Olen 22vuotias nainen. 16-vuotiaana painoin enimmilläni 87kiloa.(olen 163pitkä)
Siitä painosta alkoi laihdutus,mutta ei se ollut helppoa.Vasta 18vuotiaana olin suht.normipainossa (silloinkin kuitenkin 70kiloa)
Nykytilanne on se,että painan 63kiloa. Ajattelen ruokaa koko ajan!Vihaan sitä,mutta pakko on kuitenkin syödä. Tänä kesänä olen saanut vain 2kiloa pois ja haluaisin laihtua vielä paaljoon!!!!!!
Pidän itseäni inhottavana löllökasana ja aina kun syön jotain hyvää, vihaan itseäni vielä enemmän!
Koulukin alkoi maanantaina,vaan en ole pystynyt menemään sinne. Kai siksi,että jännittää ja pelottaa ja olen jumittunut.
En tiedä,olenko sairas ,
mutta paha olla ainakin on.
Mitoiltanihan olen kai nyt normaalipainoinen ja painotavoite on ainakin 10kiloa pois ja sittenkin olisin vielä normaali.
Tsemppiä kaikille teille ja voimia!
Vaikka en ole sairaalloisen laiha, ymmärrän hyvin
kammailunne ruuan ja painon kanssa.
Kaunista syksyä!
Siitä painosta alkoi laihdutus,mutta ei se ollut helppoa.Vasta 18vuotiaana olin suht.normipainossa (silloinkin kuitenkin 70kiloa)
Nykytilanne on se,että painan 63kiloa. Ajattelen ruokaa koko ajan!Vihaan sitä,mutta pakko on kuitenkin syödä. Tänä kesänä olen saanut vain 2kiloa pois ja haluaisin laihtua vielä paaljoon!!!!!!
Pidän itseäni inhottavana löllökasana ja aina kun syön jotain hyvää, vihaan itseäni vielä enemmän!
Koulukin alkoi maanantaina,vaan en ole pystynyt menemään sinne. Kai siksi,että jännittää ja pelottaa ja olen jumittunut.
En tiedä,olenko sairas ,
mutta paha olla ainakin on.
Mitoiltanihan olen kai nyt normaalipainoinen ja painotavoite on ainakin 10kiloa pois ja sittenkin olisin vielä normaali.
Tsemppiä kaikille teille ja voimia!
Vaikka en ole sairaalloisen laiha, ymmärrän hyvin
kammailunne ruuan ja painon kanssa.
Kaunista syksyä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Syömishäiriöstä voi kärsiä, vaikkei anorektikko olisikaan. Syömishäiriöitä on montaa lajia. Aina se ei tarkoita sitä, että olisi pelkästään sairaalloisen laiha.
Joku muu lukija saattaa muistaa sen syömishäiriön nimen jossa tarkkaillaan ruokavaliota ja ruoka-aikoja sairaalloisesti. omaan mieleeni se ei nyt tule.
Myös minä tunsin aikoinani hirveitä morkkiksia kun jotain hyvää suuhuni laitoin. Sen ei tarvinnut edes olla imelää, riitti kun se maistui hyvälle. Usein jopa itkin syötyäni. nyt onneksi olen päässyt pahimman yli, ja morkkiksia ei ole juuri koskaan. tai jos onkin niin jumpatessa sitten tehdään pari ylimääräistä liikettä. =)
Minäkuvasi on selvästi muuttunut. Sinä nimittäin tuskin olet "inhottava löllökasa" =)
Sinun täytyisi yrittää jollain keinoin kohottaa itsetuntoasi. Siinä miten se onnistuu, en neuvoa osaa, sillä itselläni vieläkin aivan surkea itsetunto. =D
Pahasta olostasi voisit mennä puhumaan jollekkin. Jos et halua ammattilaiselle puhua, niin jollekkin luotetulle ystävälle. Tai meille täällä, me kuuntelemme aina.. =)
Älä rupea laihduttamaan. kadut sitä vielä joskus.
Nyt jatkettava opiskelua.. =)
Voimia myös sinulle ja kaunista syksyä!!!
Oli ihanaa lukea viestiäsi.
Se antoi hyvän mielen:)
Jaksamisiin!
