Aiemmin jossakin keskustelussa pohdittiin lihavuuden syytä. Onko syynä masennuksesta johtuva lihominen vai jokin sairaus tms.
Löysimpä siihen vastauksen:
Lihomisen taustalla ovat perintötekijät, ympäristötekijät, kuten liikunta- ja syömistottumukset sekä psykologiset tekijät. Useat hormonit vaikuttavat syömisen monimutkaiseen säätelyyn, joka on vilkkaan tutkimuksen kohteena etsittäessä uusia lääkkeitä laihduttamiseen.
Hyvin harvoin lihavuuden taustalla on jokin erityinen sairaus kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, Cushingin oireyhtymä (kortisoli-hormonin liikatuotanto) tai masennus ja tällöin potilaalla on myös muita kyseisen sairauden oireita ja löydöksiä. Joidenkin sairauksien hoitoon käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa painonnousua.
Lihavuus usein sukurasite
Perintötekijät säätelevät erityisesti alttiutta lihomiseen; toiset lihovat helpommin kuin toiset. Tavallisimmin lihavuus johtuu useiden geenien ja haitallisten ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksista ja vain äärimmäisen harvoin yhden geenin viasta. Suvuittain ja perheittäin esiintyvään lihavuuteen vaikuttavat perintötekijöiden lisäksi opitut ruokailu- ja liikuntatottumukset.
Löysimpä siihen vastauksen:
Lihomisen taustalla ovat perintötekijät, ympäristötekijät, kuten liikunta- ja syömistottumukset sekä psykologiset tekijät. Useat hormonit vaikuttavat syömisen monimutkaiseen säätelyyn, joka on vilkkaan tutkimuksen kohteena etsittäessä uusia lääkkeitä laihduttamiseen.
Hyvin harvoin lihavuuden taustalla on jokin erityinen sairaus kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, Cushingin oireyhtymä (kortisoli-hormonin liikatuotanto) tai masennus ja tällöin potilaalla on myös muita kyseisen sairauden oireita ja löydöksiä. Joidenkin sairauksien hoitoon käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa painonnousua.
Lihavuus usein sukurasite
Perintötekijät säätelevät erityisesti alttiutta lihomiseen; toiset lihovat helpommin kuin toiset. Tavallisimmin lihavuus johtuu useiden geenien ja haitallisten ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksista ja vain äärimmäisen harvoin yhden geenin viasta. Suvuittain ja perheittäin esiintyvään lihavuuteen vaikuttavat perintötekijöiden lisäksi opitut ruokailu- ja liikuntatottumukset.
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.verkkoklinikka.fi/?page=4393315&id=0240741
Lihavuuden syy on se, että syö syö enemmän kuin kuluttaa. Siinä kaikki.
Tämän ylensyömisen syyt ovat sitten noin moninaiset ja monimutkaiset kuin verkkolääkäreiden opuksessa kerrotaan, siksi liikakiloista eroon pääseminen on niin vaikeaa.
Yksikään geeni tai sairaus ei lisää vaa'alle yhtään kiloa, kaikki kulkee ensin suun kautta ja käsi joka pöperön suuhun vie, on yleensä ihan ikioma:)
Menenpä tekemään voileivän.....
Minä syön päivässä 500-1000kcal ja liikun 1-3 tuntia kävellen tai pyöräillen, ja olen SILTI 10 kiloa ylipainoinen! Kuinka voit väittää, että kulutan vähemmän kuin tuon määrän, kun peruskulutukseni on 1800? Kuinka voit väittää, että kulutan vähemmän kuin päivässä syömäni kaksi näkkileipää ja pienen annoksen päiväruokaa? Anorektikko syö saman verran ja kuolee siihen, kun minä taas olen ylipainoinen. Ja tässä astuu mukaan kuvaan KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA.
Joten minun lihavuuteni syy EI ole se, että syön enemmän kuin kulutan.
No olipa neron leimaus, kas kun tuota ei ole aiemmin älytty.
Mut kuis sä tasapainotat määrän, ja siitä saadut ravintoaineet ? Vähäisestä, tuolla sinun taktiikallasi olevalla systeemillä kun usein on kyse myös ravintoaineiden puutoksesta, kun niitä ei elimistö kovin olemattoman pienestä määrästä saakkaan. Eli purkille vaan, ja sit alkaa taas toinen taiseltu, et ravintoaineet tulee saada ravinnosta.
Pointtini oli se, että lihavuus ei todellakaan ole aina kiinni ihmisestä itsestään. Olen kuule kokeillut kaikkea, syönyt 1500kcal, ja lihonut, lihonut ja lihonut vain. Olen kokeillut 1200kcal, ja lihonut. Tässä määrässä se paino pysyy edes paikallaan, eikä nouse vain koko ajan. Ikinä en ole syönyt sitä 1800kcal, joka muka on peruskulutukseni, ja silti olen lihonut. Että minun vikaniko tämä lihominen on?
Tiedän kyllä, etten saa tarvitsemiani ravintoaineta ravinnosta, ja siksi juuri käyn purkilla, koska EN HALUA LIHOA ENÄÄ YHTÄÄN ENEMPÄÄ. Vaikeaa tajuta, että jollakin on hieman vaikeampaa kuin toisilla? Haluatko itse olla 150 kiloinen? Se vain on niin, että jos syön sen verran kuin pitäisi, MINÄ LIHON. Kun niin viisas olet, niin kerropa minulle tie ulos tästä. Niin ettet vain vittuile vaan myös AUTAT, kun niin hyvin tiedät miten pitäisi ja pitäisi...
Kilpirauhasen vajaatoiminta on lääkittävissä oleva vaiva, huomattavan yleinen ja siksi jo hyvin tunnettu terveydenhuollossakin.
