Ostamme asunnon.
Haemme lainaa.
Olemme vakituisissa työsuhteissa, keskituloisia, ei lapsia.
Pienessä pankissa mukava nainen tekee ripeästi mutta kattavasti tarjouksen, ymmärtää heti kun sanomme ettemme lainaturvaa halua eikä meitä kiinnosta rahastosäästäminen. Saamme hyvän marginaalin ja erinomaista palvelua. Hymy herkässä pankista poistuessa ja homma selvä.
Toisessa Suuressa Pankissa nainen, jolle varasimme ajan on sairastunut. Meille ei tietenkään ilmoiteta asiasta etukäteen. Meidät ottaa loosiinsa mies, joka heittää ensin huulta rennosti. Sitten alkaa rahastosäästääminen- luento, joka kestää 20 minuuttia. Kun sanomme että emme tahdo lainaturvaa, mies sanoo että "kyllä MEIDÄN kannattaa se ottaa" ja laittaa sen koneelle. Marginaalia hän "ei lähde arvailemaan" ennen kaupantekoa. Siis anteeksi mitä?! Lopuksi mies sanoo että muistakaa, ettei sitä asuntoa ole pakko ostaa jos se ei tunnu mukavalta. Kaikki tämä sen jälkeen kun hän on arvioinut meidät erittäin maksukykyisiksi! Lähtiessä naurattaa -ja v****taa.
Mutta onneksi yksi laittaa paremmaksi: yhteispohjoismaisessa pankissa nainen, jolle varasimme ajan puhuu puhelimeen. Nuori kloppi ottaa meidät "hoitaakseen". Hän kirjoittaa työnantajani "Yhdyssanan" koneelle: "yhdys sana" ja ammattinimikkeeni (olkoon tässä "taiteilija"): "taiteilia". Sitten hän ojentaa meille tulosteen, jossa lukee nettotulomme, asuntolainan määrä, maksuaika, nimemme ja osoitteemme (mehän emme näitä asioita entuudestaan tiedä...) ja sanoo: "asia on ihan ookoo". Korkomarginaalia tiedustellessamme hän sanoo että "sitä voi sit muuttaa, näit kaikkii voi aina muuttaa". Tässä vaiheessa mieheni hytkyy naurusta, mutta minä en enää sen jälkeen kun PANKKIVIRKAILIJA KÄTELLESSÄÄN KATSOO KAULA-AUKKOANI NOIN 4 SEKUNNIN AJAN ITSEKSEEN HYMYILLEN!
Täytyy sanoa, että vaikka asuntolainassa kyse on rahasta, niin päätökseen vaikuttaa ensisijaisesti se, minkälainen kokemus pankissa käynti on. Järjestään naisvirkailijat ovat olleet mukavampia ja ymmärtäneet selvää suomea ("emme halua rahastosäästää vaan pitäytyisimme mielummin säästötilissä") paremmin kuin aggressiiviset ja ahdistelevat miesvirkailijat. Päädyimme molemmat vaihtamaan pankkia Suuresta Pankista pienempään. Näissä asioissa pehmeät arvot jyräävät!
Haemme lainaa.
Olemme vakituisissa työsuhteissa, keskituloisia, ei lapsia.
Pienessä pankissa mukava nainen tekee ripeästi mutta kattavasti tarjouksen, ymmärtää heti kun sanomme ettemme lainaturvaa halua eikä meitä kiinnosta rahastosäästäminen. Saamme hyvän marginaalin ja erinomaista palvelua. Hymy herkässä pankista poistuessa ja homma selvä.
Toisessa Suuressa Pankissa nainen, jolle varasimme ajan on sairastunut. Meille ei tietenkään ilmoiteta asiasta etukäteen. Meidät ottaa loosiinsa mies, joka heittää ensin huulta rennosti. Sitten alkaa rahastosäästääminen- luento, joka kestää 20 minuuttia. Kun sanomme että emme tahdo lainaturvaa, mies sanoo että "kyllä MEIDÄN kannattaa se ottaa" ja laittaa sen koneelle. Marginaalia hän "ei lähde arvailemaan" ennen kaupantekoa. Siis anteeksi mitä?! Lopuksi mies sanoo että muistakaa, ettei sitä asuntoa ole pakko ostaa jos se ei tunnu mukavalta. Kaikki tämä sen jälkeen kun hän on arvioinut meidät erittäin maksukykyisiksi! Lähtiessä naurattaa -ja v****taa.
