Tapasin kala miehen 3 kuukautta sitten. Meilla oli mieletön kemia alusta asti. Päädyimme ensimmäisenä iltana sänkyyn, koska olimme kumpikin matkalla ja matkustamassa seuraavana päivänä kotiin.
Pidimme sitten seuraavat kuukaudet yhteyttä sähköpostilla. Sovimme että tapaisimme uudelleen ja hän kutsui minut kotikaupunkiinsa kylään.
Kun hän tuli vastaan lentokentälle, hän sanoi että hänen vanhempansa haluavat tavata minut, joka oli aika yli inookasta meilestäni.. Kaksi ensimmäistä päivää meni mahtavasti, meillä oli todella ihanaa yhdessä... kunnes toisen päivän iltana tein sen mokan että sanoin hänelle että tykkään hänestä (en siis puhunut rakastamisesta vaan ihan että tykkään). Mies muuttui parissa sekunnissa kuin toiseksi ihmiseksi. Hän alkoi meuhkata kuinka ei ole valmis muuttamaan elämäänsä kenenkään takia (en ollut semmoista vaatinutkaan), ja hän sanoi että "minä/elämäni ei tule horjumaan vaikka tämä meidän juttu ei onnistuisikaan". Loukkaannuin tuosta viimeisestä kommentista aika paljon ja sanoin vain lähteväni nukkumaan.
Aamulla kysyin häneltä että tunsiko hän ehkä olonsa jotenkin "ahdistuneeksi" koska olimme vasta tavanneet ja nyt jo "tungin" hänen reviirilleen. Hän sanoi, että se voi olla syy. Ehdotinkin että viettäisimme sen päivän erillämme kumpikin omia juttuja tehden. Iltapäivällä hän tuli takaisin, ja oli tosi kylmä ja etäinen. Hän sanoi että hänellä olisi hautajaisiin meno ylihuomenna, koska hönen ystävänsä äiti oli kuollut. Hän kuulosti siltä että vihjaili minulle että halusi minun lähtevän, joten varasin lentoliput jo seuraavalle päivälle, vaikka lentoni olisi ollut vasta 3 päivän päästä.
Käyttäydyin luonnollisesti vähän loukkaantuneesti, ja luin kirjaa. Hän tuli kysymään miksi olen hänelle suuttunut! Aloimme puhua ja hän sanoi, että minä olin ollut liian yli innokas. Muistutin häntä hänen omista "yli innokkasita" kommenteistaan, kuten siitä, kun hän kysyi minulta olinko nähnyt unta että me menisimme naimisiin jne. Sovimme että lähtisimme ulos syömään. Hän flirttaili koko illan raivoisasti, ja minä esitin "viileää", koska olin vähän ihmeissäni hänen käytöksestään.
Menimme elokuviin, ja koska olin siinä vaiheessa alkanut lämmetä, ehdotin että lähtisimme kesken elokuvan kotiin (ja harrastamaan seksiä). Mies tuntui olevan mukana juonessa. Kotona hän kumminkin sai raivarit siitä että en ollut antanut häänen katsoa elokuvaa loppuun! Sain hänet kumminkin lepyteltyä ja seksiä harrastettiin. Hän sanoi että olen kuulemma "oudoin ihminen jonka hän on koskaan tavannut".
Aamulla hän vaikutti iloiselta ja sanoi että oli nähnyt minusta yöllä unta, jossa minulla oli värikäs tatuointi ala selässä. (hän oli aikaisemmin sanonut kuinka hän rakastaa tatuointeja naisen alaselässä). Hän vei minut lentokentälle.
Kun olin lähtenyt, hän oli jo lähettänyt sähköpostia. Hän sanoi että oli "pahoillaan että emme olekaan niin yhteensopivia kuin olimme luulleet" ja että suurin virhe oli ollut että emme olleet tavenneet jossakin "neutraalissa" paikassa. Hän sanoi että haluaa pysyä ystävinä.
En ole vastannut viestiin. Mitä pitäisi tehdä. Miten miestä pitäisi tulkita? Pitäisikö vain vastata viestiin myötäillen, ja esittää viileää.
Tosiaisassahan on niin, että mies syö vielä 5 vuotta vaimostaan eronneena masennuslääkkeitä, luultavasti pelkää satuttavansa itsensä jälleen. Ihmeellistä kuuman/kylmän pelailua. Puhuin toki kiinnostuksestani liian aikaisin. Ja minun ei missään nimessä olisi pitänyt mennä hänen luokseen vierailulle.
