ELikkä olen 17v.tyttö ja "sairastan"paniikkia ja masennusta.Ensimmäisen kohtaksen sain 15vuotiaana.Sydän hakkasi hulluna,menin kalpeaksi ja muu maailma rupesi pyörimään ympärillä..Pelkäsin kuolevani siihen paikkaan.
En mennyt lääkäriin koska kohtauksia ei aiemmin ollut ilmennyt.Nytten vuosia myöhemmin sain useita kertoja kuukaudessa kohtauksia joissa hikoilin,päässä pyöri(jos avasin silmät kaikki pyöri ympärillä),päähän särki,silmät olivat valonarat,hengittäminen oli todella tuskaista ja jalat meni alta.Kävin lääkärillä joka tuntee minut entuudestaan ja totesi vain että "paniikkia".Itse en halunnut uskoa tätä ja pelkäsin koko ajan että sen täytyy olla jotain pahempaa.Sitten pääsin veri kilpirauhaskokeisiin eikä niissä ollut mitään erityisempiä muutoksia.
Oireet jatkuivat pahoina enkä lääkitystä halunnut laoittaa noiden kauheiden alku/sivuoireiden takia.
Sydänfilmiinkin jouduin 4eri kertaa.
Lääkkeet aloitin useita kuukausia sitten ja alku oli vaikea(suurinosa aloituksesta meni nukkuessa).Olo oli ihan sekava=/
Sitten jossain vaiheessa alkoi helpottaa mutta nyt on alkanu tosi pirulliset päänsäryt lähes koko ajan päivällä ja yölläkin herään siihen kun päätä särkee.Heikottaa melkein koko aika ja siksi en oikein pysty mihinkään lähtemään kun pelkään että pökrään jonnekkin tai kuolen(se on pahin pelkoni mikä on ilmennyt "taudin"mukana).
Mittailen todella useasti verenpainettani koska pelkään ettei kaikki ole kohdallaan.Päähäni on ilmestunyt omituinen kuoppa ja pelkään aivokasvainta.Samoin pelkään että keuhkoissani on jotain vikaa kun koko aika ahdistaa hengitystä.Spirometria kokeessa kävin jotta sain tietää onko keuhkot toiminnassa eikä mitään erityistä ollut.Mutta nyt on sen astmapiipun vetämisen jälkeen ollut väsymystä ja huimausta ja tuota päänsärkyä.Voisiko se kuitenkin olla astmaa?Myöhemmin syksyllä olen menossa allergiatesteihin sen varalta että nekin voidaan pois sulkea.Olen useaan kertaan pyytänyt pääsyä keuhkokuvaan koska pelkään ja se saisi minut rauhallisemmaksi koska tietäisin 101%varmuudella ettei ole mitään hätää..Onko muilla samanlaisia kokemuksia?Olisi kiva keskustella muiden paniikkioireisten/masentuneiden kanssa jottei aina tarvitsisi itsestään myhäillä asioiden kanssa.
En mennyt lääkäriin koska kohtauksia ei aiemmin ollut ilmennyt.Nytten vuosia myöhemmin sain useita kertoja kuukaudessa kohtauksia joissa hikoilin,päässä pyöri(jos avasin silmät kaikki pyöri ympärillä),päähän särki,silmät olivat valonarat,hengittäminen oli todella tuskaista ja jalat meni alta.Kävin lääkärillä joka tuntee minut entuudestaan ja totesi vain että "paniikkia".Itse en halunnut uskoa tätä ja pelkäsin koko ajan että sen täytyy olla jotain pahempaa.Sitten pääsin veri kilpirauhaskokeisiin eikä niissä ollut mitään erityisempiä muutoksia.
Oireet jatkuivat pahoina enkä lääkitystä halunnut laoittaa noiden kauheiden alku/sivuoireiden takia.
Sydänfilmiinkin jouduin 4eri kertaa.
