ganglion tyhjennys

Itselläni on vasemmassa ranteessa ganglion, joka on vaivannut nyt useamman vuoden. Aluksi yritettiin punkteerata neulalla. Ganglionin kohtaan pistettiin neulalla, josta vedettiin ruiskun avulla hyytelömäistä kirkasta nestettä ulos. Operaatio tehtiin ihan lääkärin vastaanotolla, eikä siitä muistaakseni tullut sairaslomaa. Jos tuli se oli sitten max. päivä pari. Eihän toimenpide ole edes kivulias (Kuin verikoe otettaisiin). Tämä tehtiin n. 3 kertaa, kunnes tästä ei enää ollut mitään apua, sillä neste oli niin hyytelömäistä ettei sitä saanut enää ulos ja lisäksi punkteerauksen myötä kudos oli arpeutunut, mikä esti myös nesteen poistamisen neulalla.

Koska patti uusiutui aina vaan enkä pystynyt enää kunnolla varaamaan painoa käden varaan (patin painessa ikävästi ilmeisesti hermoihin, aiheuttaen kovaa kipua) päädyttiin se leikkaamaan. Ganglion oli jo niin suuri että se törrötti kädestä ulos kuin olisi luu tullut läpi ranteesta. Lisäksi kylmällä ilmalla rannetta vihloi todella paljon.

Leikkaus sujui aikas hyvin, se tehtiin päiväkirurgisella poliklinikalla. Ranne on nyt leikattu kaiken kaikkiaan 3 kertaa eri puudutus menetelmiä käyttäen. Ensimmäinen kerta oli paikallispuudutuksella. Tämä oli kyllä todella ilkeän tuntuista, sillä kättä ei saatu kokonaan puutumaan vaan leikatessa vihloi todella inhottavasti. Leikkauksen jälkeen taisi tulla viikon verran sairaslomaa. Ranne oli kuitenkin kipeä useamman viikon. Pienetkin tärähtelyt sattuivat todella paljon. Varsinkin jos kolautti käden vahingossa johonkin.

Toiseen leikkaukseen jouduin parin vuoden päästä, sillä patti uusiutui jälleen ja kivut palasivat. Tällä kertaa käytettiin puudutuksena sellaista tekniikkaa että käteen laitettiin olkavarren kohdalle puristus, jonka avulla veren kierto "pysäytettiin", että näkyvyys olisi leikkauksessa parempi ja käsi puutuu totaalisesti olkapäästä asti. Tämä oli milestäni parempi leikkaustapa kuin ensimmäinen, sillä mitään tuntemuksia ei leikkauksen aikana ollut. Sairasloma ja toipuminen oli samanlainen kuin ensimmäisellä leikkauskerralla.

Kolmas leikkaus jouduttiin tekemään vuosi sitten. Satutuin ranteeni, kuului naksahdus ja patti nousi silmissä esiin (samalla tuntui kylmän nesteen virtaus kädessä). Vuoden verran sitä katselin, kunnes taas oli kovin kipeä. Tehtiin kolmas leikkaus joka epäonnistui totaalisesti. Puudutuksena oli taas puristusmenetelmä käsivarteen. Paitani hiha jäi pahasti puristusliinojen alle ruttuun ja kesken leikkauksen kättä alkoi pakottaa aivan kamalasti. Vaikka sain kipuun lääkettä, tuntui kuin taju menisi. Puristus jouduttiin ottamaan lopulta kesken leikkauksen pois. Käteni meni aivan mustelmille paidan ryppyjen kohdalta ja särky oli kova. Lisäksi nyt vuoden päästä olen joutunut toteamaan, että leikkauksessa tuntoaistini on vaurioitunut. Aluksi luulin sen johtuvan toimenpiteestä. Ajattelin tunnon palautuvan käteeni kunhan leikkauksesta vain ensin toipuu kunnolla. Nyt olen kuitenkin joutunut toteamaan, ettei näin ole. Jos jokin hipaiseekaan käteeni vedän sen automaattisesti pois alta (refleksin omaisesti), sillä toisen kosketus tuntuu todella ilkeältä. Kuin käsi olisi koko ajan puuduksissa ja tuntee "haamu" kosketuksia. Lisäksi toisinaan iho kutisee sormien välistä ilkeästi ja kättä pistelee. Käsi ei taivu juuri mitään, eikä siten anna periksikään. Pelkään koko ajan että satutan käden johonkin, sillä kivut ovat taas kylmien ilmojen myötä tulleet käteen ja muistan lopun ikäni selkänahassani miltä tuntuu kun sen satuttaa. Käytänkin miltei päivittäin "ranteenlämmittimiä", jotka samalla tukevat rannetta. Jatkosta en tiedä miten käy. Ajattelin ottaa asian puheeksi seuraavalla lääkärikäynnillä.

