Kutsunnat kohta edessä. Minne kannattaisi mennä suorittamaan palvelusta peruskoulutuksen jälkeen?
Paikan pitäisi olla mahdollisimman "löysä" eli sellainen joka vaatii kaikkein vähiten kuntoa ja jossa tehdään mahdollisimman vähän fyysistä työtä. Ja sitten haluan myös pois 6kk.
Onko ehdotuksia?
P.S. Sivariin en mene.
Paikan pitäisi olla mahdollisimman "löysä" eli sellainen joka vaatii kaikkein vähiten kuntoa ja jossa tehdään mahdollisimman vähän fyysistä työtä. Ja sitten haluan myös pois 6kk.
Onko ehdotuksia?
P.S. Sivariin en mene.
Vastaukset 18
Vanhimmat
polkupyörämekaanikollakin on leppoisat hommat.
Kirjurin homma kuulostaa kivalta. Millaista se on, onko kokemuksia? Entä onko sinne vaikea päästä (paljon hakijoita)?
Kirjurin tehtävä ei sovi laiskoille.
Vaikka peruskoulutuskauden jälkeinen aika kasrmilla onkin fyysisesti keveämpää kuin monella muulla, henkistä rasitusta paperitöiden yms. parissa yleensä piisaa paljonkin.
Sitäpaitsi laiskurien "näytöt" aiemmalta peruskoulutuskaudelta estävät tavallisesti pääsyn ko. tehtävään. Kukapa yksikköupseeri ottaisi laiskurin oikeaksi kädekseen.
Kyllä ajattelin käydä intin kunnialla ja suorittaa tehtäväni kunnolla. En kuitenkaan ole parhaassa fyysisessä kunnossa eikä kauheesti kiinnosta mitkään kamalan rankat hommat. Henkisesti raskaat työt käyvät paljon paremmin.
Millä tavalla täytyy peruskoulutuskausi suorittaa, jos mielii kirjuriksi? Ei kai huono fyysinen kunto voi tässä asiassa vaikuttaa negatiivisesti?
Loistavaa kuulla, ettei kyse ollutkaan laiskuudesta.
Harvoin fyysinen kunto ole tärkein kriteeri kirjurivalinnoissa. Tärkeintä lienee peruskoulutuskaudella yritys ja asenne tehtäviin. Tuskin ihan rapakuntoinenkaan kuitenkaan saa olla.
Vaikea sanoa tarkemmin, jokainenhan arvioi aina vähän eri tavalla.
Kaipa sitten täytyy hyvällä asenteella mennä inttiin, jos vaikka pääsisi kirjuriksi. Tuskinpa voidaan fyysistä kuntoa vaatia epäfyysiseltä tehtävältä... Vai pannaanko kovakuntoisimmat yleensä paperihommiin...
Mutta jos joudunkin jonnekin paskaan paikkaan niin sitten joudun valitettavasti toteamaan, että motivaatio laskee nollaan ja rupeaa ilmestymään erilaisia vammoja... vemppaa, vemppaa, vemppaa ja vemppaa...
"Mutta jos joudunkin jonnekin paskaan paikkaan niin sitten joudun valitettavasti toteamaan, että motivaatio laskee nollaan ja rupeaa ilmestymään erilaisia vammoja... vemppaa, vemppaa, vemppaa ja vemppaa... "
Hetken jo luulin sinun olevan ihan kunnon mies, fyysisesti huonokuntoinen vain. Huomaan erehtyneeni.
Valitettavasti oletkin ilmeisesti selkärangaton omaan napaan tuijottaja. Elämässä ei aina mene niinkuin on suunnitellut/toivonut, silti kiukuttelu ja pahoista paikoista pakeneminen ei ole oivallisin ratkaisu.
Ehkä sinun pitäisi hieman kohottaa kuntoasi, kun noin huolestunut olet asiasta. Fysiikkaa tarvitaan siviilissäkin.