.. puolestasi toit minulle myös hyvän mielen. =)
Paljon rutistuksia!! =D
..jonka nimeä en muistanut on ortoreksia.. =) Jäi hieman vaivaamaan.. =)
Haleja ja jaksamista!! =)
Kun olin pahimmassa yläaste - iässä, tuntui naiseksi muuttuminen todella pahalta ja aina oli sellainen tunne, että olen liian lihava, vaikka en ollutkaan. Olin silloin 162 cm pitkä ja painoin 48 - 50 kiloa. Terkkari sanoi, että jos paino nousee 55 kiloon, pitää alkaa laihduttaa. Ja hetkinä, jolloin en olisi tuntenut itseäni läskiksi, sanoi silloinen ainoa, paras kaverini minua läskiksi ja se tuntui pahalta. Sitten muutaman vuoden kuluttua tuli anoreksia, painoin noin 46 kiloa, ei hoidettu mitenkään. Ja sama ylä-asteen terkkari sanoi silloin, kun yritin ilmaista pahaa oloa että laihduta anoreetikoksi, mutta älä valita oireita! En muista, kuinka siitä sitten toivuin, mutta parhaimmillani painoin 55 kiloa. Sitten laihdutin 10 kiloa ja vointi parani. Taas paino nousi...
Äskettäin painoin 45 kiloa, välillä 40. Vaikka ei ole anorektinen, poden välillä morkkista syömisistäni.
Mutta et missään nimessä ole löllökasa! Älä laihduta, ellei ole ehdoton pakko. Mä yritän voimistella, kun en pysty liioin liikkumaan. Mä olen, Sinua 10 vuotta vanhempana, oppinut olemaan melko lailla tyytyväinen itseeni. Vaikka tässä oli painon nousu umpilisäkkeen poiston takia ja tuli tosi paha olla, kun paino vain nousi. Läheisille tulee rähjättyä... - suotta.
No, taisihan tämä olla hiukan pitkä & sekava, mutta tunteen tiedän. Et ole yksin - ja uskon, että sinulla on paha olla.
Ihanaa syksyä ja ajatusten lämpöä Sinulle, terveisin Suzyanne!
P.S. Voit kirjoittaa mulle, jos tahdot sähkis -
osoitteeni. Minulla on aikaa ja halua lukea, sekä vastata t. Suzyanne
Kaikenlaisia sitä on, tulin vihaiseksi kun luin hänen älyttömistä puheistaan.
Pitäsi olla ammatti-ihminen mutta sairastuttaa nuoret painostaan epävarmat.
Pitäisi panna vastuuseen puheistaan.
Sain jotenkin kuvan että hän hyväksyy paremmin anorexian kun normaalipainon.
162cm ja 55 kg on ihanteellinen paino, eikä haittaa vaikka siitä vielä nousisi.
minäkin tuon 55kiloa.Ehkä pääsen siihen,kun oikein kovasti yritän:(
Miksi tahtoisit? Ok, onhan se vielä normaalia painoa, mutta... onko Sinulla jotain terveydellistä syytä, kuten korkea verenpaine tai jotain, miksi sinun täytyisi ehdottomasti laihduttaa?
Teet niin tai näin, kunhan olet varovainen. Minä silloin kerran, kun yritin laihduttaa, laihduin lopulta tahtomattanikin ja se oli vähällä olla lopullista. Elimistö tekee itse stopin laihduttamiseen. Kyllä minäkin haaveilen hiukan alemmasta painosta ja yritän siihen mm. voimistelun / liikunnan avulla. Tai edes pyrkiä pitämään tämän painoni. Ja painon nousu tekee pahaa...
Sellainen juttu tuli mieleeni, että seuraatko painoasi kuinka usein? Ja millaisella vaakalla? Tuo vaakakeskustelu on mielenkiintoinen; digi- ja perinteisessä vaakassa on eroja; ainakin mulla perinteinen vaaka näyttää armeliaasti 3 kiloa vähemmän, kuin toinen. Ja muistathan, että kuukautisia ennen paino nousee n. 2- 3 kiloa. Siis kannattaa punnita itsensä vain tarkoin valittuna ajankohtana, että näkee sen oikean painon.
Ja kyllä on minullakin eri näkemykset kehostani kuin toisilla. Ja pienikin sana, vaikka leikillään, esim. "voi kauheeta, kuin sulla on paksut reidet!" - vaikkei tarkoitakaan sitä, se vihlaisee, vaikka tietääkin sen leikiksi.
Toivottavasti en loukannut Sinua. Kirjoittelehan,
1984 ja sana on vapaa. Muistathan, että painoa ja ulkonäköäkin tärkeämpi on onnellisuus. Etsi onnea pienistäkin asioista ja hae voimaa niistä, kun paha päivä iskee.
