Onko muilla raskauden aikana tälläisia tuntemuksia? Pelkään ihan kamalasti, että miehelleni sattuu jotain. Esim. hän joutuu nyt tämän viikon kulkemaan kauempana töissä ja mua pelottaa ihan hiveästi, että sattuu joku kolari tms. Aamulla mies joutu heräämään jo ennen kello viittä, enkä mäkään sitte saanu heti nukuttua. Ankaraa pussailua ja halailua, sekä rakkauden tunnustuksia sateli mun osaltani koko aamun. Mielessä oli, et ikinä ei tiedä millon näkee viimesen kerran. Sitten ku se lähti multa melkeen pääs itku. Ajattelin, et se on väsyksissä ja ulkona on vielä pimeää ja mitä jos hirvi hyppää tielle jne. Mietin, että soitan sille sitte, ku sen olis tarkotus olla perillä, mut olin sit nukahtanu... Päivällä ei niin paljon tuu mietittyä tuollasta, mut illat ja nuo aamuyöt on aika tunnepitoista aikaa. Mietin jo kaikkea, et kuinka kamalaa olis synnyttää yksin ja tulla vauvan kanssa yksin kotiin. Ja vielä jos saatais poika ja se olis ihan isänsä näkönen, niin kuinka se tekis kipeää... Siis ihan kamalia ajatuksia hiipii mieleen!! Päivällä nuo ajatukset tuntuu ehkä jopa aavistuksen koomisilta, mut totuus on kuitenkin se, että koskaan ei voi tietää. Mulla lisäks varmaan vaikuttaa se, et mun kaveri menetti miehensä keväällä täysin yllättäen. Se varmaan vaikuttaa aika paljonkin. Maalailetteko muut odottajat tällasia kauhukuvia?
Pelko miehen puolesta
Lilja -82
5707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samoja mietteitä itselläni välillä, tiedän kyllä miltä tuntuu juuri nuo ajatukset mitä sullakin on.. Mutta mulla vaikuttaa varmaan kun olen menettänyt traagisesti ja yllättäen äitini pienenä, samoin isäni kuoli aika yllättäen pari vuotta sitten. Kun kokemusta on kuinka tärkeimmät ihmiset tosiaan voi lähteä täältä niin yllättäen, siksi sitä varmaan pelkää että omalle rakkaalle miehellekkin tapahtuisi jotain. Pitää vain yrittää ajatella "positiivisesti", ettei mene koko elämä hukkaan murehtimisen takia :) Muuten sama tilanne meillä, munkin mies joutui tänään heräämää ennen viittä ja lähtemään kauemmas töihin, ja itse myös aamulla mietin että mitä jos sattuu joku kolari tai hirvi sattuu tielle, mutta onneksi kaikki meni taas hyvin :) Aina vaan pelottaa kun mies joutuu pitemmälle lähtemään että mitä jos..
Mutta koita vain luottaa elämään, asiat menee niin kuin niiden on tarkoitus mennä, tuon ajatteleminen on itselläni välillä helpottanut aika paljon.. Ja varmana vaikuttaa jonkun verran myös raskaushormonit näihin ajatuksiin tällä hetkellä :) Koita olla murehtimatta liikaa, itse koitan myös :)
Itselläni ei ole vastaavaa pelkoa, mutta olen huomannut että mies on tuntunut sydäntäraastavan rakkaalta nyt raskausaikana. Ehkä tunteiden määrä jotenkin kasvaa, jotta aikanaan niitä voi sitten kohdistaa lapseen.
Raskausaikaan ilmeisesti kuuluu huoli, joka kohdistuu joillain synnytykseen, toisilla enemmän lapsen terveyteen, mieheen tai melkein mihin vaan. Ärsyttävää se on.
Ei kai sun auta kuin yrittää ajatella järkevästi, miten epätodennäköistä on, että miehelle kävisi mitään.
Kirjoituksesi on aivan kuin meikäläisen päästä. Mies on ollut minulle maailman rakkain tietty tähänkin asti, mutta nyt olen jotenkin suunniltani jo kun ukko kerran yskäisee. Samat onnettomuuten joutumiset sun muut uhkakuvat pyörivät mielessä.
Uskon, että tuo kumpuaa jostain todella kaukaa ihmisen menneisyydestä: kuitenkin kautta maailman historian on käynyt niin, että nainen on voinut joutua huolehtimaan yksin jälkeläisistä ja tuo on tavallaan psyykeen oma keino valmistaa myös siihen (hiton ikävään) mahdollisuuteen. Ennen vanhaan kun ihmisiä meni herkemmin hautaan ihan sellaisistakin syistä, jotka eivät tänä päivänä olisi mahdollisia.
Eipä tuohon taida muuta lääkettä olla kuin raskauden loppuminen aikanaan synnytykseen. :-)
Mies ajaa rekkaa joten on tien päällä paljon. Hänen työnsä on kuitenkin sellaista, että tulee kotiin joka päivä :)
Oon miettiny noita ikäviä ajatuksia siitä saakka kun ollaan oltu yhdessä ja ei ne oo vähentyny raskauden myötä. Mutta oon tullu siihen tulokseen, etten voi murehtia koko aikaa, koska sitten ei elämästä tule mitään.
herää ja ne lapsenmenettämispelot kohdistaa mieheen.Uskoisin näin. Itellä on kaikki pettämisajatukset mielessä. En pelkää että se pettäis mua nyt vaan muutaman vuoden päästä kun olen "mammottunut hiihtarihousuinen rasvatukka".
Kun näen kaupungilla kauniin naisen,olen aivan varma että ton kans se sit pettää :)Elä nyt sitten meikäläisen kanssa samasssa taloudessa..Luoja että sitä "selväjärkisinä"hetkinä tuntee itsensä hulluksi!