Yksi syy ylipainoosi voikin yllättäen olla liian vähäkalorinen dieetti, joka panee elimistön käymään puolustustaistelua aliravitsemusta vastaan eli suomeksi käymään säästöliekillä. Pelkällä näkkileivällä ei toimi normaalisti kenenkään elimistö, tämänhän sanoo kenen hyvänsä maalaisjärki!
Avuksi ehdotan ottamaan yhteyttä lääkäriin ja ravitsemusterapeuttiin, sieltä saat järkevät ohjeet tilanteen korjaamiseen.
Kuten jo sanoin, olen kokeillut syödä 1500kcal (joka on -300 peruskulutuksestani) ja lihonut. Samoin siitä alaspäin kunnes pääsin tänne 1000 alapuolelle ja paino pysyy samana. Vähäkalorinen dieetti ei siis ole syypää. Ja mitä tulee näihin kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkkeisiin, niitä ei lääkäri määrää, elleivät arvot ole radikaalisti keskiarvon alapuolella. Oireita ei paljoakaan katsota! Joten tilanteeni todellakin on aika kinkkinen. Ja luuletko, että HALUAN elää näin? En, vaan minä haluan lääkkeet, saada syömisen kuntoon ja elää normaalipainoisena! Ja kyllä sitä lääkärissä on tullut ravattuakin, mutta eivätpä paljoa asiasta välitä! Minun vikani siis kaikki tämä? Niinhän se tietysti sen hoikan nättiliinin mielestä on, että lihavuus on AINA, AINA ja AINA lihavan oma syy. Kiitos myötätunnosta! Muutenkin on niin ihanaa tämä elämä, kun saa joka päivä itkeä ja inhota itseään!
minä löysin ratkaisun ihan vahingossa! En syö enää perunaa,en pastaa (tosi harvoin ja vain vähän),en vehnäjauhoja,tavaan joka ikisestä purkista,jos siinä lukee SOKERI jätän hyllyyn raakasti.
Syön tolkuttomasti kasviksia,hedelmiä ja marjoja, lasken että saan proteiinit,syön laihaa kanaa ja kalkkunaa,kalaa. En lisää mihinkään sokeria,yritän vähentää leivän syöntiä.
Ja kuules,paino menee alaspäin,hitaasti,mutta varmasti.
Käyn punttisalilla kolme kertaa viikossa,siinä kaikki.
Ja mittana käytän kouraa,kourallinen kaikkea riittää, paitsi noita kasviksia ym.
Meitä muitakin saman remontin tehneitä on msn-groupeissa jos kiinnostaa,kysäse,mä kyl neuvon reitin ryhmäämme...
Paino ei todellakaan vajiksessa laske mihinkään ennen kuin lääkitys on kohdallaan. Ja se voi viedä vuosia; etenkin, kun (väitteistä huolimatta) lääkärit eivät _todellakaan_ tunnu ottavan potilaiden oireita/ kokemuksia vakavasti ja lääkityksestä saa tapella. Mikä itsessään voi olla ihan mahdotonta, kun olo on muutenkin kuin itsemurhaa hautovalla.
Suosittelen ihan ensimmäiseksi, että hankit itsellesi paremman lääkärin! Sellaisen, joka oikeasti kuuntelee _sinua_. Maksa vaikka yksityiselle, mene endogrinologille tai sisätautilääkärille. Mikään hinta ei oikeasti ole liikaa siitä, että saat elämäsi takaisin. Kun oireet ovat hallinnassa, sinun ei tarvitse itkeä joka päivä. Se ei ole sinun luonnollinen olotilasi!
Itselleni sattui niin ihanasti, että uusi työpaikkalääkärini on kertakaikkiaan elämäni pelastaja. Sitä ennen olin menettää ko työn väsymyksen ja muistihäiriöiden takia. Olin lihava, masentunut ja elämäni oli pelkkää harmautta. Tämä lääkäri otti minut vakavasti (vaikka arvot olivat TSH 2,5 ja T4V 14, eli rajoissa). Sen jälkeen kaikki on muuttunut. Paino on pudonnut 10kg - 7 on vielä liikaa jäljellä, ei tämä helppoa ole nytkään :) ja pääasia, että mieli on korjaantunut.
Tsemppiä! Hae apua ja hoitoa, se oikeasti auttaa kun vaan jaksat vaatia.
Ei, nuo luettelemasi syyt (perintötekijät, ympäristötekijät, jne) ovat syitä TAIPUMUKSEEN lisäravinnon kertymiseen, eivät varsinaisesti syitä itse lihomiseen.
Vaikka olisi millaiset perintötekijät tai syömistottumukset, ei ketään ole sen perusteella tuomittu lihavaksi. Syömistottumukset voi muuttaa, perintötekijöiden ei tarvitse antaa lihottaa. Pitää vain tiedostaa oma taipumus ja taistella sitä vastaan, jos ei halua lihoa.
Jep, mutta toisetpa eivät liho sitten millään. Toivottavasti tutkijat löytävät joskus sen perinnöllisen tekijän, minkä seurauksena keho ottaa talteen vain ja ainoastaan sen, minkä tarvitsee ja päästää muun menemään :) Hyvästi läskit - ja jatkuva kalorien kyttääminen. Tunnen aivan liian monta nälkäkurkea, jotka kyllä jaksavat paasata "läskeille" itsehillinnästä, mutta eivät ole mokomaa harrastaneet ikuna omassa elämässään. Miksi ihmeessä, kun heitä on siunattu syntymästä lähtien oikeilla geeneillä. Pitäisivät vaan päänsä kiinni, kun eivät tiedä, mistä puhuvat >:-I