Lääkkeet aloitin useita kuukausia sitten ja alku oli vaikea(suurinosa aloituksesta meni nukkuessa).Olo oli ihan sekava=/
Sitten jossain vaiheessa alkoi helpottaa mutta nyt on alkanu tosi pirulliset päänsäryt lähes koko ajan päivällä ja yölläkin herään siihen kun päätä särkee.Heikottaa melkein koko aika ja siksi en oikein pysty mihinkään lähtemään kun pelkään että pökrään jonnekkin tai kuolen(se on pahin pelkoni mikä on ilmennyt "taudin"mukana).
Mittailen todella useasti verenpainettani koska pelkään ettei kaikki ole kohdallaan.Päähäni on ilmestunyt omituinen kuoppa ja pelkään aivokasvainta.Samoin pelkään että keuhkoissani on jotain vikaa kun koko aika ahdistaa hengitystä.Spirometria kokeessa kävin jotta sain tietää onko keuhkot toiminnassa eikä mitään erityistä ollut.Mutta nyt on sen astmapiipun vetämisen jälkeen ollut väsymystä ja huimausta ja tuota päänsärkyä.Voisiko se kuitenkin olla astmaa?Myöhemmin syksyllä olen menossa allergiatesteihin sen varalta että nekin voidaan pois sulkea.Olen useaan kertaan pyytänyt pääsyä keuhkokuvaan koska pelkään ja se saisi minut rauhallisemmaksi koska tietäisin 101%varmuudella ettei ole mitään hätää..Onko muilla samanlaisia kokemuksia?Olisi kiva keskustella muiden paniikkioireisten/masentuneiden kanssa jottei aina tarvitsisi itsestään myhäillä asioiden kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ah, et usko kuinka helpottavaa ja jopa outoa oli lukea tätä viestiä!! Ite "sairastuin" kanssa ahdistuneisuushäiriöön 15-vuotiaana (nyt olen 19), tai silloin se ilmeni ekaa kertaa paniikin tunteena ja pian sen jälkeen sain myös diagnoosin. Sitä ennen oli ollut kaikkea muuta, esim juuri tota sairauksien pelkoa. Se oli yhtä lääkäreillä&tutkimuksissa ramppaamista.
Olin lääkityksellä 2005 keväästä lähtien puoli vuotta (seronil 20mg), keskeytin terapian takia, söin jonkin aikaa luontaislääkkeitä, lopetin nekin kesällä, mutta viime viikolla oli pakko aloittaa taas seronil 20mg kun masennus iski niin pahana. Tällä kertaa lääkkeen aloittaminen on ollut todella rankkaa, vaikka siitä ei viimeksi ollut vaivaa. Olen ollut todella uupunut ja väsynyt, sekava olo koko ajan, en pysty edes näkemään kunnolla kun silmät ei jaksa tarkentaa, kaikki vähän pyörii, paha olo ollut myös ja ruokahalu poissa. No nyt alkaa vähän helpottaa onneksi.
Mutta ongelmaa on tuottanut taas tuo sairauksien pelko. Se oli tauolla pitkään mutta nyt taas pari viikkoa sitten iski kunnolla. Sairastuin vatsatautiin ja siitä pelästyin oikein kunnolla. Rupesin kelaamaan kaikkia muitakin oireita mitä on ollut. Hiuksia on lähtenyt, pyörryttää, väsyttää, olen laihtunut kolme kiloa ja se on todella paljon liikaa koska olen jo valmiiksi alipainoinen (178/57, tai nyt 54), paha olo, heikottaa..ja kaikkea muuta.. Kaikki on oireita todella vakavista sairauksista. Toisaalta kaikki on myös oireita ahdistuneisuushäiriöstä&masennuksesta tai seronilin sivuvaikutuksia, ja asiaan vielä vaikuttaa se vatsatauti. Mutta nämä selitykset eivät kelpaa minulle. Silti pelottaa ihan hulluna että onko joku kamala syöpä tai vastaava.. Välillä tulee niin kovia pelkotiloja että en voi muuta kuin itkeä ihan valtoimenaan. Viime viikolla sain terapeutiltani 2,5viikkoa sairaslomaa koska en vaan pystynyt olemaan töissä. Itketti, pelotti ja ahdisti koko ajan ja lisäksi tuli fyysisiä oireita, kuten huimaus, heikotus ja kuumeinen olo. Sain siis jonkinnäköisen burn outin.
