Kerron vähän taustaa: Lapsella todettiin tänä kesänä yhden ison kohtauksen jälkeen epilepsia, ja aloitettiin lääkitys. Nyt jälkeenpäin kun olen lukenut jotain epilepsiasta huomaan että keväällä on ollut melkein päivittäin pieniä poissaolokohtauksia (mmutama sekunnin kestäviä). En vain osannut niitä yhdistää epilepsiaa, kun tietoa ei ollut.
Nyt kun lääkitys aloitettiin ei ole ollut mitään, lapsella vain suunnaton pelko sairautta kohtaan. Eli jos vähänkään jotain pelottavampaa tapahtuu, hän luulee että hänelle tulee kohtaus ja hän haluaa mennä makaamaan.
Kohtauksia ei siis ole tullut lääkityksen aloitettua, mutta viime viikolla sattui sellainen tilanne, että en oikein ota selvää oliko se pieni kohtaus vai vai jotain hysteeristä pelkoa yhtäkkiä.
Lapsi oli leikkimässä pöydässä legopalikoilla, ja huomasin että yhtäkkiä hän on "ihan pihalla", tuijottelee niitä legoja ihan "pää pyörällä". Kysyin että onko sinulla paha olo, lapsi vastaa ettei tiedä ja on ihan sekon näköinen. Sitten taas tuo tuttu: " Minä haluan makaamaan". No hän lähti sängyn päälle makoilemaan ja alkoi itkeä. JOnkun ajan kuluttua hän jatkoi leikkiä normaalisti.
Vaikea tietää oliko se kohtaus vai tuliko hänellä taas tuo sairaus mieleen ja alkoi pelottamaan.
Kuitenkin hän oli niin ulkona kuvioista kun tuijotteli niitä legoja, mutta reagoi kuitenkin puheeseen ja vastasi.
Olisiko niin että ilman lääkitystä tässä olisi tullut iso kohtaus? Mene ja tiedä...
Nyt kun lääkitys aloitettiin ei ole ollut mitään, lapsella vain suunnaton pelko sairautta kohtaan. Eli jos vähänkään jotain pelottavampaa tapahtuu, hän luulee että hänelle tulee kohtaus ja hän haluaa mennä makaamaan.
Kohtauksia ei siis ole tullut lääkityksen aloitettua, mutta viime viikolla sattui sellainen tilanne, että en oikein ota selvää oliko se pieni kohtaus vai vai jotain hysteeristä pelkoa yhtäkkiä.
Lapsi oli leikkimässä pöydässä legopalikoilla, ja huomasin että yhtäkkiä hän on "ihan pihalla", tuijottelee niitä legoja ihan "pää pyörällä". Kysyin että onko sinulla paha olo, lapsi vastaa ettei tiedä ja on ihan sekon näköinen. Sitten taas tuo tuttu: " Minä haluan makaamaan". No hän lähti sängyn päälle makoilemaan ja alkoi itkeä. JOnkun ajan kuluttua hän jatkoi leikkiä normaalisti.
Vaikea tietää oliko se kohtaus vai tuliko hänellä taas tuo sairaus mieleen ja alkoi pelottamaan.
Kuitenkin hän oli niin ulkona kuvioista kun tuijotteli niitä legoja, mutta reagoi kuitenkin puheeseen ja vastasi.
Olisiko niin että ilman lääkitystä tässä olisi tullut iso kohtaus? Mene ja tiedä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kertomasi asiat ovat tuttuja varmaan meille kaikille. Tulee ennakkotunne, jonka aikana ikäänkuin aivot toimisivat säästöliekillä. Pysähdys. Ajatuskatko. Tulee paha olo, väsymys.
Ajattelen, nyt kun taas voin: ) että tavallaan keho itse sanoo, että miten on parasta olla ja tulee vaistonvaraisesti toimia. Se mikä on hyvä puoli, että silloin ei ole kamalia tuskia. Itselläni, joskus vaikean jakson alkaessa vasemmalla puolella korvan päällä on kipupiste joka on kuin piikkinä pistäisi. Siksi kirjoituksissani aina silloin tällöin puhun piikeistä.Itkenytkin olen,vaikuttaa psyykkisesti, normaalia reagointia. Voi kuulemma aiheutaa vihamielisyyttäkinTieto asiasta vähentää pelkoa.
Hei! Lapselta on niin vaikea saada tietoa onko kyseessä pelkoa vai mitä mutta epilepsia alkaa usein kuvaamallasi tavalla.
liiton sivuilta linkistä lisää, sieltä pääsee muuallekin hyödyllisiin linkeihin
t. taavi boy ;))
http://www.terveystalo.com/index.php?id=13
teille vastanneille. Taaville kiitos linkeistä ja siitä että olet taas kuvioissa mukana sekä neuvomassa ja vastaamassa minunkin "pässimäisiin" kysymyksiin ;)
voi olla, että lapsesi enteili kohtausta, tai pelkäsi sen tuloa. mutta tuo voi olla hyvinkin myös "pieni" epilepsia kohtaus, jolloin henkilö on poissaoleva. mutta tämän "pienen" kohtauksen aikana henkilö pystyy puhumaa, reagoimaa puheeseen, ja osaa myös vastata niihin järkevästi, joten näissä tilanteissa ei aina pystytä huomioimaan kohtausta (tosin tässä sinun tapauksessasi tämän sekavuuden ja poissaolevuuden pystyi huomaamaan).
vähän ennen kohtausta henkilö voi kokea huonoa oloa, lihasten velttoutta, huimausta ym. joten on ihan mahdollista, että lapsesi pelkäsi kohtausta.
mutta muistiko lapsesi mitään tästä kohtauksesta? pienen kohtauksen aikana (yleensä) henkilö keskeyttää tekemisensä, ja jatkaa kohtauksen mentyä muistamatta mitää kohtauksesta.
yleensä siinä vaiheessa, kun epäilet että lapsesi saa kohtauksen, niin kokeile vaikka käsivartta, onko lihakset jäykistyneet, vai supisteleeko ne, vai ovatko ne ihan veltot.. kohtauksen jälkeen kysele lapselta (ei tietenkää suoraan) että muistaako hän mitään äskeisestä tapahtumasta. tarkkaile lapsen silmiä, silmistä huomaa milloin hän on poissaoleva.
okeih, ehkä joku aattelee et tälläi pentu tulee puhumaan tänne paskaa, mutta oon jonkun verran tutkinut asiaa, ihan vain mielenkiinnon, ja myös pikkuisen tulevan ammatin takia (opiskelen lähihoitajaksi).
toivotan kaikille hyvää syksyä! :)
aliarvioi itseäsi ja tärkeitä huomioita
teit, hyvä !
Olen huomannut nyt, kun noita on tullut useamman kerran jo, että taitaa enimmäksen olla pelkoa tuota sairautta kohtaan, koska on vasta tänä kesänä sairastunut.
Lapsiparka on niin peloissaan :(