Ajattelepa:
Kuulet kesällä, että työpaikallasi vapautuu vuodenvaihteessa arvostettu ja hyväpalkkainen virka. Koko syksyn teet töitä 3 kertaa tehokkaammin kuin yleensä ja panet parastasi joka asiassa. Pomokin on varmasti huomannut ahkeruutesi ja uskot tulevasi valituksi.
Mutta kun päätöksen aika tulee, pomo ilmoittaa, että paikan saa eräs toinen, joka on vain lusmuillut koko ajan. Kaiken lisäksi pomo on sitä mieltä, että toimintatarmosi pääsisi oikeuksiinsa parhaiten siivoojan hommassa. Niinpä hän alentaa sinut siivoojaksi ja palkkasi putoaa viidesosaan nykyisestä.
Sinähän et olisi moksiskaan tästä, vaan ottaisit uuden toimen ilomielin vastaan. Vai muuttuisitko kuitenkin selkärangattomaksi omaan napaan tuijottajaksi?
Mutta eihän asepalveluksessa ole kyse tuosta ollenkaan, mistä kerroit.
Siellä koulutetaan miehiä sodan ajan tarpeeseen, kyvykkyyden ja halukkuuden mukaisesti eri tehtäviin. Ei tietenkään kaikkien ole mahdollista päästä juuri siihen tehtävään mihin haluaisivat.
Elämässäkin tulee eteen vaikeita paikkoja ja epämieluisia tehtäviä. Onko sinun ratkaisusi välttää löysäilemällä kaikki sellainen. Siitä oli kyse.
Hyvää palvelusta kuitenkin, toivottavasti pääset haluamaasi tehtävään.
En tarkoittanut, että jos en pääse juuri kirjuriksi, niin rupean heti vemppamieheksi. Lähinnä mietin sitä, että jos joudun jonnekin oikein paskaan paikkaan, niin sitten vemppaputki päälle. Tottakai muutkin vaihtoehdot käyvät paremman puutteessa kuin kirjurin homma, mutta eivät ihan kaikki sentään.
Kaverit aikoinaan kehuivat TykPr:n 3. patteria. Mihinkään ei ollut kovin kiire ja pääsääntöisesti marssit suoritettiin rekan lavalla ja koulutus oli tykillä istumista, makkaran paistoa ja kaikenlaisen movettamisen ja sluipaamisen hiomista huippuunsa. PorPr:n 3.JK:hon verrattuna TykPr on puolisotilaallinen lasten leikkikerho...
noh, olin juuri tuolla TykPr:n 3. patterissa ja kyllä se nyt muutakin oli kuin makkaranpaistoa. Varmasti tosin kevyempää kuin intissä tavallisesti. Mutta sitähän ei voi valita joutuuko 3. patteriin vaikko esim. 2:een (jossa ainakin meikäläisen aikana oli kovempi kuri, josta kakkoslaisille mielellään kuittailtiin).
Joku rajajääkärikomppania tai prikaatin tiedustelukomppania. Kannattaa pyrkiä sinne, siellä pääsee aivan uskomattoman helpolla.
no vitut pääse helpolla, ainakaan NYKYAIKANA :I
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000052&posting=22000000019249106
On varmasti keveä ja lupsakka koulutus. Ei tule hiki, ei valu veri, ei nyrjähdä jäsenet eikä palellu paikat.
Muualla on paljon kauheampaa. Muista kertoa palvelukseen astuessasi, että kaipaisit riittävästi lepoa ja ruokaa kun väsähdät muuten niin kovin helposti.
No rajalle tietysti helevettiin tuommoset puheet että löysäillään kerran se vaan käydään niin käydään sitten kunnolla itse ajattelin noin joskus kun oli valinta tehtävä ei muuta kuin rajalle lompsis
Nyt kun alat hoitamaan kuntoasi niin pärjäät hyvin helposti muiden huonokuntoisten joukossa, riittää kun käyt säännöllisesti lenkillä, rivakat kävelylenkit ja hölkkäämistä hikeen saakka..etunojapunnerruksia.
On huomattavasti helpompi olla armeijassa kun on kunto kohdallaan ja nimenomaan ei ole se porukan huonokuntoisin..siitä on omalle kropallekin hyötyä..kuntoilusta siis.