En viihdy ihmisjoukoissa ja tykkään olla yksin ja omissa oloissani. Hyvien ystävien ja perheen seura tosin kelpaa usein ja baareissakin tulee käytyä.
Mutta en ole ikinä tykännyt isoista kaupungeista. Nyt kun palasin maalla vietetyn kesän jälkeen isoon kaupunkiin opiskelemaan niin tämä outo ahdistus tuntuu vielä paljon isommalta kuin koskaan aiemmin. Tykkään opiskelualastani ja kavereista yliopistolla eli kyse ei ole siitä. Minusta vaan tuntuu että tukehdun silmänkantamattomiin jatkuvaan betoniviidakkoon, autojen jatkuvaan ääneen ja pakokaasuihin ja ahtailla kaduilla vastaan tuleviin ihmismassoihin ja joidenkin ihmisten tuijotukseen. Edes omassa asunnossa ei saa olla rauhassa kun ikkunan alla autot tööttäilevät yötä päivää vaikken ihan keskustassa asukaan, ja naapureidenkin äänet kuuluvat erittäin hyvin vanhassa kerrostalossa (ohuet seinät rajoittavat omiakin tekemisiäni). Tämä kaikki saa minut ärtymään pienistäkin asioista ja olemaan jatkuvassa stressitilassa. Kaipaan luonnon hiljaisuuteen keskelle ei mitään. Haluaisin ikään kuin olla piilossa omissa oloissani ja tulla esille kun haluan, mutta täällä se on mahdotonta. Tämä ei tunnu enää ihan normaalilta näin voimakkaana, ja tuntuu että olen tulossa hulluksi.
Poiskaan ei voi vielä muutamaan vuoteen muuttaa..
Mutta en ole ikinä tykännyt isoista kaupungeista. Nyt kun palasin maalla vietetyn kesän jälkeen isoon kaupunkiin opiskelemaan niin tämä outo ahdistus tuntuu vielä paljon isommalta kuin koskaan aiemmin. Tykkään opiskelualastani ja kavereista yliopistolla eli kyse ei ole siitä. Minusta vaan tuntuu että tukehdun silmänkantamattomiin jatkuvaan betoniviidakkoon, autojen jatkuvaan ääneen ja pakokaasuihin ja ahtailla kaduilla vastaan tuleviin ihmismassoihin ja joidenkin ihmisten tuijotukseen. Edes omassa asunnossa ei saa olla rauhassa kun ikkunan alla autot tööttäilevät yötä päivää vaikken ihan keskustassa asukaan, ja naapureidenkin äänet kuuluvat erittäin hyvin vanhassa kerrostalossa (ohuet seinät rajoittavat omiakin tekemisiäni). Tämä kaikki saa minut ärtymään pienistäkin asioista ja olemaan jatkuvassa stressitilassa. Kaipaan luonnon hiljaisuuteen keskelle ei mitään. Haluaisin ikään kuin olla piilossa omissa oloissani ja tulla esille kun haluan, mutta täällä se on mahdotonta. Tämä ei tunnu enää ihan normaalilta näin voimakkaana, ja tuntuu että olen tulossa hulluksi.
Poiskaan ei voi vielä muutamaan vuoteen muuttaa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kovin on tuttu tunne. Ja nyt se loppuu.
Seuraava paikka minne muutan olkoon sitten vaikka hometalo mutta
maalle..kuolen vaikka sitten sinne mutta MAALLE!