onko ketään,joka on tehnyt samalla kertaa abortin ja sterilisaation?Olen itse nyt tämän edessä ja haluaisin kovasti tietää,että miten kaikki tapahtuu.Varmaankin ensin on varattava aika neuvolaan,mitä sitten sen jälkeen?Kertoisitteko vaihe vaiheelta,mitä tapahtuu?Kauanko joutuu sairaalassa olemaan?Onko fyysisesti kuinka kipeä toimenpiteiden jälkeen?Henkisesti kyllä...Raskauteni on aika alussa,n.6.viikolla.Kiitos todella paljon,jos osaatte auttaa ja neuvoa minua.
abortti ja sterilisaatio
samalla kertaa
234489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
luvan sterilisaatioon? Sitähän ei tehdä, elleivät
kriteerit, tai yksi niistä, täyty.
Abortin ja sterilisaation samanaikaisesta tekemisestä en tiedä, mutta pelkästä sterilisaatiosta tuli tosi kipeäksi! Niskat, masu, tuntui, että joka paikka!
Kyllä vain kriteerit täyttyisi.Nehän on 30v ja/tai 3 lasta.Molemmat täyttyy ja ylikin.Olen yh ja jäin vahingossa raskaaksi nykyiselle poikaystävälleni,joka ei halua tätä lasta.Itse kyllä haluisin,mutta sitten minusta tulisi entisten lisäksi vielä uuden vauvankin yh ja ajatus ei ole kovin innostava.Pelkkä ajatus abortista on raskastakin raskaampi,sillä olen sen vastustaja,mutta nyt on kai pakko vaan taipua.Olen sitä mieltä,että jos kerran menen abortoimaan yhen,niin se on sitten kerrasta poikki.Ei tarvi muitakaan tulla,en oikein koe ansainneeni sen jälkeen yhtään lasta itselleni.Enkä pystyisi iloitsemaan uudesta raskaudesta,sillä tämä abortti tulee painamaan aika kauan.Olisin joka tapauksessa tämän lapsen jälkeen tehnyt sterilisaation,mutta nyt kävi näin.En ole alkuunkaan,sinnepäinkään valmis tähän,mutta toisinaan ei ole vaihtoehtoja,niinkun nyt.siksipä haluisin tietää,että mihin olen pääni pistämässä.
Minulle tehtiin aikoinaan molemmat samaan aikaan, vaikeassa elämäntilanteessa.
En kyllä muista mitään kamalia fyysisiä kipuja. Olin vaan aika heikossa kunnossa (olin sitä kyllä jo ennen raskauttakin) ja sen vaan muistan, kun meinasin pyörtyä vessaan mennessäni pian leikkauksen jälkeen ja suurinpiirtein nukuin (tai makasin jonkinlaisessa "horroksessa") ne 2 päivää putkeen, jotka olin sairaalassa (lääkärit suosittelivat pidempää hoitoaikaa).
Henkisiä tuli sitten senkin edestä vuosikausia myöhemmin.
Minullakin oli silloin kolme lasta, mutta yksi heistä kuolikin yllättäen onnettomuudessa.
Se tuntui kyllä silloin jonkinlaiselta rangaistukselta.
Olen joutunut työstämään näitä asioita ihan ammatti-ihmisiä apuna käyttäen.
Myöhemmin alkoi tuntua siltä, että en halunnut enää niiden klipsien olevan kehossani. Kärsin myös erittäin runsaista vuodoista heti sterilisaation jälkeen & kummallisista alavatsakivuista, ikäänkuin klipsit olisivat alkaneet vaivata jo ihan fyysisestikin (en sitten tiedä mistä johtui, mutta tilanne rauhoittui pian klipsien poiston jälkeen).
Kysyin siis lääkäriltä niiden poistomahdollisuutta ja pääsin kuin pääsinkin lopulta mitä ihmeellisimpien mutkien kautta leikkaukseen (vaikka olin periaatteessa jo yli-ikäinenkin), jossa klipsit poistettiin ja putket ommeltiin uudelleen kiinni (eivät kuulemma ryhtyneet pelkästään klipsien poistoon).
Tulin sitten vielä raskaaksi ja tämä lapsi oli kovin toivottu. Kaikki meni sitten hyvin. Ehdin työstää sitä ennen abortin siihen pisteeseen mielessäni, että asia ei ole enää vaivannut.
Tällaiset tilanteet ovat vaikeita ja jokaisella tietysti omansa, mutta kannattaa kuitenkin vielä harkita. Sopiva mies voi silti vielä kävellä vastaan...
(Minulla on kyllä taas mies pysynyt samana, että sen verran tästä eroaa).
molempiin erillisen lausunnon ja jos ajatellaan että teetät lääkkeellisen keskeytyksen niin sehän hoituu nopeasti. Et voi (et julkisella puolella) ohittaa ketään sterilisaatiojonossa, yksityisellä tuo voi kyllä onnistua, tosin sille kertyy sitten hintaa, pelkkä kaavinnallinen keskeytys maksaa yksityisellä n. 900 euroa ja siitähän ei mitään KELA korvaa, kyseessä ei ole sairaus,sama juttu sterilisaation kohdalla.
