Ajattelin kirjoitella ja valaista teille muille foorumin lukioille mitä esim. mun päässä liikkuu noista lapsiasioista. Ihan teini oon vielä -91 syntyny.
Olen monen monia asioita miettinyt viimeisen parin vuoden aikana tässä aikuiseksi kasvun varrella, että mitä sitä todella tahtoo. Jatko-opiskelu paikka on vielä ihan auki. Tiedän vain että ammatti pitää nopeaan saada ja sitä myötä rahaa elämiseen ja asumiseen. Lapsia olen aina halunut ja toivoisin saavani ne nuorena, kunhan vaan pian tulisi otollinen aika ja oikea elämäntilanne. Jos olisin vaki suhteessa voisin aivan hyvin kuvitella saavani lapset ylä-asteen jälkeen, jos en keksisi mitään muutakaan mihin mennä tai mitä tehdä. En eläisi elämääni hetkeäkään turhaa ja saisin miettimis aikaa tulevaisuuden varalle jatko-opintojen suhteen ja sitä rataa.
Paha mennä sanomaan mikä on saanut minut ajattelemaan noin ”tyhmästi ja hölmösti”. Melkein hullua varmaan joidenkin mielestä... Ajatus on kuitenkin porautunut todella pahasti alitajuntaani.
Näin minä ajattelen... Tuollaiset asiat ovat todellisuudessa ja realistisesti ajateltuna todella kaukaisia, mutta haaveeni... jos ihan noinkaan voisi asian sanoa.
Olen monen monia asioita miettinyt viimeisen parin vuoden aikana tässä aikuiseksi kasvun varrella, että mitä sitä todella tahtoo. Jatko-opiskelu paikka on vielä ihan auki. Tiedän vain että ammatti pitää nopeaan saada ja sitä myötä rahaa elämiseen ja asumiseen. Lapsia olen aina halunut ja toivoisin saavani ne nuorena, kunhan vaan pian tulisi otollinen aika ja oikea elämäntilanne. Jos olisin vaki suhteessa voisin aivan hyvin kuvitella saavani lapset ylä-asteen jälkeen, jos en keksisi mitään muutakaan mihin mennä tai mitä tehdä. En eläisi elämääni hetkeäkään turhaa ja saisin miettimis aikaa tulevaisuuden varalle jatko-opintojen suhteen ja sitä rataa.
Paha mennä sanomaan mikä on saanut minut ajattelemaan noin ”tyhmästi ja hölmösti”. Melkein hullua varmaan joidenkin mielestä... Ajatus on kuitenkin porautunut todella pahasti alitajuntaani.
Näin minä ajattelen... Tuollaiset asiat ovat todellisuudessa ja realistisesti ajateltuna todella kaukaisia, mutta haaveeni... jos ihan noinkaan voisi asian sanoa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämä nousee todella usein tietyntyyppisten nuorten puheessa esiin:
"Tiedän vain että ammatti pitää nopeaan saada"
Mikä kiire teillä on? Omat peruskoulunjälkeiset opintoni kestävät todennäköisesti yli kymmenen vuotta, ja siltikin ehdin olla työelämässä yli 30 vuotta. Miksi teillä on niin hirveä hinku töihin?
Lukiko kukaan perjantain Nyt-liitteestä niistä kahdesta korsolaisteinistä? Minusta se oli ihan hirveää tekstiä. 17-v tyttö ja 18-v poika, ei koulutusta peruskoulun jälkeen, tehneet pätkätöitä, kertoivat mm. että suurin haave on päästä kassaneidiksi, että 3 vuoden koulu on ihan kohtuuttoman pitkä ja että eivät he vieroksu töitä, vaan jotkut itähelsinkiläiset. Jessus! Kiva sitten tuollaisille kirjoitella työkyvyttömyyseläkelappuja psyykkisten ongelmien, kulumien ja päihteiden takia.
Ja joo, tiedän että niitä on myös koulutetuilla ihmisillä, mutta luuletteko oikeasti että nuo kaksi selviää ongelmitta töissä yli kuusikymppisiksi?
Näiden kahden ajatuksia lukiessa teiniäitiyskään ei kuulosta enää pahalta. Teillä sentään on täysipäiväinen homma sen mukulanne kanssa.
