Eilen 3. syyskuuta 2006 tuli kuluneeksi 106 vuotta Suomen ainoan oikean presidentin Urho Kaleva Kekkosen syntymästä. Samalla presidentin syntymäkoti Lepikon torppa Pielavedellä vietti museoksi avaamisen 40-vuotisjuhlaa. Museojuhlan seminaarissa esitettiin torpan historiikki ja useita puheenvuoroja globalisaatiosta.
Vain kansan suuresti rakastaman valtiomiehen syntymäkodista tehdään museo jo tämän elinaikana. Näin ei liene käynyt yhdessäkään toisessa länsimaassa II maailmansodan jälkeen, mikä korostaa sitä suurta onnea mikä maatamme kohtasi Urho Kaleva Kekkosen syntymän ja presidentiksi nousun muodossa.
Todellisuudessa Lepikon torppa ei kuitenkaa ole torppa vaan talo. Talo oli hankittu omakotitaloksi perheen isän, työnjohtaja Juho Kekkosen työmaan tuntumasta. Vaatimattomuuttaan Urho Kekkonen halusi taloa kuitenkin kutsuttavan torpaksi. Tämä Urho Kekkosen synnynnäinen vaatimattomuus korostui vuonna 1949, kun Kekkosesta ryhdyttiin toden teolla tekemään presidenttiä, sillä tuolloin Lepikon torpan valokuvasta retusoitiin jopa savupiippu pois.
Lepikon torppaa ylläpitää Lepikkosäätiö. Lisäksi säätiön avustaa metsätyömiesten ja heidän perheenjäsentensä opiskelua. Maailma on säädekirjan kirjoittamisen ajoista sen verran muuttunut, että säätiö jakaa metsätyömiesten sijasta muutaman sadan euron apurajoja pielavetisille opiskelijoille. Opiskeijoiden tukeminen oli myös Urho Kekkosen sydäntä lähellä. Tultuaan valituksi tasavallan presidentiksi, hän luovutti presidentinlinnasta huoneita varattomille mutta lahjakkaille opiskelijoille.
Vain kansan suuresti rakastaman valtiomiehen syntymäkodista tehdään museo jo tämän elinaikana. Näin ei liene käynyt yhdessäkään toisessa länsimaassa II maailmansodan jälkeen, mikä korostaa sitä suurta onnea mikä maatamme kohtasi Urho Kaleva Kekkosen syntymän ja presidentiksi nousun muodossa.
Todellisuudessa Lepikon torppa ei kuitenkaa ole torppa vaan talo. Talo oli hankittu omakotitaloksi perheen isän, työnjohtaja Juho Kekkosen työmaan tuntumasta. Vaatimattomuuttaan Urho Kekkonen halusi taloa kuitenkin kutsuttavan torpaksi. Tämä Urho Kekkosen synnynnäinen vaatimattomuus korostui vuonna 1949, kun Kekkosesta ryhdyttiin toden teolla tekemään presidenttiä, sillä tuolloin Lepikon torpan valokuvasta retusoitiin jopa savupiippu pois.
Lepikon torppaa ylläpitää Lepikkosäätiö. Lisäksi säätiön avustaa metsätyömiesten ja heidän perheenjäsentensä opiskelua. Maailma on säädekirjan kirjoittamisen ajoista sen verran muuttunut, että säätiö jakaa metsätyömiesten sijasta muutaman sadan euron apurajoja pielavetisille opiskelijoille. Opiskeijoiden tukeminen oli myös Urho Kekkosen sydäntä lähellä. Tultuaan valituksi tasavallan presidentiksi, hän luovutti presidentinlinnasta huoneita varattomille mutta lahjakkaille opiskelijoille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kansan suuresti rakastamia valtiomiehiä joille on perustettu museoita ja pystytetty muistomerkkejä jo elinaikanaan löytyy monia.
Isä-Aurinkoinen eli Stalin, Mao, Fidel Castro, Kim Il Sung ja niin edespäin. Kekkonen on arvoisessaan seurassa
Keskustapuolueen puoluesihteeri Sepp Kääriäinen vei aikoinaan Neuvostoliittoon tuliaisiksi pyhää multaa presidentti Urho Kekkosen synnyinkodin Lepikon torpan pihalta. Kääriäinen halusi tuolloin viedä parasta, mitä isänmaasta löytyy. Kääriäisen viemä multa oli pakattu kauniiseen koivurasiaan.
Seppo Kääriäinen selvisi halvalla viedessään isännille tuliaisiksi pelkästään multaa. Koivurasia, jossa multa oli, oli tyylikäs keksintö. Ei sekään mitään maksanut, kun itse tehtiin.
Kääriäisen jälkeen vierailuvuorossa ollut SDP:n puoluejohto oli sen sijaan vähemmän tyylikäs. SDP:ssä ajateltiin, että kun Kääriäinen kerran vei Neuvostoliittoon multaa, viedään me sinne vähän kanankakkaa, niin saavat siinä mullassa paremmin jotain kasvatettuakin.
Siinä sitten mietittiin, viedäänkö kanankakka alkuperäisessä Kekkilän muovisäkissä, mutta todettiin pian, ettei se olisi oikein tyylikästä, koska pussissa on kakkaa säkityttävän riistokapitalistin nimi. Hetken mietinnän jälkeen päädyttiin sellaiseen patenttikorkilliseen lasipulloon, joissa entisajan työläiset veivät tehtaaseen kahvia villasukka lämpösuojana. Idea oli liiankin hyvä, sillä kakka-aromit säilyivät pullossa niin hyvin, että se päätettiin säilyttää Kremlin vitriinissä. Yhä vieläkin Putinilla on tapana silloin tällöin nuuhkaista pullon sisältöä vanhojen aatetovereiden muistoksi.
Vaan eikö ollut hyvä juttu tuo kun Kääriäisen Sepi vei Neuvostoliittoon Lepikon torpan (tai siis oikeasti talon) multaa? Ainoa huono juttu siinä on se, että se on täysin totta. Tuossa sinun jutussa ainoa hyvä kohta on se, että siinä ei ole mitään totta. On se hassua... mitäpä siihen voi muuta sanoa kuin että taas on totuus tarua ihmeellisempää:-)
Ei presidentin tarvitse olla elävä ja siksi kannatamme Urhoa.
Terveisin Saittikeppulit
Kekkonen ei olisi koskaan hyväksynyt 1990_luvun alusta alettua uutta pohjoismaista suuntausta, joka on päätynyt sellaiseen uuskandinavismiin, joka on kaapannut koko Suomen ruotsalaiseksi alueeksi.
Kekkonen ei koskaan olisi sallinut uutta kielilakia, jonka näkemyksen mukaan suomalaisten koko Suomessa on muuututtava kaksikielisiksi eli asteittain ruotsalaistuttava.
Kekkonen kuului siihen sukupolveen, jolla oli tietoa ja taitoa estää ruotsalaisen äärinationalismin hyökkäykset suomalaisilla alueilla.
Tällaista valveutunutta sivistyneistöä ei nyt Suomessa ole olemassakaan. Mitkä historialliset tekijät ovat kasvattaneet nämä uudet kepulaiset, jotka ovat täysin uusavuttomia, eivät hallitse historiaa, eivätkä näe kielimuuutoksia vain historian toistona.
Ottakaa selvää uuden pohjoismaisuuden naitonalistisesta ideologiasta ja miettikää mitä se mnerkitsee suomenkieliselle kansalle.Silloin myös ymmärrätte, mitä uusi kielilaki todella merkitsee.