Miten rentouduit (alatie)synnytyksessä?

synnytin esikoistyttömme 3kk sitten.avautumisvaihe kesti 7.5h siitä kun sairaalaan saavuimme. en saanut aluksi mitään puudutteita, mutta 1.5h ennen ponnistuvaihetta sain epin. kestin tuon reilun 6h ilokaasun ja itse kotoa tuodun kuumaveipullon avulla.

eli lämpö ja miehen hieronta ja jumppapallolla keinuttelu auttoivat tosi paljon. aiha kun mies otti kuumavesipullon pois "tankatakseen" sen taas kuumalla vedellä, olivat kivut huomattavsti kovemmat.

ponnistusvaihe kesti 25min ja tuon ajan epi vaikutti vielä. tunsin kyllä ponnistamisen tarpeen, mutten kipua lähes lainkaa. 2 tikkiä tuli, ei episiotomiaa. ja oli siis esikoinen.

oikein paljon onnea matkaan!

Sinnittelin kotona niin pitkälle kuin mahdollista ja kerettiin olla sairaalassa 3,5h ennen tytön syntymää. Kotona olin supistusten kanssa liikkeellä - en tosin olis pystynyt paikallani olemaankaan. Eli kaikennäköstä vääntelehtyä mikä milläkin hetkellä hyvältä tuntui. Sairaalassa menin sitten ammeeseen mikä oli ihanaa siihen asti kunnes supistukset koveni ja piti päästä taas seisaalleen ja enemmän liikkumaan. Synnytyssalissa sitten taas liikuskelin, välillä kontillaankin lattialla jne :D

Ilokaasuhan ei ihan luomua ole, mutta sitä uskalsin kokeilla koska se kuitenkin haihtuu heti pois jos ei olisi tuntunut hyvältä. Mutta mulle se sopi mainiosti ja sen avulla pystyin puolisen tuntia istuskelemaan keinutuolissa. Oli mukavaa saada hetki istuakin..! Jälkeenpäin olisin fiksumpi ja jättäisin ilokaasun pois ponnistusvaiheen alkaessa - olis mennyt varmaan nopeammin kun en olisi ollut aluksi niin pöhnässä :)

Itselläni auttoi keskittyminen jokaiseen supistukseen, kuuntelin radiota ja olin vähän niinkuin omissa maailmissani. kätilökin ihmetteli rauhallisuuttani salissa. Synnytys sujui nopesti ja siitä jäi mukavat mielikuvat.
Harjoittelin rentoutumista ennen synnytystä kotona ennen nukkumaan menoa. Kaipa siitä oli hyötyä.
toki minulla oli molempien synnytysten kohdalla epiduraali käytössä, mutta keski aika kauan aikaa ennen kun sain sen.
Ihan hyvä oli kikka.

cytotecillä kesäkuun alussa. Rentouduin parhaiten silmät kiinni paikallaan istuen ja HENGITYKSEEN keskittyen (mammajoogasta siis oli kuin olikin apua hyvän hengitystekniikan omaksumisessa). En olisi voinut kuvitellakaan liikkuvani saatikka miehen hierontaa tms. Kipujen yltyessä hengittelin ilokaasua, jonka tehosta en kyllä osaa sanoa. Ammeessa istuksin pari tuntia (avautumisvaiheen), ja se oli kyllä synnyttäjän taivas! :-) Sitten pääsinkin ponnistmaan ilman puudutuksia tms. ja ponnistusvaihe olikin mielestäni synnytyksen "mukavin" osuus. Siinä supistukset eivät enää tuntuneet niin tuskallisilta kuin avautumisvaiheen aikana. Kokonaisuudessaan MAHTAVA kokemus! Ja syntyi maailman ihanin nelikiloinen poikavauva! :-)

roikkuminen auttoi rentouttamaan lantion ja helpotti kipua.

Ekassa synnytyksessä en käyttänyt kivunlievitystä. Tunsin kivut vahvasti selkäpuolella, joten alaselän voimakas hieronta ja kuuma geelipussi auttoivat. Istuin "kengurupallon" päällä nojaten kyynärpäillä sänkyyn ja mies hieroi. Rentoutuminen oli kyllä siitä puuhasta kaukana, mutta em. toimet helpottivat kuitenkin huomattavasti. Tsemppiä synnytykseen ja iloisia hetkiä vauvan kanssa!

Voi olla aika hankalaa saada itseään rentoutumaan, koska kipu on (tai ainakin minulla oli) TODELLA kovaa. Synnytykseni käynnistettiin, se kesti 20 tuntia, ja supistukset olivat koko ajan kipeitä. Tärkeintä mielestäni ei kuitenkaan ollut synnytyksen aikana tavoitella rentoutumista, vaan pysyä rauhallisena. Välillä meinasi epätoivo iskeä, mutta silloin piti vaan keskittyä ajattelemaan yhtä supistusta kerrallaan, ja muistaa että kun kipu on kovimmillaan, se alkaa taas aivan pian vähentyä. Liikkuminen ja musiikin kuuntelu auttoivat, samoin lämmin suihku. Ilokaasulla pääsi yli pahimmasta, suosittelen ainakin kokeilemaan!

jotenkin kummallisesti rentoutumaan niin että torkahdin ihan supistusten välillä :) Supistukset oli kivuliaat (synnytin luomuna), mutta niiden välissä tuntui niin mahtavalta että ummistin vain silmät ja olin ihan rentona. Kätilökin kehui ja ihmetteli kuinka hyvin osasin rentoutua, niin kyllä itsekin koska tuskaa oli koko muu aika. Hengitin vaan syvään ja rauhallisesti, muuta neuvoa en osaa sanoa :)

Heippa!
itse yritin vaan kestää kivun alaselkää hieromalla,ja hyvällä sisään ulos hengittelyllä.yksi
erittäin hyvä keino olisi myös suihkulla vatsan suihkuttelu.rentouttaa tosi hyvin.itse hoidin avautumis vaiheen kotona ja ponnistukset vaan sairaalassa.luomuna syntyi 7tunnin supistusten ja 20min. ponnistusten jälkeen terve poika! zemppiä synnytykseen!

Kuuntelin rauhallista musiikkia, muistutin itseäni että hengitä rauhallisesti, hengitä rauhallisesti, samoin aivopesin itseäni ajatuksilla; kyllä tästä selvitään, kestän tämän, on ihanaa saada vauva, yms.

Heippa

Minulla avautumisvaiheessa auttoi lämmitettävä kauratyyny, alaselän hieronta ja jumppapallolla keinuttelu. Myös suihkussa istuskelin sairaalassa ja lämmintä vettä suihkuttelin koko kropalle! Siinä pitää vaan muistaa koko ajan juoda, ettei tule nestehukkaa.

Kun lapsivesi meni, en enää pärjännyt ilman lääkettä, pitkään sinnittelin ilokaasulla, mutta sitten lähti niin rajusti etenemään että sain spinaalipuudutuksen, sen jälkeen rentouduin täysin ja loppusynnytys oli fantastinen kokemus. Synnytykseni kokonaiskesto noin 5 tuntia... Esikoinen 3860g ja 54 cm poika tulla hupsahti kuin itsestään muutamalla ponnistuksella.

Neuvoksi antaisin, että rentoudu tai ainakin yritä, mutta jos kipu on sietämätön, niin älä pakota itseäsi sitä kuuntelemaan. Kun ei hirveästi suunnittele etukäteen miten tekee ja missä, niin paremmin sujuu koko toimitus.

Tsemppiä koitokseen, se on ihanaa!!!