Appivanhempani ovat alta 65 vuotiaat, hyväkuntoiset ja eläkkeellä. Asuvat omakotitalossa maalla. Lapsia on pyydetty vauvaikäisestä asti kyläilemään ahkerasti ja ovatkin olleet mielellään mummolassa. Viimeisen vuoden sisällä kyläilypyynnöt loppuivat ja pappa onkin antanut ymmärtää ettei ole toivottua edes tulla. Mummo haluaisi nähdä lapsenlapsiaan mutta ei uskalla asettua poikkiteloin eikä pääse meillekkään yksin kyläilemään koska ei omista ajokorttia ja taksilla matka on liian kallis, 60 km.
Pappa ei ole sairastellutkaan vaan yksinkertaisesti kyllästynyt ja hänhän talossa päättää asiat ja mummo alistuu. Lapsetkaan eivät ymmärrä miksei mummolaan enää saa mennä ja mummo kärsii kun ei tapaa..
Aika pattitilanne.
Pappa ei ole sairastellutkaan vaan yksinkertaisesti kyllästynyt ja hänhän talossa päättää asiat ja mummo alistuu. Lapsetkaan eivät ymmärrä miksei mummolaan enää saa mennä ja mummo kärsii kun ei tapaa..
Aika pattitilanne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kutsukaa mummia luoksenne sekä kyläilemään, että tarvittaessa myös kotimieheksi, niin että hän saa olla ilman teitäkin lapsenlastensa kanssa.
Mummo ei lähde kotoa yksin, koska pappa vaatii ruuan pöytään. Ja yöksi ei mummo missään nimessä uskalla tulla. Tätäkin ollaan yritetty..
ja pappa vain lämmittää sen itselleen. Papan olisi hyvä opetella kotitöitä, hän voi jonain päivänä jäädä leskeksi. Mummon olisi hyvä myös oppia itsenäisemmäksi, leskeys voi tulla hänenkin osakseen. Vaikuttaa siltä että vanhempasi (vai olivatko ne appivanhempasi) ovat liian riippuvaisia toisistaan.
ja väitätte että muuissa maaissa naiset on alistettu!!
mummo on alistunut täysiin vaikka olen muualta muuttanut en ole ikinä kuullut vastaava meidän sukulais piirissä.
Oletteko tiedustelleet, mikä mahtaa olla syy siihen, ettei pappa kaipaa lapsia enää kyläilemään? Luulisin, että kaikelle löytyy looginen selitys. Väsymys, loukkaantuminen pienestä sanasta, jonka vanhempi on sanonut...?
Aiemman vastaajan kanssa olen siinä samaa mieltä, että mummoihmisen voi vaikka hakea ruoanlaiton jälkeen kyläilemään ja viedä sitten takaisin. Tuntuu hassulta, että vielä tähän maailman aikaan nainen on noin alistetussa asemassa.
Koko avioliittonsa ajan pappa on ollut se joka on määrännyt kaiken ja eihän mummo enää tässä iässä ala kapinoimaan. Tekee niin kuin pappa sanoo.
Ilmeiseti lapsemme olivat vauvoina ja ihan pikkulapsina myös mielipiteettömiä ja eivät kyseenalaistaneet papan mielipiteitä. Nyt alakoululaisina ajattelevat omilla aivoillaan ja tavallaan ovat rasittavimpia. Lapset ovat hyvinkasvatettuja, kohteliaita ja osaavat käyttäytyä, enkä usko, että ovat papalle mitään loukkaavaa sanoneet.
Lapsetkin ovat minulta kysyneet että miksi pappa määrää mummoa kaikessa.
Surettaa kaikkien osapuolien takia.
Ja meillä olen tehnyt diagnoosin: koska pappa on saanut mummolta aina kaiken haluamansa, eli mummo on henkkoht palvelija, pappa tulee mustasukkaiseksi lapsenlapsilleen.
Juu, kuulostaa hullulta, mutta meillä anoppi antaa lasten kylässäollessa kaiken siis KAIKEN huomionsa lapsille, ja pappa jää siis ilman tottumaansa huomiota ja passausta. Vaikka pappaakin muksut ottavat leikkeihin mukaan, on se väsyttävää seittemänkymppisenä opetella olemaan huomion keskipisteen kanssa kilpasilla?
Taitaa olla maaseudun miesten ongelma, ja niiden naisten jotka hyväksyvät passarin roolin. Veisin lapset kylään joka tapauksessa. Maaseutu on lapsille ihana paikka oppia elämästä asioita joita ei kaupungissa opi. Lisäksi mummola on oma paikkansa, ei sama kuin koti. Lapsilla on oikeus mummoonsa ja papan kanssa voisi sitten emnnä poikkiteloin vaikka miniä jos ei mummolta löydy sisua?
Sen meinaan olen huomannut, että jos suostut olemaan syntipukki (vaikka olisit talon oma tytärkin)moni asia sujuu ilman mummolan väen riitaantumista plus jos pappa on sellainen kuin luulen, ei hän sulle sano poikkipuolista sanaa, pelkää :-)
t. kotisykologi
dominopapan oma poika tilanteessa tekee?
Kait hän nyt jonkun kannan on ottanut, vai onko silläkin yhtä kompleksinen isä-poikasuhde kuin muilla maaseudun miehillä?
t. kotisykologi
Mieheni harmittelee itsekin asiaa. Mutta ei hänellä ole koskaan ollut isäänsä minkäänlaista isä/poika suhdetta, joten ei nouse kärkevää isäänsä vastaan. Alistumme tilanteeseen, säälitellen mummoa. Papan kanssa ei todellakaan kannata riidellä, hän tietää kaikesta kaiken ja on oikein kunnon sovinisti ja narsisti. Ja mummo on siinä välissä, yrittää sovitella ja myötäillä niin että pahaa tekee sivullisen katsella.
semmosia ne pojat on! Meillä saa mies setviä olematonta suhdettaan isäänsä ihan psykologilla, reppana jääny tunnetyhjiöön nyt kun on itse isäksi tullut.
Tsemppiä! Meillä 13 v yhteiseloa ja nyt vasta ongelmat kasaantunut ja tuo pappa on yksi alkulähde ongelmille. ns vinoutunut perhemalli.
mummo pehmustaa kaikki riidat pois. Se vaan kykenee. Mä en. Mie olenkin käveleä huutomerkki tossa suvussa. Ei käy tommonen! :-)))
voi vittu viekää toi hullu hoitoon tai saunan taakseeeeeeeeeee
Itse olet hullu.
nyt mieleen,että olisiko pappa jotenkin sairastunut? Esim.alkava dementia voi ilmetä persoonallisuudenmuutoksena. Tai jos on masentunut?