Tervehdys, ensimmäistä kertaa tänne kirjoittelen.
Taas on ahdistus hirveä..
Joka sunnuntai lupaan itselleni, että nyt aloitan uuden elämän ja pysyn selvinpäin (kaikki viikonloput menee baarissa), mut jostain kummansyystä joka perjantai löydän itseni ns. ystävien luota baarista...
Aikoinaan vielä pystyin juomaan hillitysti eikä tarvinnut krapulan lisäksi hirveätä morkkista käydä läpi.
Joka kerta kun lähden baariin lupaan, että nyt en vedä armottomia lärvejä, mutta...
Tuntuu, että kaikki menee nykyään pieleen, rahat ja maine menee.
Olen hieman yli 30v nainen ja tuntuu, et nainen joka ei pysty kontroloimaan juomistaan on "pohjasakkaa".
Miten h***ssä saan sen levottomuuden pois joka mua kerta toisensa jälkeen sinne baariin vie???
Tuntuu, et viikon kohokohta on se, et pääsee "nollaamaan" itsensä, mut ku mun pää ei kohta enään kestä noit "nollaamisia".
Mä aina selitän itselleni, et kyllä mullakin on lupa juoda kun mun miehenikin aina sinne kuppilaan änkee viikonloppuisin ja miks mun pitäisi yksin kotona pysyä..niinpä niin..
Kuinka olette sen levottomuuden saaneet pois ja löytäneet pikkuhiljaa uutta sisältöä elämäänne?
Tää itseinho syö mua, täytyyhän täs elämässä muutakin olla kuin se saamarin alkoholi.
Tuntuu, et kaikki unelmat kaatuu kun en saa itsestäni ja elämästäni otetta.
Taas on ahdistus hirveä..
Joka sunnuntai lupaan itselleni, että nyt aloitan uuden elämän ja pysyn selvinpäin (kaikki viikonloput menee baarissa), mut jostain kummansyystä joka perjantai löydän itseni ns. ystävien luota baarista...
Aikoinaan vielä pystyin juomaan hillitysti eikä tarvinnut krapulan lisäksi hirveätä morkkista käydä läpi.
Joka kerta kun lähden baariin lupaan, että nyt en vedä armottomia lärvejä, mutta...
Tuntuu, että kaikki menee nykyään pieleen, rahat ja maine menee.
Olen hieman yli 30v nainen ja tuntuu, et nainen joka ei pysty kontroloimaan juomistaan on "pohjasakkaa".
Miten h***ssä saan sen levottomuuden pois joka mua kerta toisensa jälkeen sinne baariin vie???
Tuntuu, et viikon kohokohta on se, et pääsee "nollaamaan" itsensä, mut ku mun pää ei kohta enään kestä noit "nollaamisia".
Mä aina selitän itselleni, et kyllä mullakin on lupa juoda kun mun miehenikin aina sinne kuppilaan änkee viikonloppuisin ja miks mun pitäisi yksin kotona pysyä..niinpä niin..
Kuinka olette sen levottomuuden saaneet pois ja löytäneet pikkuhiljaa uutta sisältöä elämäänne?
Tää itseinho syö mua, täytyyhän täs elämässä muutakin olla kuin se saamarin alkoholi.
Tuntuu, et kaikki unelmat kaatuu kun en saa itsestäni ja elämästäni otetta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
eipä siinä mitään hokkupokkus temppuja ole. Juo tai ei juo...päähän se alkoholi ekaks iskee, morkkikset, pelkotilat yms.
Vuosi sitten itse join aina pe-su ja puolenviikonkin paikkeilla piti joskus nollata. Niin meni monta vuotta. Krapulat rupesivat olemaan sellaisia, että toivoin jääväni rekan alle ja se tuska loppuisi.
Pikku hiljaa olen mennyt asian suhteen eteenpäin. Ei viikolla ollenkaan. Ja viikonloppuisinkin vaan pe ja la. Väkeviin en koske ja olen kehittänyt paljon muuta tekemistä. Eilen join valkoviinipullon ruuan kanssa, enkä muuta.
Näinä sunnuntaina se palkitsee kun ei ole täysin lamaantunut ja epätoivoinen. Aamukahvitkin maistuvat lehdenkanssa taivaalliselle!
Voimia sinulle vähentämis yrityksissäsi. Helppoa se ei tule olemaan. Itsekkin alan kaatua siihen vaihtoehtoon, että pitäisin korkin kokonaan kiinni. Kun juon, kysyn itseltäni miksi juon?!