Onko kaikki menetetty, pidin hönestä kovasti ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Hänkin tuntui pitävän minusta.
Pidimme sitten seuraavat kuukaudet yhteyttä sähköpostilla. Sovimme että tapaisimme uudelleen ja hän kutsui minut kotikaupunkiinsa kylään.
Kun hän tuli vastaan lentokentälle, hän sanoi että hänen vanhempansa haluavat tavata minut, joka oli aika yli inookasta meilestäni.. Kaksi ensimmäistä päivää meni mahtavasti, meillä oli todella ihanaa yhdessä... kunnes toisen päivän iltana tein sen mokan että sanoin hänelle että tykkään hänestä (en siis puhunut rakastamisesta vaan ihan että tykkään). Mies muuttui parissa sekunnissa kuin toiseksi ihmiseksi. Hän alkoi meuhkata kuinka ei ole valmis muuttamaan elämäänsä kenenkään takia (en ollut semmoista vaatinutkaan), ja hän sanoi että "minä/elämäni ei tule horjumaan vaikka tämä meidän juttu ei onnistuisikaan". Loukkaannuin tuosta viimeisestä kommentista aika paljon ja sanoin vain lähteväni nukkumaan.
Aamulla kysyin häneltä että tunsiko hän ehkä olonsa jotenkin "ahdistuneeksi" koska olimme vasta tavanneet ja nyt jo "tungin" hänen reviirilleen. Hän sanoi, että se voi olla syy. Ehdotinkin että viettäisimme sen päivän erillämme kumpikin omia juttuja tehden. Iltapäivällä hän tuli takaisin, ja oli tosi kylmä ja etäinen. Hän sanoi että hänellä olisi hautajaisiin meno ylihuomenna, koska hönen ystävänsä äiti oli kuollut. Hän kuulosti siltä että vihjaili minulle että halusi minun lähtevän, joten varasin lentoliput jo seuraavalle päivälle, vaikka lentoni olisi ollut vasta 3 päivän päästä.
Käyttäydyin luonnollisesti vähän loukkaantuneesti, ja luin kirjaa. Hän tuli kysymään miksi olen hänelle suuttunut! Aloimme puhua ja hän sanoi, että minä olin ollut liian yli innokas. Muistutin häntä hänen omista "yli innokkasita" kommenteistaan, kuten siitä, kun hän kysyi minulta olinko nähnyt unta että me menisimme naimisiin jne. Sovimme että lähtisimme ulos syömään. Hän flirttaili koko illan raivoisasti, ja minä esitin "viileää", koska olin vähän ihmeissäni hänen käytöksestään.
Menimme elokuviin, ja koska olin siinä vaiheessa alkanut lämmetä, ehdotin että lähtisimme kesken elokuvan kotiin (ja harrastamaan seksiä). Mies tuntui olevan mukana juonessa. Kotona hän kumminkin sai raivarit siitä että en ollut antanut häänen katsoa elokuvaa loppuun! Sain hänet kumminkin lepyteltyä ja seksiä harrastettiin. Hän sanoi että olen kuulemma "oudoin ihminen jonka hän on koskaan tavannut".
Aamulla hän vaikutti iloiselta ja sanoi että oli nähnyt minusta yöllä unta, jossa minulla oli värikäs tatuointi ala selässä. (hän oli aikaisemmin sanonut kuinka hän rakastaa tatuointeja naisen alaselässä). Hän vei minut lentokentälle.
Kun olin lähtenyt, hän oli jo lähettänyt sähköpostia. Hän sanoi että oli "pahoillaan että emme olekaan niin yhteensopivia kuin olimme luulleet" ja että suurin virhe oli ollut että emme olleet tavenneet jossakin "neutraalissa" paikassa. Hän sanoi että haluaa pysyä ystävinä.
En ole vastannut viestiin. Mitä pitäisi tehdä. Miten miestä pitäisi tulkita? Pitäisikö vain vastata viestiin myötäillen, ja esittää viileää.