Halauksin... Suzyanne :)
Minulla on kai ns.pakkomielle tuon painoni kanssa.
Eikä minulla ole terveydellisesti tai muutenkaan ns.tarvetta pudottaa painoa,mutta mielestäni minulla on vielä ylimääräistä masussa ja aijon yrittää saada painon ainakin alle tuon 60kiloa.
Se on niin hassua,kun minäkin olen ollut oikeasti todella lihava ja nyt kun olen normaalipainossa, en ole tyytyväinen. Saan jotain kiksejä siitä,että jos painoni on laskenut muutamankin satagrammaa ja jos se on noussut,niin suurinpiirtein paastoan koko päivän. Mulla on digitaalivaaka ja punnitsen itseni aina samaan aikaan aamulla,ennen kun teen yhtään mitään muuta.
Mä myös teen vatsalihaksia,mutta tuntuu ettei se hirveesti auta,mutta sen olen huomannut että vyötärö on vähän kaventunut ja yläVatsalihas näkyy. Koko kesän pyöräilin ihan sikana. Ainakin 20kilsaa päivässä ja v-loppuisin joskus 80kilsaakin.Sen seurauksena on jalkalihakset melkoiset:/
Välillä on hyviä päiviä,että olo on jeesh ja kauniskin ja toisinaan taas vihaan itseäni ja "läskejäni"
On muuten kiva kirjoitella,kun joku viitsii vastata! KIITOS! JA HALITUS!
No heippa taas! Nuo ajatukset ovat kuin minulla!
Mä sain tään vatsapuolen pienenemään, kun silloin joulukuussa aloitin vatsalihas liikkeet ja voimistelemaan, kun liikunta on muuten rajoittunutta mm. astman takia.
Sitten poistettiin tähystyksellä 21.2 umppari ja vatsa turposi 20 cm ja voit kuvitella, miltä se tuntuu! Vaatekoko muuttui 36: sta 42: een! Ja usko pois vain, on se vieläkin turvoksissa, ei ehkes noin paljoo, mutta kuitenkin! Mä kävin tänään vaakassa ja tuli morkkis, kun paino on noussut (nesteet?!) . No, sitten mä ajattelin, että kyllä mä taas tänään teen niitä vatsalihas liikkeitä.
Heh! Mä olen kuin Nalle Puhin ja Ihaan mixaus; mä tykkään sapuskasta (vaikka runsaat ruoka - allergiat, ei voi kasviksiakaan syödä) ja just tuo jätski... voi sentään! Ja minä osin suku juuriltani karjalaisena tyttönä arvostan hyvää ruokaa ( kaikki, missä on voita...) ! Mutta sitten mulle tulee välillä päiviä, jolloin tulee morkkis herkuista... ja peili näyttää silloin jotain kielteistä...
No mutta annas olla, kun koittaa se tietty aika kuukaudesta, on syömishimo pahimmillaan!
Mä kanssa riemuitsen, jos paino on pudonnut edes puolisen kiloa! Joskus mä tunnen itseni tosi naiviks ja yksinäiseks tään painojutun kanssa, mutta tää netti - jutustelu helpottaa kummasti!
Huh! Mä nostan hattua sun aktiiviselle pyöräily harrastukselle! Mun harrastukset ovat muuten sellaista istuma - painotteista, eli neulominen, ristikot, sudokut... mutta ainakin istuminen treenauttaa pakaralihaksia :) ! Siks pitää vähän yrittää tehdä yksinäistä jumppaa. Joskus olen hieman paremmassa kunnossa, joskus taas maito- hapoilla. Oletko muutenkin harrastustesi puolesta sporttinen?
Kyllä minullakin on, jos löytyy sellaiset vaatteet, jotka istuu kunnolla ylle (sellaisia on nyt vaikea löytää, muotikin kun on sellaista nuorten, tosi laihojen tyyliin, että napa näkyy ja housut on sitä 60 - 70 - luvun lantio tyyliä!)
ja jos neulekin vielä on sopiva, sellainen fiilis, että tässä menee lady - katujen kaunotar näin karrikoidusti sanottuna ja joskus taas, että ei kukaan kundi viitti vilkasta mua... Tai no se oli lähinnä ennen. Nyt riittää, kun on jotkut vaatteet päällä ja pystyy liikkumaan edes jotenkin - ja on hyvän näköinen :) !
Ja sitä paitsi... ei painossa kaikki oo läskiä tai nestettä, vaan myös lihasta!
Mutta... kirjoittelemisiin! Lämpimin ajatuksin S.