se... tärinä sun lähellä. mutta ei tunnu pahalta, ollenkaan. :)
kyllä se oli tallella vieläkin
*huokaus*
332937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
tärrää....en mä vaan huomannu mitään ;)
ei sun ollut tarkoituskaan huomata. ehdin onneksi vetää henkeä ja rauhoittua ;)
no oletkos sinä m vai n? Ja missäs kävit tärisemässä? ;o)
Lievähköä vapinaa havaittu tänään.... ;o)
nainenhan minä ja ei sitä kyllä tänään ole ilmennyt :)
Eihän tänne muut kirjoittele kuin naiset :D
sen takia tänne onkin niin hyvä purkaa omaa itseään kun tietää, että tuskin se toinen käy niitä lukemassa ;)
se on, mutta kyllä minä ainakin välillä toivoisin, että se toinen olisi täällä, koska ei suoraankaan saa sanottua... sekin on aika masentavaa. Vaikka kai sitä pitäisi vain itseään ottaa niskasta kiinni ja rohkaistua ottamaan asiasta selvää, eikä vain haaveilemaan :/
erilainen tilanne, että ihastukseni on tätä nykyä ystäväni ja olosuhteet on sellaiset, ettei meidän olisi enää mahdollista olla yhdessä. käsittelen siis tunteitani täällä, missä ne eivät haittaa ketään :)
yskän... mutta se onkin sitten eri diagnoosi...
samassa tilanteessa olin vielä joitain viikkoja sitten, kunnes rohkaisin mieleni ja otin yhteyttä. näin se eteni. jokainen potilas on yksilö ;)
yksilöllä alkaa olemaan oireita niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin osa-alueella ;o)
mikähän alue puuttuisi?
siinä kadunkulmassa tänään? -E-
se on tainnut olla joku toinen...
olikos muita vakavampiakin "oireita"?
tärinä alkaa vatsanpohjasta pienenä väreenä, valuu siitä jalkoihin ja nousee käsiin ja saa olon heikoksi. sydän jättää lyöntejä väliin, on vaikea hengittää normaalisti. lisäksi esiintyy sellaista pakonomaista koskettamisen tarvetta, halauksien kaipauksia ja palelua joka hoituisi lämpöisellä sylillä tai kainalolla.
näiden päälle vielä sellaisia 'flash-backeja' menneestä ja hallunisaatioita etenkin yöaikaan.
diagnoosi?
sekoamista sanoissa ja kirjoituksissa, koomaa muistuttavaan olotilaan lipsumista pitkin päivää sekä tyhjyyteen tuijottamista.
:D
sinä tarkkaillut minua???? Missä se valvontakamera on?!
kyllä mä ihan itsestäni puhuin.... pitää ilmeisesti keksiä tälle taudinkuvaus ja nimi sekä perustaa vertaistukiryhmä. ;)
Mitähän sille voisi tehdä?! ;)
ääliö palstalla.
asiaa... vajoan haaveisiin ja toivon, että joku viisaampi läimäyttäisi tuon typerän hymyn naamaltani...
surua ja murhetta riittää maailmassa muutenkin liikaa. huumori pitää pinnalla ;)
vai kelle,vai sille ilmeelle?
joka ohjaa ajatukset toiseen suuntaan. tai sitten rypeä pohjamutia myöten niissä päiväunissa, toisin sanoen ottaa ilo irti elämästä... läimimistä en suosittele, se on liian kivuliasta ja lisää punaa jo valmiiksi palaville poskille ;).. ellei sitä läimintää suoriteta leikkimielusestä yhteisestä sopimuksesta :D
voitaisiin laittaa pystyyn aivoriihi, jossa yhdessä pohdimme eri hoitomuotojen vaikutusta eri oireiden eri osa-alueisiin ja tietysti ihan noin kliinisen tutkimuksen kannalta? ;)
hmm...eipä kyllä ole ketään poskille läpsimässä, joten pakko kai rypeä siellä pohjamudissa. Muutakaan ajateltavaa kun en ole vielä keksinyt.
Tällä sektorilla ei ehkei aivoriihet onnistu, jos mikään muukaan ei onnistu. Pallon vaihto tuo vaihtelua piskuiseen piirileikkiinne. Kaihoisat huokailut ystävää kohtaan ei ole ystävyyttä ensinkään.
Haloo?
pesäpallo.ou jee.Pingispallo uuh.
en mä tiedä miten tän selittäisin... monimutkainen juttu. mä olen mielelläni pelkkä ystävä tälle miehelle, koska muuhun ei ole mahdollisuutta. koska se mies on muutakin kuin ihastus, se on se ihminen joka monien tavallaan yksinäisten vuosien jälkeen ymmärtää mua ja mun aivotuksia, osaa kuunnella ja tukea ja olla avoin. sielujen sympatiaa, sellaisella tavalla, että on täysin mahdoton sulkea sitä pois mun elämästä vaikken sitä rakkaakseni saanutkaan. ja kun en kanna katkeruutta, en ole mustasukkainen enkä haudo mitään sotasuunnitelmia sen pään menoksi, on mahdollista ja jopa mukavaa olla ystävät. mä kärvistelin aikani näiden tunteiden kanssa, velloin itsesäälissä ja kaipuussa, ikävöin menettäen yöuneni jne... mutta nyt musta tuntuu, että olen tavallaan sinut itseni ja näiden fiilisten kanssa. ehkä et ymmärrä, mutta mulle onkin tärkeintä se, että itse ymmärrän.
niiden ihmisten kesken jotka kärsii samasta oireyhtymästä. en niiden oireiden aiheuttajan kanssa :D
paljon mitään oireitakaan 00
ei oo?