Voimia sinulle! Tiedän tasan tarkkaan mitä tuo sairauksien pelon kanssa tappeleminen on! Se pilaa joskus elämän, ei pysty nauttimaan mistään ja itkettää koko ajan. Lisäksi on todella rankkaa hyppiä koko ajan tutkimuksissa..itseäni ainakin ahdistaa sairaalailmapiiri tosi paljon. Luulen että saatan tässä jossain vaiheessa mennä itsekin johonkin tutkimuksiin, saa nähdä..se helpottaa oloa kyllä. Mutta tiedän ettei sieltä taaskaan paljastu mitään, kaikki on oikeesti ihan hyvin ja tämä on taas tätä vanhaa tuttua paniikkia. Mutta silti..koskaan ei voi olla varma..
Kiva kuulla että löytyy muiltakin noita oireita!!Haluaisitko vaihtaa sähköpostiosoitteita?Olisi kiva löytää ihminen/kaveri jonka kanssa purkaa pois pahaa oloa..=)
Toki voin vaihtaa sähköpostia. En viitti kyllä tähän laittaa osotetta kun se sisältää mun nimen..mut jos on ideoita miten voi vaihtaa nimettömänä, anna tulla vaan.
ELikkä mailaa mulle vaikkas osotteeseen
[email protected] niin jutskataan lisää=)
oon 23v tyttö...
mulla kanssa todettu paniikkihäiriö,ja masennus...oon puoli vuotta syönyt citalopram generics merkkisii mieliala lääkkeitä,ei ole auttanu,kun alussa vaan..nyt myöhemmin on tullu koko ajan enemmän ja enemmän paniikkikohtauksia,ja kuoleman pelko on koko ajan.hirveää,koska ei pysty juuri ollenkaan elämään omaa normaalia elämää,vaan pitää koko ajan keskittyä karttamaan tilaneita missä syntyy...
mulle kohtaukset tulee enimmäkseen yleisillä paikoilla,missä on paljon ihmisiä...ja ne tulee sitten niin rajuna et tuntuu että kuolema tulee,happi loppuu,menee taju kokonaan..useamman kerran on soitettu ambulanssia.
olisi kiva löytää joku kohtalotoveri,jonka kans vois jakaa kokemuksia.omassa kaveri piirissä se ei oo mahdollisat,tuntuu et ne vaan pitäis mua jotenkin friikkinä tai jotain...
Helpottavaa kuulla, että muillakin on samoja oireita kuin mulla! Oon 20v ja paniikkikohtauksista oon kärsinyt varmaan 12v lähtien.. silloin aina luin lääkärikirjaa, ja pelkäsin että mulla on juuri ne pahimmat taudit,esim kun rinnat alkoi kasvaa ja ne oli kovat,niin luulin että mulla on rintasyöpä..,diabetestä epäilin monesti kun oli usein vessahätä ja jano,mutta mitään ei ikinä löytynyt.. lääkäris tuli ravattua aika useesti.. Paniikkikohtauksia tuli silloin useesti iltaisin kun piti mennä nukkuu, en ikinä halunut että muut nukahtaisi mua aiemmin koska pelkäsin että mulle käy sit jotain ja muut nukkuu ja ei herää siihen jne.. Paniikkikohtauksia on ollut äidillänikin nuorena,että varmaan sukuvika,ainakin jossain määrin.. Tuolloin nuorempana mulla oli myös pakkoajatuksia,esim et jos en ehdi nyt hyppää tohon matolla 5sekunnin aikana niin tapahtuu jotain kauheeta jne.. ja välillä vieläkin tuntuu että niitä ajatuksia tulisi takaisin, mutta oon yrittäny välttää niitä.. onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia?