Tämmästä.
Itselleni ja monille muille ne perjantailevottomuudet ovat hyvin tuttuja.
Kylmästi sanoen tuo psyykkinen/psykologinen ilmiö on sekä vakiintuneen tavan aiheuttamaa, mutta myös oire orastavasta alkoholiriippuvuudesta.
Itse annoin sen juoksuttaa itseäni kapakkaan ja Alkoon aivan liian kauan, koska sen käsittelemättä jättäminen ajaa pidemmällä aikavälillä kovempaan riippuvuuteen ja vielä syvemmälle todelliseen alkoholismiin.
Oma keinoni siitä levottomuudesta ylipääsemiseksi on yksinkertainen, mutta hyvin toimiva.
Iskee se levottomuus ja kireys milloin vain, puran sen liikunnalla.
Kotona vapaamuotoista voimistelua, venyttelyä, tai kuntopyörän polkemista, tai kävelylle, tai uimaan. Liikuntamuoto voi olla aivan mikä hyvänsä.
Sen jälkeen olo on rentoutunut ja mieli rauhoittunut, ja voi palkita itseään jollain napostelulla tai kahvilla, ja kapakkaan ei tee enää (sillä kertaa) mieli.
Se ei siis ole pysyvä kertaratkaisu, joten liikunnan tulee olla säännöllistä, esim. kolme kertaa viikossa, ja erikseen lisää poltteen iskiessä.
Myöhemmin se hinku kapakkaan alkaa hellittämään kokonaan.
Tästä on kehittynyt uusi riippuvuus, sillä jos pari päivää laiskottelen, niin olo on varsin tukala, mutta nyt liikkumattomuudesta ilman kapakkahinkua. Tilanne korjaantuu välittömästi liikunnalla, jota tulenkin harrastamaan niin kauan, kuin raajat liikkuvat.
PS. Hommaa parin viinapaukun hinnalla kevyet, vain kilon tai kahden käsipuntit yläkropalle, jalkojaan voi käyttää missä ja miten vain.
..tasan samat fiilikset oli mulla eilen. Morkkiksessa istuin tässä ja luin näitä viestiketjuja. Yhden aloitinkin ja sain palautetta. Katsopas otsikon Yksin ryyppääminen alta viestit, niin huomaat, että niin moni on samassa veneessä.
Minulla tämä päivä on hiukan eilistä parempi ja niin sinullakin huomenna. Ensi viikonloppu häämöttää jo uhkaavasti..miten siitä selvitään? Minä päätin pysyä palstalla ja hakea tukea täältä..Toilailuista on tehtävä loppu, tämä lienee totuus meidän molempien kohdalla. Tänään päätetään yrittää aikuisten oikeasti. Seuraava viikonloppu on raitis, enkä pidemmälle edes uskalla vielä ajatella..huh..
Mä olen reilu parikymppinen naisihminen. Olen yrittänyt jo pitemmän aikaa päästä eroon juomisesta.. mulla kans menee aina ihan överiksi ja sit kärsin jälkeenpäin monta viikkoa hirveistä morkkiksista... olen tällä hetkellä "hoidossa" elikäs käyn parin viikon välein juttelemassa päihdetyöntekijän kanssa.. eilen aamulla päätin ottaa seuraavan askeleen (perjantaina kun ratkesin) ja pyytää saada antabus-hoidon itselleni..! saas nähdä miten käy..
Kiitos vastauksista. On ihana huomata, että en ole ainut joka painii tämän asian kanssa, vaikka toisinaan niin kyllä tuntuu.
Aikoinaan olin kova käymään lenkeillä ja siitä sain todella hyvä olon enkä juonnut kuin silloin tällöin ja silloinkin kohtuudella, mutta nyt kun päätän mennä ulos kävelylle niin jalat suuntaa hyvin helposti sinne tuttuun baariin :(
Yritän usein miettiä, että mitä kaikkea voisin sillä samalla rahalla tehdä jos en joisi, esim. pari kk kun olisin juomatta voisin lähteä jonnekin reissuun, ostaa kotiin jotakin mukavaa, uusia vaatteita yms. Silloin kun juon niin todellakaan en ole köyhä enkä kipeä (viikonlopun jälkeen kylläkin olen...).
No kai minun pitää yrittää myös taas kerran, josko voisin olla ensviikonlopun kunnolla, viikko kerrallaan, pakkohan tässä on onnistua.