Tosiaisassahan on niin, että mies syö vielä 5 vuotta vaimostaan eronneena masennuslääkkeitä, luultavasti pelkää satuttavansa itsensä jälleen. Ihmeellistä kuuman/kylmän pelailua. Puhuin toki kiinnostuksestani liian aikaisin. Ja minun ei missään nimessä olisi pitänyt mennä hänen luokseen vierailulle.
Onko kaikki menetetty, pidin hönestä kovasti ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Hänkin tuntui pitävän minusta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minäkin olen tavannut erään kalamiehen tuossa muutama kuukausi sitten. Meilläkin synkkasi tosi hyvin ja oli hauskaa yms. Sitten tuossa pari päivää sitten sanoin hänelle, että pidän hänestä todella paljon (vihjailevasti...), ja tietty hän meni ihan lukkoon ja viileni heti. Sanoi etten kuulemma vaikuta hänen elämäänsä millään lailla, olin siinä mukana taikka en. Tietysti loukkaannuin. Nyt sitten en ole jaksanut puhua hänen kanssaan pariin päivään, vaikka tuntuisi, että hän haluaisi keskustella.
Olen sitä mieltä, että mies on tunteeton paska, mutta toisaalta meillä oli niin ihanaa yhdessä että en haluaisi häntä unohtaakaan.
Pyysin jo anteeksikin häneltä jos olen ollut liian "tunkeileva", mutta hän ei siihen kommentoinut mitään.
Ei tämä varmaan kovasti auttanut, mutta ajattelin kertoa että tuo "minunkin" kalamies käyttäytyy aivan samalla tavalla.
Hmm...jos teillä ei varsinaista "riitaa" tai erimielisyyksiä ole ollut, kannattaisi sinun vastata tälle miehelle ja sinuna ainakin olisin hieman etäinen alussa ;)
...ja niinku aina ollaan sanottu, että kalat ovat herkkiä ja huonoja päätöksen teossa, niin se on kyllä totta!
Kiitos! Kiva kuulla että joku tietää mistä minä puhun!
Tilanteesi kuulostaa uskomattoman samalta.
Sinun tilannettasi helpottaa, että olette ilmeisesti samassa kaunpungissa. Me emme ole edes samassa maassa. (JOten toisaalta ihmetyttää, miten joku voi saada paniikki kohtauksen kun välissä on tuhansia kilometrejä.)
ja tuo vielä, että sinunkin miehesi sanoi, että et vaikuta hänen elämäänsä millään lailla olitpa siinä mukana tai et! En tiedä sinun miehesi suhde historiasta, mutta kuulostaisi kummankin tapauksessa siltä "itsesuojelulta", eli ehkä olemmekin herättäneet heissä jotain tunteita, ja nyt mies pelkää satutttavansa itsensä.
Ihan hyvä vain, pidä sinäkin vaikka vähän eteäisyyttä vaikka vikko pari, riippuen siitä, miten vahvasti hän reagoi. Antaa miehen kaivata sinua nyt.
Minä pidin kaksi viikkoa väliä ennen kuin lähetin viestin, laitoin siihen muka rennosti, että olen ollut todella kiireinen, ja vastaaminen pääsi unohtumaan! ;)
En pyydellyt anteeksi mitään (koska en ole tehneet mitään varsinaisesti väärin!), sanoin vain, että ei se ole niin ISO JUTTU, jos minä tulinkin häntä katsomaan, sanoin että matkustelen muitakin kavereitani katsomaan ympäri maailmaa, ja he minua.
Toisekseen sanoin, että sekään että sanoin hänestä TYKKÄÄVÄNI ei ole mikään NIIN iso juttu, sanoin, että olen tottunut sanomaan niin ystävillenikin! ;)
Sanoin myös että pysytään vaan ystävinä.
Ei ole vastausta vielä kuulunut, ihme olisi jos miehellä ei mitään kiinnotusta enää, ei meillä todellakaan mitään varsinaista riita ollut (hänen oikuttelunsa lisäksi)!
Niin minullakin tuli tuommoinen olo, että miehen täytyy olla tunteeton paska, joka vain käytti minua hyväkseen. Mutta jotenkin minussa elää myös usko siihen, että ehkä kala mies on paljon herkempi, kuin miehet yleensä, ja siksi haavoittuvaisempi, ja ei näytä ulospäin, näin alkuun, mitä oikeasti miettii. ??
