En voi käsittää sitä kuinka sitä tuppaa aina vaan ihastumaan uudestaan ja uudestaa täysin tuntemattomiin naisiin. Samalla vielä asiaan tuntuu hyvin voimakkaasti vaikuttavan se että kuinka viehättävä tämä ihastuksen kohde on ulkoisesti
(ei sisäisesti).
Sitten jos satut puhumaan ihastuksen kohteen kanssa niin jälkikäteen tämä ihastuksen tunne tuntuu vain lisääntyvän. Olen kuitenkin aiemmin tehnyt melko suoran vedon eli lähettänyt emailia ja sanonut suoraan että olen ihastunut ja pakit ovat tulleet aina takaisin. Yksi tyttö taas oli ns. psykopaatti (uskonnollisesta perheestä) joka kertoi että hän ei ole tuntenut noita ihastuksen tunteita koskaan.
Tällä hetkellä olen yhteen blondiin aivan lätkässä ja en tiedä onko hän minusta millään tavalla kiinnostunut. Hän on kuitenkin ulkoisesti osoittautunut olevansa hieman kiinnostunut. Tilanne on vain aika paha kun pienessä koulussamme melkein kaikki miespuoliset opiskelijat kuolaavat tuon kauniin blondin perään. Lisäksi tilanne taitaa vielä olla niin että hänellä on joku paikallinen torsto poikaystävänä. Mutta samoin itsekin olen ns. varattu vaikka oma nelivuotinen suhteeni vetelee melkein viimeisiään.
Olen kuitenkin pystynyt sentään jotenkin säätelemään näitä ihastuksen tunteitani. Eli en kuitenkaan lähde enää sille kärsimislinjalle joka on inhimillisen rakkauden kärsimystä ja ahdistusta. Koko homman totuus piilee sellaisessa asiassa että oikeasti tuo ihastumisen tunnetila tulee sinusta itsestä mutta et huomaa että se tulee sinun sisältäsi. Sen sijaan sinä tarvitset oman sisäisen rakkauden herättämiseksi ulkopuolisen henkilön johon voit heijastaa sen ja kuvittelet että tuo rakkaus on tuossa toisessa ihmisessä josta olet kiinnostunut.
Tavallaan oikein... Se rakkaus on toisessa ihmisessä mutta kun mennään inhimillisen rakkauden ytimeen huomataankin se että kyseessä on itsekäs rakkauden muoto. Koska sinä rakastat vain häntä et itseäsi. Tällöin itsekkäät halut purkautuvat mm. omistautumisena, mustasukkaisuutena jne. suurina inhimillisinä tunteina aikojen kuluttua. Tämän vuoksi inhimillisen rakkauden piirissä tunnetaan usein paljon tuskaa ja ahdistusta. On vain ikävää että tyhmät ja tietämättömät ihmiset kutsuvat sitä rakkaudeksi joka aiheuttaa tuskaa kun kyseessä on vain inhimillinen (romanttinen) rakkaus joka on rakkauden yleisin muoto.
Todellinen rakkaus taas on täysin kattava tila missä se muodostuu jokaisen elävän yksilön läpi. Esim. valaistunut ihminen pystyy tuntemaan universaalia rakkautta kaikkea kohtaan.
(ei sisäisesti).
Sitten jos satut puhumaan ihastuksen kohteen kanssa niin jälkikäteen tämä ihastuksen tunne tuntuu vain lisääntyvän. Olen kuitenkin aiemmin tehnyt melko suoran vedon eli lähettänyt emailia ja sanonut suoraan että olen ihastunut ja pakit ovat tulleet aina takaisin. Yksi tyttö taas oli ns. psykopaatti (uskonnollisesta perheestä) joka kertoi että hän ei ole tuntenut noita ihastuksen tunteita koskaan.
Tällä hetkellä olen yhteen blondiin aivan lätkässä ja en tiedä onko hän minusta millään tavalla kiinnostunut. Hän on kuitenkin ulkoisesti osoittautunut olevansa hieman kiinnostunut. Tilanne on vain aika paha kun pienessä koulussamme melkein kaikki miespuoliset opiskelijat kuolaavat tuon kauniin blondin perään. Lisäksi tilanne taitaa vielä olla niin että hänellä on joku paikallinen torsto poikaystävänä. Mutta samoin itsekin olen ns. varattu vaikka oma nelivuotinen suhteeni vetelee melkein viimeisiään.
Olen kuitenkin pystynyt sentään jotenkin säätelemään näitä ihastuksen tunteitani. Eli en kuitenkaan lähde enää sille kärsimislinjalle joka on inhimillisen rakkauden kärsimystä ja ahdistusta. Koko homman totuus piilee sellaisessa asiassa että oikeasti tuo ihastumisen tunnetila tulee sinusta itsestä mutta et huomaa että se tulee sinun sisältäsi. Sen sijaan sinä tarvitset oman sisäisen rakkauden herättämiseksi ulkopuolisen henkilön johon voit heijastaa sen ja kuvittelet että tuo rakkaus on tuossa toisessa ihmisessä josta olet kiinnostunut.
Tavallaan oikein... Se rakkaus on toisessa ihmisessä mutta kun mennään inhimillisen rakkauden ytimeen huomataankin se että kyseessä on itsekäs rakkauden muoto. Koska sinä rakastat vain häntä et itseäsi. Tällöin itsekkäät halut purkautuvat mm. omistautumisena, mustasukkaisuutena jne. suurina inhimillisinä tunteina aikojen kuluttua. Tämän vuoksi inhimillisen rakkauden piirissä tunnetaan usein paljon tuskaa ja ahdistusta. On vain ikävää että tyhmät ja tietämättömät ihmiset kutsuvat sitä rakkaudeksi joka aiheuttaa tuskaa kun kyseessä on vain inhimillinen (romanttinen) rakkaus joka on rakkauden yleisin muoto.
Todellinen rakkaus taas on täysin kattava tila missä se muodostuu jokaisen elävän yksilön läpi. Esim. valaistunut ihminen pystyy tuntemaan universaalia rakkautta kaikkea kohtaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.