Sinuna miettisin, asia kerrallaan. Ja tosiaan, julkisella ei voi ohitella, siellä on sterilisaatioon jopa vuoden jonot tällä hetkellä.
Tähystysleikkaus ja keskeytys, kaksi eri asiaa.
..aborttia kohtaan ovat tuollaiset, suosittelisin miettimään vielä. Abortti on kokemus, jonka kanssa täytyy elää koko loppuelämänsä ja jos tuntuu että se on noin vaikea kestää, en suosittelisi aborttia sinulle ilman lisäpohdintaa.
vai miksi haluat sterilisaation ?
Minulle on tehty sterilointi runsas vuosi sitten. Aamulla menin sairaalaan ja iltapäivällä pääsin pois. Sen illan voin pahoin lääkkeistä ja navanseutu oli kipeä. Seuraavana päivänä pystyin jo kaupoille menee varoin vain nostelemisia. Abortista sen yhteydessä en tiedä, mutta kovasti voimia sinulle!
Kiitos tähän mennessä kirjoittaneille.Toivon vielä lisää omakohtaisia kokemuksianne elävästä elämästä.Yksikään kirjoitus,tarina,kommentti ei ole turha.Tälläinen päätös on todella vaikea ja kun se on vielä sukellus tuntemattomaan,niin se on tuplaten vaikeaa,kun ei tiedä,että mitä tapahtuu,missäkin järjestyksessä.Toki,saahan kaiken tietää lääkäriltäkin,mutta hänellä on kasassa erilainen tieto,kuin meillä,jotka sen olemme kokeneet tai tulemme kokemaan.Kokemuksen kautta ammennettu tieto on aina aidompaa.
en saanut yhtäaikaa aborttia ja sterilisaatiota. Ensin tehtiin abortti ja jouduin jonottamaan 6kk julkisella sterilisaatioon. Lääkäri kertoi, että näin varmistetaan se, että potilaalla on harkinta-aika sterilisaation suhteen. Joskushan tilanne on se, ettei selvästi tajua, mitä sterilisaatio tarkoittaa. Harkinta oli mulle ainakin hyvä, vahvistui mielessä se, että teen oikein.
siitä,että miten sinulle tehtiin abortti ja miten sterilisaatio?
Sterilisaatiohan tarkoittaa munanjohtimien sulkemista. Toimenpide tehdään laparoskopia -leikkauksella, vatsaan tulee kolme pientä arpea (napaa, alas ja sivulle).
Mulle itselle tehty käytännössä sterilisaatio, vaikka olen vasta 21v. Molemmat munanjohtimet jouduttiin poistamaan kokonaan kiinnikkeisyyden takia. Nopeasti kävi toipuminen minullakin - sinulla toimenpide tulee olemaan vähän pienempi mikä vaikuttaa todennäköisesti toipumisaikaan.
Aborttia tuskin samalla kertaa voi tehdäkään, toimenpide kun eroaa täysin tuosta lapar.leikkauksesta. Kaavintakin tehdään alakautta, eikä näin ollen päästä munatorviin käsiksi laisinkaan. Ellei sitten kohdunpoisto? (Tämä tosin täysin peruuttamatonta)
lähdetä poistamaan. "Tämä tosin täysin peruuttamatonta)", juu niin on ja ennen kaikkea perusteetonta.
tapauksen jossa kohtu on section yhteydessä poistettu ilman sen kummempaa syytä kuin "steriloiminen". Tässä tapauksessa tosin äiti oli jo yli 40v...
Olen miettinyt sitä aborttia.Todellakin,ensi reaktio oli se,että pois vaan ja sillä hyvä.Mutta kun antoi pölyn laskeutua,niin aloin pikkuhiljaa tulla toisiin ajatuksiin.Muistin,että äitini on sanonut,että lapset tulee,kun niiden on tarkoitus tulla ja siispä tälläkin on joku tarkoitus.Kun katson taaksepäin,lapsiani,niin huomaan,että jokaisella on todellakin ollut oma tarkoituksensa.Miksi en siis antaisi vielä tälle yhdelle mahdollisuutta ja sterilisoisin itseni synnytyksen jälkeen,heti siinä samalla pöydällä.Kiitos siis kaikille,jotka jaksoivat kommentoida asiaani.Tämä lapsi saa mahdollisuuden,vaikka ihmiset alkaakin puhumaan...mutta niinhän ne aina puhuu,joten ei siitä kannata niin välittää..tämä tulee olemaan viimeiseni,se nk.iltatähti.Oikein hyvää jatkoa kaikille.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Teet varmastikin itsellesi oikean ratkaisun!
rohkaisusta...kaikkea hyvää myös sinulle!! :)
itselläni vain yksi lapsi. olen haaveillut toisesta jo ensimmäisen syntymä jälkeen. mutta tuli avioero yms. nyt uusi mies haluaisi lapsen, mutta minua vain pelottaa ajatus, jos joudun yksinhuoltajaksi kahden eri isän lapsille...