Voi että, onneksi joku muukin on samassa tilanteessa! :) Itseasiassa, emme asu todellakaan samalla paikkakunnalla. Välimatkaa on yli 600 kilometriä. :)
Mullakin on semmonen olo, että mies vaan käytti hyväkseen mua. Jonain "viihdykkeenä"...mutta sitten taas kun kalaihmista kuvaillaan horoskoopissa ystävälliseksi, hyväntahtoiseksi yms., niin ei uskoisi että kalamies mokomaan "hyväksikäyttöön" alentuisi?. Varmaan vaan on hämillään.
Hyvä, pidetään pientä etäisyyttä niin ehkä ne kalapojut taas takaisin ui... ;)
Itse olen semmoista sorttia, etten pidä lainkaan jos mies flirttailee vaan huvikseen, eikä tosissaan. Saa mut raivon partaalle kyllä!
No johan!
Ollaanpas me Kalat hankalia tapauksia :O
En kyllä jaksaisi tuollaisia miehiä katsella ;-).
Itse tällä hetkellä en voi tuntea rakkautta ketään kohtaan, mutta en lähtisi ketään hyväksikäyttämäänkään millään tavoin.
Satutin itseni Jousimiehen kanssa, joka ei tiennyt mistään mitään, nyt ympärillä pörrää miehiä, mutta mikään ei tunnu missään ja varmasti juoksisin niin kauas kuin pippuri kasvaa, jos joku kävisi rakkauksiaan tunnustelemaan.¨
Onpas omituista käytöstä, ootteko varmoja Leijona ja Skorpioni että haluatte OIKEASTI hengata tuollaisten miesten kanssa?
mulle kävi ihan samanlailla
tapasin kalamiehen,alkoi heti puhua yhteen muuttamsisesta,tapasin sukua,oli koko ajan kyselemässä tykkänkö,tuleeko ikävä kun oltiin erossa, meinasin jo juosta karkuun..
meni kuukausi niin löysin hänen ilmonsa netistä
selitys oli kun ei oikein ole kipinää muhun mutta yritään vielä... no ei olla tavattu hänellä on aina muuta tms.. mä lopetan kyllä suhteen ainakin tähän kalamieheen..
Joo, kyllä minäkin tässä oon tullu melkeen siihen lopputulokseen, että unohdan koko miehen. Nimittäin, hän tässä ilmoitti minulle, että on koko ajan seurustellut, ja nyt sitten jättänyt tyttöystävänsä minun takia! Uskomatonta pyörittämistä...Mutta ehkä se selittää tän miehen käytöksen. Tutkikaa te muutkin sen kalamiehenne tausta. Ei ikinä tiedä, mitä sieltä löytyy ;)
Itse olin hyvin pettynyt.
kalamiehiin kannata luottaa ainakaan kaikkiin koska mun tuntemani kalamies seurustelee ja on avoliitossa mut koko ajan kattelee ja ettii vaan ns.parempaa naista ja ainoastaan seksisuhteeseen koska seksi on sille kaikki kaikessa mut vaan niin kauan kun kalu pelaa eli ei aattele ett vanahenee ja pitäs ettiä muuta sisältöö suhteeseen.
Tapasin itsekin kalamiehen muutama kuukausi takaperin ja alusta asti ihan älytön kipinä. Tavattiin useasti ja suhde eteni kovaa, ehkä liiankin kovaa.
Vaistosin viikkojen kuluessa miehen käytöksessä muutoksen ja kysyin suoraan mikä vaivaa. Sai sanottua että liian tiivis yhdessäolo ahdistaa.
No keinona sitten yritettiin nähdä vähemmän. KUitenkin sitten muutaman päivän eron jälkeen sanoo että kamala ikävä ja haluaa nähdä. Ja taas mennään huipulla muutama viikko.. Ja taas ahdistaa...ja taas ikävä.
Ja nyt sitten ollaan katkolla,kun kumpikin miettii että onko tässä mitään järkeä. Viisas ajattelee että hankkiudu eroon, mutta kun kaikki on tässä suhteessa muuten erittäin hyvin. Meillä on aina hauskaa yhdessä, arjessakin sujuvaa yhdessäoloa ja seksistä puhumattakaan.
Ja miehen ahdistukseen ei kuulemma ole muuta syytä kun liiallinen yhtäjaksoinen yhdessäolo. Tunteita on paljon molemmin puolin.
