Tunnen itseni aika nuijaksi tämän asian suhteen mutta tahdon kuitenkin jakaan tän asian muillekin ja kuulla, onko muillakin samanlaisia tuntemuksia...Siis, olen tutustunut tuolla kaupunkini yöelämässä ihan mukavaan kundiin. Hauska, huumorintajuinen ja kaikkea. Mutta yksi vika..hän on minua kaksi vuotta nuorempi. Eihän kaksi vuotta nyt oikeastaan ole ikäero eikä mikään mutta olen itse 20v ja kundi on juuri täyttänyt 18v. Ja välillä hän tuntuu niiin lapselta että iha hävettää...Kahdenkesken hän on kuin "aikuinen" mutta kun olemme hänen kavereidensa kanssa, jotka ovat myös juuri täyttäneet 18 vuotta, niin ei helvetti. Tuntuisi kun olisi yläasteella jälleen...
Pidän kuiteskin tästä kyseisestä kundista ja tahtoisin tutustua paremminkin mutta mitä teen kun välillä tekisi mieli sanoa, että kasva aikuiseksi..!
Pidän kuiteskin tästä kyseisestä kundista ja tahtoisin tutustua paremminkin mutta mitä teen kun välillä tekisi mieli sanoa, että kasva aikuiseksi..!
Vastaukset 2
Vanhimmat
2o on mukava ikä höpsötellä lapsekkaasti, kaikki menee nuoruuden piikkiin. Toista on tämmösellä 35sella, ei voi selittää lapsellisuuksia nuoruudella. Vanhana taas kaikki voi laittaa vanhuudenhöperyyden piikkiin, huoh kun sinne asti on matkaa. Nyt on yritettävä olla melkofiksusti keski-ikäinen.
Nuoruus hurahtaa liika nopeasti ohi huoh, nauti. Tiukkapipoinen kerkee olla myöhemmin.
miettiä, et onko tää jätkä sen arvonen, et kannattaa katsella muutama vuosi kun se kasvaa (jos miehet nyt koskaan kasvaa?) vai meneekö sulla hermot huonoon kuntoon siinä ajassa? Aikuisuus on nimittäin sitä, et on vastuuntuntoinen esim. raha-asioissa ja ei satuta läheisiään itsekkyydellään jne.. Jos poika pitää Duudson-huumorista ja on riehakas, ei se tee hänestä lasta, vaan lapsekkaan aikuisen. 30 vuotiaissa(ja vanhemmista) löytyy aina muutamia jotka on onnistuneet säilyttämään "sisäisen lapsensa" olematta kuitenkaan edesvastuuttomia luusereita. Sellainen mies olisi minun makuuni. Jos kuitenkin sinun makusi on vakavampi ja analyyttisempi, ehkä sinulle sopivampi odottaa tuolla jossain. Mutta muista että ihmiset muuttuu ja se tarkoittaa myös sitä, että sinä muutut. Itselle kävi niin, että parikymppisenä etsin ja löysinkin sellaisen vakaan, rauhallisen aikuisen parikymppisen ja nyt 10 vuotta myöhemmin haluaisin toisin, koska itse olen muuttunut( tai löytänyt oikean minäni). Eli mitä pidät tärkeänä, toimi sen mukaan.