"En eläisi elämääni hetkeäkään turhaa"
Mikä lienee elämän tarkoitus, milloin elämää menee hukkaan?
Elänkö minä turhaan, kun opiskelen rakastamaani tieteenalaa?
Onko tarkoituksenmukaisempaa raataa 40 vuotta kahdeksasta neljään ja aikuistua nopsaan kuin elää nuoruus virheineen ja onnistumisineen, opiskella, huomata olevansa väärällä alalla, innostua uudestaan, olla kakara vaikka pitäisi olla niin iso, tehdä mokia, onnistua, iloita elämästä suruineen päivineen?
Älkää lapset kiiruhtako. Kyllä aikaa riittää.
Se on hienoa ketkä jaksavat lukioon hakea opiskelemaan ja saavat sen aina niin hirveästi arvostetun valkolakin. Se on kunnioitettavaa ja kuten jo sanoinkin hyvin arvostettu juttu.
Lukiot on niille ketkä eivät tiedä miksi he isona haluavat tai sitten tietävät että juuri siihen heidän toiveammattiinsa tarvitsee lukion koulutuksen pohjaksi jatko-opiskeluille.
Usein ajatellaan, että ne ketkä ovat hikkejä koulussa menevät lukioon ja vähän tyhmemmät yksilöt tyytyvät ammattikoulujen penkkeihin. Hyvin monet kuitenkin päättävät hakeutua opiskelemaan vähän paremmallakin todistuksella amikseen. Ammatin voi hankkia jo nuorena, mutta tottakai taitoja tulee kehittää vielä pitkään sen jälkeenkin työelämässä ja jatkokouluttautua. Lukion jälkeen on turha yrittää töihin mihinkään saatika tienata tai harkita perhettä. Sitten pitää vielä opiskella, opiskella ja vielä vähän opiskella.
On katsos niitä uranaisia ja sitten on niitä vähän toisenlaisia naisia. No joo... Minne elämän- ja opin polulle sitä kukakin tykkää lähteä on aina oikea vaihtoehto jos itsestä se oikealle tuntuu. Suotavaa tietty on, että kaikilla olisi edes jonkinlainen ammatti ettei tarvitse elättää valtion verovaroilla joitain laiskoja työkyvyttömiä paskoja. Lapsiakaan on turha nuorenä tehdä vain sen takia, että hyvähän se on sitten lapsilisien turvin elää, kun ei ole ammattia... ei todellakaan niin.!!
Mulle on perhe jokatapauksessa tärkeä ja tärkein. Työelämään meneminen on ajankysymys, mutta otollisen ajan tultua, on jokainen lapsi tervetullut.
Sehän on aivan selvää, että kaikki naiset eivät edes voi lapsia syystä tai toisesta saada. Mikä on todella ikävää, etenkin niille ketkä omaa vauvaa ovat toivoneet. Minulle on ollut aina itsestään selvyys saada lapsia ja hankkia perhe. Ajatuskin siitä etten voisi tulla raskaaksi tuntuu pahalta. Mutta mitä jos minä olenkin juuri yksi niistä ketkä elävät elämänsä lapsettomina.
Ehkä mun on turha miettiä tollasia, mutta ajatuksilleen ei oikein mahda mitään. Turhaa pään vaivaa vain mitä ei saa pois millään.
.lapsilisän turvin..lapsilisä on 100e/kk ja mahdollinnen yksinhuoltaja lisä on 36,5/kk ja vanhempainraha on min 15,2e/kk miinus verot(jos ei ole ollu tuloja parina viime vuotena, niinkuin sinulla tuskin on ollu)...eli ei niillä mitään hirveen luksuselämää vietetä...
On hyvä että mietiskelet erilaisia vaihtoehtoja, mutta ei kannata liian nuorena lapsia hankkia, vasta kun on joku ammatti, ja työpaikka tietysti kunnollinen luotettava mies.
nimimerkillä opiskeleva ja seurusteleva ei vielä äiti
juuri tuonlaisen ajattelun vuoksi. Täytyy odottaa, että on opiskellut (entä jos ei tiedä mitä haluaa?), täytyy olla vaki-duuni, oma asunto, kaksi velatonta autoa, kesämökki ja pakolliset maailmanmatkat tehtynä... Paljonkos sitä ikää sitten onkaan mittarissa? Hups! Helposti lähes 4kymmentä... Ja sitten niitä lapsia ei välttämättä enää saakaan.