Auttakee ja kommentoikaa..=)
Mut löysi erittäin ihana mut hiukan ujoman puolinen kalamies tossa pari kuukautta sitten. suhde toden totta eteni toosi nopeasti mutta meillä on hauskaa yhdessä.
Mutta näemmä harvoin sillä hän on aina töissä.
asia mikä minua hänessä ärsyttää että jos sanon hänelle jotain vakavasti hän vetää sen leikiksi ei ota minua vakavasti. pari kertaa olen jo meinannut hänet "jättää" ilmoittaa ettei meidän juttu toimi. mutta sitten hän taas onnistuu minut jotenkin lepyttämään. näin kävi juuri viimeyönä.
en todellakaan tajua miestäni aina.
heips!
Minä kans tapasin reilu puoli vuotta sitten kalamiehen.Hän oli todella ihana ihminen ja suhteessa oli heti sitä jotain. Ruvettiin tapailemaan, mutta jonkin ajan kuluttua minua alkoi ahdistaa hänen kontrollointinsa. Jos en vastannut puhelimeen( en kuullut sen soivan tai se ei ollut mukana) perään tuli neljä tekstaria: missä oot, mitä teet, kenen kanssa oot, millon oot kotona) Hän oli suunnittelemassa toiselle paikkakunnalle muuttoa ja kysyi lähdenkö hänen mukaansa. Eli suhde eteni lyhyessä ajassa hirmuvauhtia.
Minua rupesi ahdistamaan. olin 2kk aijemmin eronnut 10-vuoden avoliitosta ja huomasin, että en ole vielä valmis uuteen vakavaan suhteeseen. joten ilmoitin, että haluan olla hänen kanssaan vain ystävä. 7 viikkoa olimme tapaamatta. mies lähetteli viestejä ja kyseli vointia ja kuulumisia. Jos vastausta ei kuulunut, lähetteli hädissään viestejä enkö olekkaan enää hänen ystävänsä.olin etäinen ja lyhyt sanainen. kävin läpi eroprosessia entisestä avomiehestä. Seitsemän viikon jälkeen otin kalamieheen yhteyttä, että olisin valmis tapaamaan.tavattiin ja meillä oli tosi ihanaa.kaikki tuntui jatkuvan siitä mihin olimme jääneet.tapailimme, mutta harvakseltaan.Ajan kuluessa suhde lässähti. Hän otti etäisyyttä ja ilmoitti haluavansa olla vain tosi hyvä ystävä. mulle oli kauhea pettymys olla vain ystävä, koska omat tunteet olivat paljon syvemmät.
mies on nyt 1,5kk työssä toisella paikkakunnalla ja olemme päivittäin yhteyksissä, soitellen tai viestitellen. Miehellä edelleen suunnitelmissa muuttaa toiselle paikkakunnalle perustamaan oma yritys.Mutta kaikki asiat vielä hyvin auki. Hän on stressaantunut, kun ei ole saanut selvyyttä suunnitelmiinsa.sanoo, että hänellä nyt niin paljon ongelmia, että ei jaksa naisia ajatellakkaan. yritän koko ajan ajatella, että olemme vain ystäviä, mutta koko ajan pienessä mielessä toivoisin kaiken palaavan ennalleen. kun järjellä ajattelen tilannetta ja tulevaa tiedän, että ei tästä voi tulla mitään.Mutta sydän sanoo ihan muuta.Välillä ajattelen, että pitäisi lopettaa ystävyys ja unohtaa koko mies.mutta taidan nyt katsoa loppuun tämän jutun. 2 kuukauden sisällä selviää saako hän toteutettua käytännössä suunnitelmansa. samalla myös selviää mikä meidän tulevaisuus tulee olemaan .olemmeko tosi hyviä ystäviä jatkossakin vai palataanko seurusteluun. rassaa vaan välillä epätietoisuus.jos seurustelusuhdetta ei jatkossa synny lopetan yhteydenpidon. itse kuitenkin haluan suhteelta enemmän. Kyllä on vaikeaa.minulla on nyt varmasti sama tunne, mikä vastapuolella oli silloin kun minä halusin olla vain ystävä. En tiedä voiko tämmöisen sekamelskan jälkeen enää tulla kunnon suhdetta.
...taitaapi viirata ukolla korvien välissä...vai olisko kyseessä adhd? Maanis-depressiivisyys? Skitsofrenia...? Hey, u never know...