Eri puolilla on orastavia merkkejä siitä että Vihreiden aattellinen pohja levitessään on ohenemassa vaarallisesti. Jopa ympäristöliikkeen päävihollinen Kokoomus on saamassa saamassa eräiden perinteisten vihreiden silmissä uskottavuutta. Pahimmin Vihreiden rasitteena on rikollisten ymmärtäminen, ennenkaikkea huumausaine"pushereiden" ja vandaalien osalta. Tämä toiminta on tietysti osittain ohjattua sabotaasia ja propagandaa esimerkiksi demarien taholta mutta yleisön silmissä "vaikeneminen on myöntymisen merkki". Puoluejohdon olisi syytä osoittaa linjakkuutta ja tuoda esiin puolueen perusarvot selvemmin. Muussa tapauksessa on vaara että vihreät leimaantuvat kasvavan urbaanipahoinvoinnin syyksi eikä parantajaksi.
Vihreä liike vaarassa
ikivihreä
5216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eilen kun luin Vihreän Langan takasivulta Niemeläisen pakinan, jossa kommentoitiin vihreän puolueen tulevaisuutta, päädyin ihan samoille jäljille. Ympäristömyönteisyys ei ole enää vihreän liikkeen erityispiirre, eikä sitä ole enää aikoihin voinut käyttää perusteena juuri vihreiden äänestämiselle.
Siihen nähden että vihreiden kannattajajoukosta ymmärtääkseni löytyy koko joukko valtakunnan viisaimpia ajattelijoita, on oikeastaan aika harmi, että puolue ei ole saanut rakennettua nykyistä vetävämpää ohjelmaa esimerkiksi työn epätasaiselle jakautumiselle, kansalaisten syrjäytymiselle yhteiskunnan laitojen yli, suurten linjojen energiapolitiikalle, rakentavalle kansalaisvaikuttamiselle... Ei riitä, että on tietoa, sitä pitäisi myös osata paketoida ymmärrettävään muotoon ja markkinoida äänestäjille.
Nyt vihreiden politiikkaa kuvaavat julkisuudessa enemmänkin saavutukset kulkukissojen olojen parantamisesta (josta siitäkin ansio lopulta meni Kokoomukselle), mietojen huumeiden käyttöä koskeva sekava puolesta-vastaan-keskustelu, kirkon ja valtion erottamista koskeva käsittämättömän typerä mutta laajalti uutisoitu sekoilu. Eivät nämä ole sellaisia linjauksia joita tarvitsisi päästä ajamaan hallitukseen. Kuitenkin vain hallitusvastuun kautta asioihin voi vaikuttaa edes vähän, ilman hallituspaikkaa vaikuttaminen jää pelkäksi keskustelun herättämiseksi, joka sekään ei oikein tahdo sujua kun vastustajat pääsevät valikoimaan teemat joihin tarttuvat.
Suosittelen muuten lämpimästi Niemeläisen juttujen lukemista, kyseinen nimimerkkihenkilö kirjoittaa osuvaa ja terävää mutta rakentavan kriittistä analyysia vihreän puolueen tilasta.
Toinen seikka, mikä on estänyt vihreiden menestymistä vaaleissa on puoluemarkkinoinnin ja itsensä tuotteistamisen merkityksen ymmärtäminen. Sitä on suorastaan karsastettu. Tässä asiassa vihreät ovat olleet turhan idealisteja. Kuinka moni ylipäänsä ajattelee ehdokasta ensisijaisesti ihmisenä?
Kolmantena voisi mainita puolueorganisaation. Verrattuna kolmeen muuhun puoleuseen, se on aika vaatimaton. Vihreät ovat altavastaajia poliittisen hyökkäyksen sattuessa oli se sitten aiheeton tai aiheellinen. Perinteinen keino on ollut vaikeneminen. Äänestäjistä tämä voi näyttää syyllisyydeltä vaikka syytöksen esittäjien väitteissä ole mitään perää. Vaikka älyllinen epärehellisyys olisi vastenmielistä, joissakin tapauksissa olisi ihan hyvä ruveta vastahyökkäykseen.
Neljäs asia on politiikan viihteellistyminen. Vihreät ovat perinteisesti akateemisia asiakeskeisiä ihmisiä ja äänestäjistä kalskahtavat tylsiltä ja värittömiltä. Me emme sano sitä, mitä äänestäjät haluavat, vaan miten asiat ovat. Nuoriin ja korkeasti koulutettuihin tämä vetoaa, mutta entäpä vanhemmat pelkän kansakoulun käyneet ikäluokat, joita on enemmistö?
Roiskeläppä-Meriläinen? Drake vetää hassista vaalikojun takana? Brax Islannin matkalla presidentin puheen aikana kuumissa lähteissä pulikoimassa? Forsius eduskunnan sisäinen avionrikkoja? Sinnemäki ja Ultra Bran voittokulun jatkuva kelaaminen naistenlehdissä?
Siinäpä asiapitoisuutta kerrakseen.
Julkinen esiintyminen on eriasia, kuin tehtävien todellinen hoitaminen. Tosin sillä on merkitystä luottamuksen herättäjänä ja iltapäivälehde keskittyvät kahdesta edellämainitusta edelliseen.
Drake veti täysin omaa linjaansa vaaleissa ja hän saikin vaalien jälkeen lähtöpassit. Harmi, että julkisuudessa on keskitytty Meriläisen tempauksiin eikä hänen asiantuntemukseen. Sama Forssiuksenkin kohdalla.
Mutta, tässä on ihmisiä, joiden asiantuntemusta ei voi kovin heppoisin perustein kyseenalaistaa. Cronberg ja Pulliainen ovat kova parivaljokko bioenergia-asioissa. J. Kasvi tietoyhteiskuntaan liittyvissä asioisssa. Brax on eduskunnan arvostettuja lakiasiantuntijoita ja kantanut huolta oikeusmäärärahoista ja käsittelyaikojen venymisestä. Sinnemäki ja Soininvaara ovat saanet tunnustusta yli puoluerajojen Lipposta myöten talousasioissa. Hassi ja Hautala ovat hyviä ympäristö- ja ihmisoikeusasioissa. Ojansuulla on asiantuntemusta vammais- ja mielenterveysasioissa.
http://www.kolumbus.fi/johannesheinonen/kuvat/esittava/saunatonttu.htm