Olen huomannut, että olen masentunut, koska juomiseni takia kaikki unelmat murskaantuu. Haluaisin niin nähdä maailmaa,elää oikeata elämää, mut tuntuu, etten nykyään näe muuta kuin sen tutun kapakan.
Mä nyttenkin yritän psyykata itseäni ulos luontoon jotta tämä pahaolo edes hieman helpottaisi, mut aika vaikeata se kyllä on.
niin tuttua. Itseä myös masensi ja vitutti. Sitten join että vitutus lähtisi, no lähtihän se mutta tuli taas kovempana takaisin kuin viimeksi. Totta kai juominen masentaa, varsinkin kun törttöilee ja örveltää.
Ja sekös vasta masentaa kun ei osaa juoda, noh otinpahan taas lisää siihenkin pahaan oloon! Sitten rupesi jo kännissäkin masentaan ja vituttaan tuli juotua ns. itkuviinaa...
Sitä se on kun liikaa juo.
Tsemppiä vaan...
P.s itse olen pitänyt jo parinvuoden ajan päiväkirjaa omista tuntemuksista. Silloin tällöin luen sitä kun viinahammasta kolottaa. Ne pahat olot ja fiilikset saa ihokarvat välillä nouseen pystyyn ja pullo jää hakematta...sillä kertaa..
itse tuli viime viikolla lopetettua antabus melkein alkuunsa, että pystyis viikonloppuna juomaan. päätin juoda asiallisesti, mutta eikös taas tullut törttöiltyä. onneksi ei mitään vakavaa, mutta hävettää ja nolottaa silti niin hemmetisti. kaupassa pystyin juuri ja juuri käymään, kun sellainen olotila, että ulkonakin oleminen pelotti.
no, nyt taas otan antabuksen ihan kiltisti.
vaan kuinka pitkään..
on siitä ainakin se hyöty ettei mitään heräte-kännejä pysty ottamaan. nyt varmaan ottaisin, jos voisin.
antabukset ja a-klinikka on mullekkin tuttuja juttuja. Eihän se antabus tuo kuin se pelon siitä, että ei voi ottaa. Itse söin niitä kuukauden ja lopettelin pari päivää ennen yhtä juhlaa. Se oli hirveää...se olo silti. Naama ja rinta heloitti, hikoilutti ja pyörrytti. Arvaa katsoiko jengi ihmeissään "mikä sun on!!!??".
Sen vaikutus voi kestää jopa viikkojakin lopettamisesta.
Selkärangatonta vätystelyä!! Sanon minä!
Toivon, että pahimmat ryyppykaudet ovat mennyttä elämää ja opettelen tätä kohtuukäyttöä. Jos ei onnistu niin vaihtoehtoja on tasan se yksi...korkki kiinni lopullisesti!
Ihan vain pari vinkkiä:
Noita minäkin aikoinani kyselin ja huokailin. Menin vihdoin A-klinikalle ja sieltä uusi tie aukeni.
Tuossa pääsivun puolivälissä on Viinisiepon otsikko "Kuinka onnistuitte raitistumaan?" Siihen on tullut 18 vastausta ja siellä vastausten keskivaiheilla on otsikko 'Virtuaali AA' samaiselta Viinisiepolta. Olisikohan siellä jotain evästä sinulle?
Valoisin mielin!
Kannattaa juoda itsensä ensin pohjalle asti, siis siihen pisteeseen mitä alemmaksi ei enää halua mennä. Vasta silloin voi saada todellisen halun lopettaa juomisen. Ja jos on halua lopettaa, niin parhaiten itse olen saanut apua käymällä AA- ryhmissä.
Ei auttanut mitkään omat yritykset tai pyhät valat ystävien kamssa...aina löysin itseni uudestaan juopuneena. Levottomuus ja pahaolo kasvoi koko ajan. Lopulta yritin tappaa itseni, se oli ratkaisuni alkoholiongelmaani. Takana puolenvuoden putki, sairaalasta mielisairaalaan. Vihdoin uskalsin mennä AA- ryhmään, ja sillä tiellä olen vieläkin...
mun alkoholin käytön lopetti täysin haimatulehdus joka on hengenvaarallinen.lopettaminen kävi itsestäänselvyytenä.viina tai eämä.valitsin elämän.elämä on kivaailman kännissä oloakin.
ryyppäämisestäsi. Tänään on maanantai ja Suomessa on illalla monta AA-ryhmää. Kysy lähimmän osoite puh. 09-750200 ja rohkaise itsesi sinne, mikäli haluat lopettaa juomisesi. Niin minä tein vuosia sitten ja nyt olen raittiina.