katsomaan...En tiedä mitää vikaa minussa tai maailmassa on kun ei bilettäminen hotsita. Tosin minulla ei edes ole rahaa bilettää vaikka käyn töissä ja opiskelen. Välillä tuntuu että kaikki tuomitsee minut siitä syystä että jään kotiin siivoamaan ja laittamaan ruokaa viikonloppuisin. Tiedän että en tule löytämään seuraa jäämällä kotiin, mutta ei se tarkoita että olisin epäsosiaalinen, pidän ihmisistä ja juttelen kaikenlaisten tyyppien kanssa, en vain ystävysty helposti...
No hei! Minäkin tunsin & jos ikäisiini vertaa, tunnen olevani outolintu... mutta aivan turhaan!
Et Sinä, kuin moni muukaan meistä, ole mikään vääränlainen ihminen!
Toisten on tehtävä asenne muutos, ei Sinun, tai meidän muidenkaan.
Et ole yksin. Ja eikö se riitä, että ihminen on onnellinen / tyytyväinen... tai joskus olosuhteiden uhri? Joskus erilaisuus satuttaa ja silloin sen huomaa, jos joutuu pilkan kohteeksi.
Niin, oletko mies vai nainen? What ever, et ole vääränlainen - tai jos olet, meitä on täällä tosi monta!
t. Suzyanne
Itse olen ujo, mutta toisaalta avoin ja sosiaalinen, kunhan minut oppii tuntemaan. Toisaalta, en myöskään halua pitää suurta melua itsestäni, sillä olen hyvin vaatimaton. Pessimismin siemenkin minuun on kylvetty.
Inhoan myös kaikenlaisia itsensä nolaamiseen tähtääviä tapahtumia, joissa järjestäjillä on hauskaa, kun osaanottajat tekevät mitä sattuvat. Näin opiskelijaelämän alussa olen hyvin stressaantunut, koska pelkään kaikkien illanviettojen olevan juuri tuosta muotista. Muiden mielestä ne saattavat olla hauskoja tapahtumia, mutta mielestäni niissä ei ole mitään hauskaa.
Kuitenkin pidän ihmisten ilmoilla olemisesta ja ihmisten kanssa juttelemisesta. Olen vain hieman epävarma itsestäni, rauhallinen ja harkitseva. En myöskään halua puhua vain kuullakseni oman ääneni, puhun jos minulla on asiaa. Monet ihmiset ovat sanoneet minun olevan ihminen, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Olen siis tavallaan sosiaalinen, mutta se puoli on hieman piilotettu, eikä sosiaalinen puoleni ole samanlainen kuin suosittujen ihmisten, jotka tekevät itsestään suuren numeron.
Se ihmisiin tutustuminen on minulle vaikeinta, mutta kunhan tutustun, annan kaikkeni. Eräs ystäväni sanoi minulle todella ihanasti, että joku saa minusta hyvän tyttöystävän, koska olen tällainen kuin olen. Ongelma on vain siinä, että kukaan ei tunnu huomaavan minua, koska olen vääränlainen ihminen olemalla sellainen kuin olen.
presis! yhdyn sanoihisi
Hei, ei niihin opintojen alkuun kuuluviin bileisiin tai haalarijuttuihin ole pakko mennä! Tein sen päätöksen etten mene. En halua siellä tulla nolattavaksi edes vahingossa, sitä paitsi olen niinkin "kummallinen" etten juo alkoholia enkä halua olla mukana missää asiattomassa touhussa. Koulussa voin olla kaveri jne. mutta tuollaisiin juttuihin en osallistu vaikka miten pitäisi olla samanlainen kuin muut.
Teinpä minäkin sen päätöksen juuri, etten mene, jos ei todellakaan huvita. Kaikenmaailman kastajaiset sun muut - ei kiitos. Ja jos ei tuttavuuksia synny remuamisen ulkopuolella, niin ihmiset on kyllä perseestä. Jos lähtisin väkisin mukaan noihin juttuihin, saisivat ihmiset minusta aivan väärän kuvan. Kiitos rohkaisusta, painiskelin tämän asian kanssa pitkään. :) Sosiaalinen paine musertaa joskus tällaisen vääränlaisen ihmisen.
Vaikutat fiksulta, kun et tanssi muiden pillin mukaisesti. :)
Olen itse naispuolinen. Kai olen ajatellut, että ihmiset eivät oikeasti ole niin typeriä ja aivottomia, mutta viime aikoina sitä on joutunut pettymään. Olen päättänyt, että en enää murehdi jos joku pitää minua outona tai kummastelee esim. hiljaisuuttani. Olen ollut kauan epävarma itsestäni ja hävennytkin itseäni mutta nyt aion yrittää olla ihan rohkeasti tällainen kuin olen. Sitä saa olla tyytyväinen ettei itse ole niin taukki kuin monet muut. :)
Hiljainen tai ei..ihan sama...
Tuossa kirjoituksessa oli munaa enemmän kun tipulassa!!!!!!!!!!!!!!!!