Ehkä tästä joku päivä pääsee johonkin päin...
Rohkeutta sinulle, lisää. :)
Lapsen pitäminen on varmasti oikea ja järkevä ratkaisu. Pyytäisin vielä miettimään uudestaan sitä sterilointia. Ei koskaan tiedä, jos haluaisit nykyiselle lapsellesi vielä pikkusiskoa tai -veljeä. Vaihdevuodet kuitenkin tulevat ajallaan katkaisten normaalin synnytysvaiheen, jos muuten haluat "säännöstellä", käytä kondomia.
kiitos todella todella paljon viesteistä...ne merkitsee hurjan paljon mulle.Antaa lisää voimia.Laitan Mikko neuvosi korvan taakse ja lupaan miettiä asiaa vielä uudelleen.. :) Yksinhuoltajana ei tosiaan aina helppoa ole,mutta se vahvistaa tosi paljon.Sitä ei silloin ihan pienestä heilahdakkaan enää..Ja kyllä tämmöiseenkin elämään tottuu varsin nopeasti.Kaikki on rutiinia ja rullaa eteenpäin omalla painollaan.Päivääkään en vaihtaisi pois.Uusi vauva on aina pelottava asia,kun se on kuitenkin...no,uusi.Ei auta,vaikka on jo lapsia ja osaa vauvoja hoitaa.Aina se uuden kaa on kuitenkin niin jännää.Nytkin on tunne,kun ensimmäistä odottaisi... :)vanhin tyttöni sekoaa onnesta,kun rohkenen hänelle kertoa.Hän on toivonut vielä yhtä vauvaa meille...tuntuu niin hullulta,että mä lasten kaa iloitsen vauvan tulosta samalla tavoin melkein,kun toiset oman puolisonsa kaa.no,pääasia,että alkustressin ja epävarmuuden jälkeen ollaan iloisia ja odottavalla kannalla.Kaikkea ihanaa teidän elämäänne,jotka olette minua rohkaisseet ja kannustaneet täällä.Olette hetken tavallaan seisseet rinnallani,tukemassa,sinä epävarmuuden ja epätoivon hetkenä.Ette arvaakkaan,miten paljon se loppujen lopuksi minulle merkitsi.Eläkää pitkä ja onnellinen elämä... :)sitä minä totisesti teille kaikille toivon.
Kyllä tehdään yhtäaikaa. Itselläni tehtiin julkisella vuonna 2010, abortti ja samalla filshie klipsi sterilisaatio. Olisinpa silloin tiennyt, että tämä silloinen mies jää pian pois elämästäni.Olen katunut 5 vuotta jo. Sterilisaation purkua on melkein mahdoton saada Suomessa yksityiselläkään, julkisella niitä ei tehdä ollenkaan. Elämäni suurimmat virheet. En ymmärtänyt täysin siinä mielentilassa, mihin suostuin.
Miks lapsenmurhaajien pitäskään saada enää ikinä enempää lapsia?
Miksi ei?
Mistä tiedät, ettei "lapsenmurhaaja" voisi olla hyvä äiti seuraavalle lapselleen?
Minun äitini teki nuoruudessaan abortin, teiniraskauden vuoksi joka oli saanut alkunsa raiskauksesta. Vasta aikuisena olen saanut kuulla asiasta. En tuomitse häntä tai hänen tekoaan, enkä koe että se olisi vaikuttanut minun kasvatukseeni millään tavalla. Äitini on hyvä ihminen ja hyvä äiti niin minulle kuin kahdelle sisaruksellenikin.
Jos äitini olisi joutunut synnyttämään lapsensa ja heti hylkäämään sen, hän olisi voinut saada sellaiset traumat ettei lapsia olisi enää tehnyt mieli. Silloin ei olisi minua tai sisaruksianikaan. Teiniäidin maine olisi pysynyt tiukassa ja vaikeuttanut elämää. Raskauden alkamisen olosuhteita kun ei varmaan mielellään levittele tuossa tapauksessa.
Lastenmurhaajat onkin tunnetusti niitä ykkösluokan äitejä :D pressan tunnustusta vaan vailla!!
"Äitini on hyvä ihminen"
Eihän sulla ole tietoa paremmastakaan.
"hän olisi voinut saada sellaiset traumat"
Ja mistä tiedät miten hyvä äiti ois ollu ilman sisarukses tappamista, tai ettei oo saanu mukavuusmurhasta mitään traumoja?
"Teiniäidin maine olisi pysynyt tiukassa"
No voi hirveää.. siis susta on parempi että sulla ei oo sisarusta ja äitis tappo sen, ettei nyt vaan pikkuprinsessan MAINE ois kärsiny!!!? Uskomatonta.