Mutta onneksi yksi laittaa paremmaksi: yhteispohjoismaisessa pankissa nainen, jolle varasimme ajan puhuu puhelimeen. Nuori kloppi ottaa meidät "hoitaakseen". Hän kirjoittaa työnantajani "Yhdyssanan" koneelle: "yhdys sana" ja ammattinimikkeeni (olkoon tässä "taiteilija"): "taiteilia". Sitten hän ojentaa meille tulosteen, jossa lukee nettotulomme, asuntolainan määrä, maksuaika, nimemme ja osoitteemme (mehän emme näitä asioita entuudestaan tiedä...) ja sanoo: "asia on ihan ookoo". Korkomarginaalia tiedustellessamme hän sanoo että "sitä voi sit muuttaa, näit kaikkii voi aina muuttaa". Tässä vaiheessa mieheni hytkyy naurusta, mutta minä en enää sen jälkeen kun PANKKIVIRKAILIJA KÄTELLESSÄÄN KATSOO KAULA-AUKKOANI NOIN 4 SEKUNNIN AJAN ITSEKSEEN HYMYILLEN!
Täytyy sanoa, että vaikka asuntolainassa kyse on rahasta, niin päätökseen vaikuttaa ensisijaisesti se, minkälainen kokemus pankissa käynti on. Järjestään naisvirkailijat ovat olleet mukavampia ja ymmärtäneet selvää suomea ("emme halua rahastosäästää vaan pitäytyisimme mielummin säästötilissä") paremmin kuin aggressiiviset ja ahdistelevat miesvirkailijat. Päädyimme molemmat vaihtamaan pankkia Suuresta Pankista pienempään. Näissä asioissa pehmeät arvot jyräävät!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikamoista touhua tuo lainatarjouskierroksenne ja käynee työstä?! Vaikka minäkin olen innokas poika kurkkimaan tyttöjen puseroihin, niin silti jätän asiakaspalvelutilanteissa tms. vilkuilut väliin pelkän korrektiuden nimisssä. On vissiinkin ollut jonkinlaista työvoimapulaa tai vastaavaa, kun tosiaan on noin ihmeellisiä vastaanottoja. Voi, voi pankkien nykymenoa!
Hehee :)
Nauratti muakin toi juttu! Itsellä kävi IHAN samalla tavalla ja ollaan ilm. samanlainen pariskuntakin (dink niinkuin sanotaan, doubel income, no kids). No lapsia toivottavsti tulee uuteen isompaan asuntoon...
Lopputulos - bye bye Iso Yhteispohjoismainen pankki, laina ja sittemmin kaikki muutkin pankkiasiat sieltä siirtyivät Pieneen Ystävälliseen Pankkiin. Myös Suuri Pankki siinä välissä jäi nuolemaan näppejään.
Jäi sellainen maku että varsinkin Suuri.Yht.Pohj.mainen hoitaa yritysten asioita, ei tällaisia kunnon työtä tekevien veronmaksajien asioita.
Pehmeät arvot rulaa, olen samaa mieltä :)
Onnittelut :)
heippa
mielestäni ns. 'pehmeät arvot' kannattaa heittää hevon kuikkaan kun rahasta on kyse. itse hain 120ke lainaa männä kesänä ja kävin kurkkimassa monmoiseen kaula-aukkoon.
olen ollut op:n asiakas pitkään ja edellisen okt:n rahoitti ko. laitos. nyt loppui ymmärrys parisen kymmenystä korkeampiin marginaaleihin ja siirryin juurikin isoon yhteispohjoismaalaiseen pankkiin. hei, c'moon, kuinkas usein yksikään edellisistä kirjoittajista käy pankin tiskillä vuodessa. en minä ainakaan jos ei lainaehtoja meinaa muuttaa tms. isoa proseduuria harrasta. toimin ihan kuin pankit, revin irti jokaisen sentin kylmästi kotiinpäin enkä lankea mihinkään kilttiin kassaneitiin, en edes kassasetään vaikka kilttiin olisikin pukeutunut.
pidetään ne ihmissuhteet ja raha erillään ja haetaan sitä sympatiaa vaikka kulmakaupasta.
Hmh... no joo täytyy lisätä tohon mun edelliseen viestiin että Pieni Ystävällinen Pankki antoi myös paremmat korko- ja lainaehdot kuin Suuri Yht.Pohj.Mainen. Hyvää palvelua jälkimmäisestä ei myöskään siis saanut joten siirtymispäätös oli helppo.