Itse tein aivan kuten avauksen kirjoittaja on miettinyt, ensin lapset sitten koulutus. En yksinkertaisesti tiennyt ollenkaan, mitä haluan tehdä "isona", lapsia tiesin haluavani. Nyt, kolmen lapsen äitinä, opiskelen korkeakoulututkintoa kun viimein tiedän, mitä haluan. Lapset on jo tehty, uraani ei äityislomat haittaa.
Entä sitten?
pikku päässäsi...
Mikäköhän oli kirjoitukseni pointti? Yritäppä jotenkin onkia se sieltä esiin, annan sen verran vinkkiä, että kyseinen homma on helppo, jos osaa lukea.
minkä alan tutkintoa suoritat? Ovatko muut opiskelijat yliopistolla ottaneet sinut hyvi vastaan? Löytyykö muista ikäisistäsi opiskelijoista äitejä?
-kiitos vastauksistasi jo etukäteen
kuin taloushallinto :D , ei siis yleensä kiinnosta ketään (paitsi minua).
Hyvin on otettu vastaan, ei mitään ongelmia!
Toisaalta, "teiniäitiyden" etu on se, ettei kukaan ikinä päältäpäin usko, että on lapsia... :) Ainakin muutamalla muulla on lapsia,
ja esim. esimieheni duunissa on opiskellut kaikki tutkintonsa pienten lasten äitinä! Eli asennetta peliin, kun haluaa, niin asiat järjestyy!!!
ihan minulta nuorena..ajattelin hankkia lapsia alle 20 v....onneksi niitä ei silloin siunaantunut...jokainen tietenkin kypsyy omaan tahtiinsa, mutta olen minä ainakin nyt onnellinen kun sain elää sen rämäpäisen nuoruuteni ja mennä ja tulla ja kokea kantapään kautta kaiken...(tosin aloitin sen kaiken jo 14 vuotiaana eli onhan sitä jo tullut harjoiteltuakin 8v.)ja vasta nyt olen ottamassa vastaan vauvaa...siä nuorena ajattelee kaikkea niin sinisilmäisesti eikä usko realiteetteihin...16 vuotias on todella nuori päättämään mitä haluaa loppuelämältään ja alle 18v on vaikea(huomannut sivusta seuranneena)taloudellisesti pitää huolta lapsistaan..
Niinhän se on. Itse ainakin luulen ymmärtäväni reaaliteetit tässä asiassa. Ei mullakaan tosiasiassa ole tommoseen mitään saumaa. Harmi vaan. Mutta pitää antaa elämän kulkea vaan omalla painollaan. Kaikki tapahtuu sitten kun asioiden on tarkoitettu tapahtuva. Ei mitenkään ukovaisesti ajateltuna vaan siis ihan noin muuten vaan... jos ymmärrätte. Kaikki vaan kantapään kautta, mutta lapset kyllä harkitaan ja hankitaan vasta sitten...
Nyt ajattelen toisella tapaa. En väitä etteikö teini-ikäinen selviäisi lapsen hoidosta ja perheen arjen pyörittämisestä, ihminen kun on sopeutuvainen olento. Kuitenkin nyt kun aikuisena katson maailmaa ja ajattelen näitä asioita niin kyllä yläasteikäiset ja hieman vanhemmat ovat vielä aika kypsymättömiä. Ja tämä ei ollut tarkoitettu loukkaukseksi. Sitäpaitsi eikö kenestäkään oikeasti tunnu hassulta että ihminen joka vielä itsekin on jonkun toisen ( omien vanhempiensa) vastuulla perustaa perheen? Mikä kiire nuorilla on? Aikuisena ennättää olla ja sitä vastuuta toisesta avuttomasta ihmisestä ottaa sitten täysi-ikäisenäkin.
Sinua ei voi ainakaan syyttää, että yrittäisit itsellesi helppoa elämää kalastella.
Tottapuhuen olen aina tehnyt kaikki vaikeimman kautta ja erottunut joukosta. Ärsyttävää miten paljon ajatusmaailmani pokkeaa kavereistani, mutta kyllä jotkut ymmärtävät...