Ihotautilääkäristä...

Taas siellä joku mukamas fiksu äiti kertoo kuinka hänen pojallaan auttoi lääke,mutta mitäs jos hänen naamansa olisi täynnä arpia ja vieläkin finnejä ja tulehdusta eikä lääkkeet auttaisi. Muistanette ettei kaikki ole yhtä onnellisia kuin poikasi?

???? kirjoitti:

Taas siellä joku mukamas fiksu äiti kertoo kuinka hänen pojallaan auttoi lääke,mutta mitäs jos hänen naamansa olisi täynnä arpia ja vieläkin finnejä ja tulehdusta eikä lääkkeet auttaisi. Muistanette ettei kaikki ole yhtä onnellisia kuin poikasi?

purkaus. Minä onnekseni selvisin aknestani ilman sen suurempia arpia. Silloin ei Roaa ollut vielä keksitty.

Ikinä en unohda muutoin niin Rakkaan ja fiksun äitini käytöstä aknevuosinani. Äidillä ei koskaan ole ollut näpyn näppyä, eikä hän voinut ymmärtää, etten itse ollut aiheuttanut akneani. Ei kauheasti rohkaissut, kun aamulla oli ensin vilkaissut kylppärin peiliin ja todennut "voi ei!", siirtyi sitten aamiaispöytään missä äiti hoki: "Ei voi olla totta! Kuinka kenelläkään voi olla kolme finniä yhdessä nenässä yhtä aikaa!".

Joskus tuntuu, että vanhemmat ovat elämästä paljon enemmän pihalla kuin nuoret. Puhumattakaan, että he osaisivat arvostaa oikeita asioita lapsissaan, ja käsitellä vaikeita asioita jotenkin muutoin kuin kääntämällä puukkoa haavassa.

Tsemiä.

skäribo kirjoitti:

purkaus. Minä onnekseni selvisin aknestani ilman sen suurempia arpia. Silloin ei Roaa ollut vielä keksitty.

Ikinä en unohda muutoin niin Rakkaan ja fiksun äitini käytöstä aknevuosinani. Äidillä ei koskaan ole ollut näpyn näppyä, eikä hän voinut ymmärtää, etten itse ollut aiheuttanut akneani. Ei kauheasti rohkaissut, kun aamulla oli ensin vilkaissut kylppärin peiliin ja todennut "voi ei!", siirtyi sitten aamiaispöytään missä äiti hoki: "Ei voi olla totta! Kuinka kenelläkään voi olla kolme finniä yhdessä nenässä yhtä aikaa!".

Joskus tuntuu, että vanhemmat ovat elämästä paljon enemmän pihalla kuin nuoret. Puhumattakaan, että he osaisivat arvostaa oikeita asioita lapsissaan, ja käsitellä vaikeita asioita jotenkin muutoin kuin kääntämällä puukkoa haavassa.

Tsemiä.

Eikä tänne saa äidit sanoa kommenttejaan? On ihan hyvä, että kerrotaan kokemuksista, on ne sitten äidin, isän, tyttären tai pojan kirjoittamia! Ihan hienoa, että joku on saanut avun, siihenhän me kaikki pyritään. Opetellaan iloitsemaan toisten saavutuksista ja toivotaan, että meillekin kävisi vielä loppujen lopuksi hyvin. Iloista mieltä kaikille näpyistä huolimatta!