Paniikkikohtaukseni ovat vaihdelleet..,välillä tulee useammin ja joskus on kausia kun ei tule ollenkaan niitä.. olen tosi allerginen ja useesti nekin saattaa laukaista oireen,kun menee hermot jos oon ihan tukossa tms.. Tässä vuoden aikana on tapahtunut tosi paljon kaikkea, ja siksi varmaan paniikkikohtauksia on ollut useasti.. Muutin ensimmäistä kertaa omaan kämppään,silloin poikaystäväni oli armeijassa,ja olin tavallaan yksin vieraassa kaupungissa jossa aloitin opinnot.. Olin jatkuvasti flunssassa,joten en voinut olla kunnolla koulussa, ja tuntui että luokkakaverit sen takia eivät ottaneet minua mukaan juttuihinsa ja luulivat että minulla ei ollut motivaatiota,mutta se ei koskaan hävinnyt,en vaan ollut siinä kunnossa että olisin kouluun päässyt.. Silloin syksyllä vaarini ja ystävinä kuolivat auto-onnettomuudessa ja suhteessa oli vähän ongelmia.. Puoli vuotta sitten poikaystäväni pääsi intistä pois,kaikki oli hyvin,paniikkikohtauksia ei tullut.. Sitten siinä tapahtui kaikkea ja meille tuli ero,hän tavallaan jätti minut..,mutta kuitenkin niin että molemmat rakasti vielä toisia,mutta elämäntilanne tavallaan pakotti eroamaan.. Olin kuukauden vähän masentunut,itkin vaan,en syönyt kunnolla jne..,koulu ei kiinnostanut yms.. Ja nyt siitä on muutama kuukaus.. kesällä ei paniikkikohtauksia paljoa ollut,tietty välillä kun tuli ikävä eksää ja oli muita laukaisevia tekijöitä..Mut nyt taas tuntuu et on koko ajan ahdistunut; sydän hakkaa lujaa,raskas hengittää,väsyttää,pää särkee,itkettää,tuntuu et hermot menee joka asiasta jne.. Nyt taas kun koulu on alkanut ja on kauheesti hommaa ja rästitehtäviä niin on hirveä stressi päällä ja on tullut valvottua niin sekin varmasti lisää oireita.. Vaikka olen kuukauden seurustellut uuden kanssa,niin silti jotenkin välillä kaipaan entisen takaisin,koska oltiin aika kauan yhdessä, ja sit tulee useesti paniikkikohtaus kun muistelen menneitä ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle..,mutta silti koitan jaksaa yrittää ajatella positiivisesti ja pakottaa itsensä hymyilemään,sekin auttaa..
Lääkkeitä en ole koskaan syönyt,en minkäänlaisia mielialalääkkeitä..
Miten te hoidatte paniikkianne?Vaikuttaako teillä esim kuukautiskierto,univaje ym paniikkikohtauksien tuloon?
Ja kaikkein pahin aiheuttaja on varmaan se että mulla on hirvee ikävä perheen luo ja ystävien...,jotenkin on niin yksinäistä täällä "vieraassa" kaupungissa... Mutta toivon mukaan tämä joskus ajan kanssa helpottaa! Olisi vain mukava saada poikaystävä ym uskomaan, että oireet ovat todellisia ja on niitä muitakin samanlaisia kuin minä ja en sentään hullu ole.. :)
Olisi mukava vaihtaa kuulumisia teidän kanssa!
Huh,helpottipas tämä oloa kun sain tänne avautua...:)Mutta koittakaa jaksella!