Kiinnostaisi tietää minkälaista oletatte ahmimishäiriöisen ihmisen elämän olevan? Tämähän on lihavuuspalsta ja ahmiminen lihottaa, joten siitä voi varmaan keskustella tällä palstalla.
Ahmiminen on myös syömishäiriö, siinä kuin anoreksia ja bulimiakin ja luokiteltu oikeaksi sairaudeksi. Ei siis pelkästään ahneudeksi ja itsekurin puutteeksi.
Onko teillä mitään käsitystä, miksi ahmimishäiriöinen ahmii? Onko teillä tietoa, missä ahmimishäiriöinen ahmii, julkisesti vai yksin ollessa? Mikä laukaisee ahmimisen? Voitteko kuvitella tuntevanne yhtään myötätuntoa tällaista ihmistä kohtaan? Jos teiltä pyydettäisiin ohjeita, kuinka auttaa ahmijaa, mikä olisi teidän ohjeenne?
Ja lopuksi vielä kiinnostaisi tietää, onko anoreksia ja bulimia hyväksytympää kuin ahmiminen? Jos on, niin miksi, jos ei, niin miksi ei?
Ahmiminen on myös syömishäiriö, siinä kuin anoreksia ja bulimiakin ja luokiteltu oikeaksi sairaudeksi. Ei siis pelkästään ahneudeksi ja itsekurin puutteeksi.
Onko teillä mitään käsitystä, miksi ahmimishäiriöinen ahmii? Onko teillä tietoa, missä ahmimishäiriöinen ahmii, julkisesti vai yksin ollessa? Mikä laukaisee ahmimisen? Voitteko kuvitella tuntevanne yhtään myötätuntoa tällaista ihmistä kohtaan? Jos teiltä pyydettäisiin ohjeita, kuinka auttaa ahmijaa, mikä olisi teidän ohjeenne?
Ja lopuksi vielä kiinnostaisi tietää, onko anoreksia ja bulimia hyväksytympää kuin ahmiminen? Jos on, niin miksi, jos ei, niin miksi ei?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei muuta kuin ala ahmimaan ja kerro sit toisillekkin.
ymmärrä edes kysymystä! Se kertookin koko totuuden tämän palstan vakikävijöistä.
Onhan tuosta BEDistä keskusteltu aikaisemminkin. Ahmimishäiriöisellä ihmisellä on henkisesti paha olla, ja se ahmiminen helpottaa hetkeksi sitä pahaa oloa. Häneltä puuttuu jotain elämässä ja se vaihtelee eri ihmisillä .Ahmija syö yleensä yksin ollessaan, piilossa muilta. En tiedä onko anoreksia tai bulimia hyväksytympää mutta ahmimisesta yleensä seuraa lihominen ja se näkyy. Toisaalta paha anoreksiakin näkyy kun ihminen muuttuu luurangoksi.
Apua en osaa antaa kun en tiedä toisen sielun syövereistä, mikä on vialla.
näin bulimikkona, että ahmimisella ainakin peitetään tylsyyttä ja paskaa oloa. Koin sen juuri tänään. Teki mieli ahmia ja oksentaa. Mietin, mitäpä jos en niin tekiskään, kun en jaksa kauppaankaan lähteä kun kaupat on nykyisin sunnuntaina kiinni. Ainoastaan Siwa on auki ja siellä on niin kallista ja huonot valikoimat että joka kerta harmittaa jos joutuu siellä käymään. Lisäksi mieleni teki Rainbow caramel -jäätelöö enkä usko että Siwan huonoissa suppeissa valikoimissa sitä edes on.
Mutta asiaan. En siis mennyt kauppaan ja pakotin itseni olemaan ahmimatta. Päivä oli kammottavan tylsä! Oli ihan hirveä masentunut ja vihainen itsetuhoinen olo, ja toivoin kuolevani. Ajattelin että menen lenkille jotta voin hetkeksi ajatella muita asioita, mutta olen telonut itseni jokin aika sitten enkä pääse liikkumaan kunnolla ja tehokkaasti (tai juoksemaan, tai se ei ole ainakaan järkevää jos haluaa saada ittensä vielä kuntoon). Joten en päässyt mihinkään enkä voinut helpottaa oloani ahmimallakaan, joten mietin surkeaa elämääni, yksinäisyyttäni, rumuuttani ja elämän tarkoituksettomuutta noin muutenkin. Lisäksi päässäni oli outo hahtuvainen olo. Olin täysin voimaton, vaikka en ollut väsynyt. Ihan kuin minut olisi pahoinpidelty.
Niin, luulen että päästäkseen hetkeksi tuosta tilasta jotkut ihmiset ahmivat. Toiset liikkuvat, kolmannet tapaavat kavereitaan. Minulla ei kavereita ole, työpaikka on mutta sitä ei viikonloppuna tietenkään ole vain pelkästään arkena. Joten ei voi peittää pahaa oloaan millään.
Tää oli ihana piriste masentavaan päivään ahahahha.