Oma neuvoni onkin, että heti patin ilmaannuttua pitää toimia. Jos patin antaa olla ranteessa pitkän aikaa, hyytelö muuttuu kovaksi, eikä sitä saa muuten pois kuin leikkaamalla(kuten itse odotin vuosia). Lääkärini neuvoi laittamaan heti patin noustua puristuksen päälle, jotta saataisiin se vaikka puhkeamaan, ettei tarvitsisi leikata. Leikkaus ei ole, kuten kokea olen saanut, aina paras vaihtoehto. Minulle on myös kokeiltu uä hoitoa, mutta se oli kyllä aivan turha. Ehkä joudun vielä uusiin leikkauksiin, sitä ei tiedä, mutta tämä viimeinen oli kyllä kaikkea muuta kuin apua tuova leikkaus. Käsi on pahempi kuin ennen leikkausta. Joten kannattaa pohtia ennen leikkausta voiko käden kanssa elää sellaisenaan vai ottaako riskin ja kokeilee leikkausta.

kokemusta löytyy kirjoitti:

Itselläni on vasemmassa ranteessa ganglion, joka on vaivannut nyt useamman vuoden. Aluksi yritettiin punkteerata neulalla. Ganglionin kohtaan pistettiin neulalla, josta vedettiin ruiskun avulla hyytelömäistä kirkasta nestettä ulos. Operaatio tehtiin ihan lääkärin vastaanotolla, eikä siitä muistaakseni tullut sairaslomaa. Jos tuli se oli sitten max. päivä pari. Eihän toimenpide ole edes kivulias (Kuin verikoe otettaisiin). Tämä tehtiin n. 3 kertaa, kunnes tästä ei enää ollut mitään apua, sillä neste oli niin hyytelömäistä ettei sitä saanut enää ulos ja lisäksi punkteerauksen myötä kudos oli arpeutunut, mikä esti myös nesteen poistamisen neulalla.

Koska patti uusiutui aina vaan enkä pystynyt enää kunnolla varaamaan painoa käden varaan (patin painessa ikävästi ilmeisesti hermoihin, aiheuttaen kovaa kipua) päädyttiin se leikkaamaan. Ganglion oli jo niin suuri että se törrötti kädestä ulos kuin olisi luu tullut läpi ranteesta. Lisäksi kylmällä ilmalla rannetta vihloi todella paljon.

Leikkaus sujui aikas hyvin, se tehtiin päiväkirurgisella poliklinikalla. Ranne on nyt leikattu kaiken kaikkiaan 3 kertaa eri puudutus menetelmiä käyttäen. Ensimmäinen kerta oli paikallispuudutuksella. Tämä oli kyllä todella ilkeän tuntuista, sillä kättä ei saatu kokonaan puutumaan vaan leikatessa vihloi todella inhottavasti. Leikkauksen jälkeen taisi tulla viikon verran sairaslomaa. Ranne oli kuitenkin kipeä useamman viikon. Pienetkin tärähtelyt sattuivat todella paljon. Varsinkin jos kolautti käden vahingossa johonkin.

Toiseen leikkaukseen jouduin parin vuoden päästä, sillä patti uusiutui jälleen ja kivut palasivat. Tällä kertaa käytettiin puudutuksena sellaista tekniikkaa että käteen laitettiin olkavarren kohdalle puristus, jonka avulla veren kierto "pysäytettiin", että näkyvyys olisi leikkauksessa parempi ja käsi puutuu totaalisesti olkapäästä asti. Tämä oli milestäni parempi leikkaustapa kuin ensimmäinen, sillä mitään tuntemuksia ei leikkauksen aikana ollut. Sairasloma ja toipuminen oli samanlainen kuin ensimmäisellä leikkauskerralla.

Kolmas leikkaus jouduttiin tekemään vuosi sitten. Satutuin ranteeni, kuului naksahdus ja patti nousi silmissä esiin (samalla tuntui kylmän nesteen virtaus kädessä). Vuoden verran sitä katselin, kunnes taas oli kovin kipeä. Tehtiin kolmas leikkaus joka epäonnistui totaalisesti. Puudutuksena oli taas puristusmenetelmä käsivarteen. Paitani hiha jäi pahasti puristusliinojen alle ruttuun ja kesken leikkauksen kättä alkoi pakottaa aivan kamalasti. Vaikka sain kipuun lääkettä, tuntui kuin taju menisi. Puristus jouduttiin ottamaan lopulta kesken leikkauksen pois. Käteni meni aivan mustelmille paidan ryppyjen kohdalta ja särky oli kova. Lisäksi nyt vuoden päästä olen joutunut toteamaan, että leikkauksessa tuntoaistini on vaurioitunut. Aluksi luulin sen johtuvan toimenpiteestä. Ajattelin tunnon palautuvan käteeni kunhan leikkauksesta vain ensin toipuu kunnolla. Nyt olen kuitenkin joutunut toteamaan, ettei näin ole. Jos jokin hipaiseekaan käteeni vedän sen automaattisesti pois alta (refleksin omaisesti), sillä toisen kosketus tuntuu todella ilkeältä. Kuin käsi olisi koko ajan puuduksissa ja tuntee "haamu" kosketuksia. Lisäksi toisinaan iho kutisee sormien välistä ilkeästi ja kättä pistelee. Käsi ei taivu juuri mitään, eikä siten anna periksikään. Pelkään koko ajan että satutan käden johonkin, sillä kivut ovat taas kylmien ilmojen myötä tulleet käteen ja muistan lopun ikäni selkänahassani miltä tuntuu kun sen satuttaa. Käytänkin miltei päivittäin "ranteenlämmittimiä", jotka samalla tukevat rannetta. Jatkosta en tiedä miten käy. Ajattelin ottaa asian puheeksi seuraavalla lääkärikäynnillä.

Oma neuvoni onkin, että heti patin ilmaannuttua pitää toimia. Jos patin antaa olla ranteessa pitkän aikaa, hyytelö muuttuu kovaksi, eikä sitä saa muuten pois kuin leikkaamalla(kuten itse odotin vuosia). Lääkärini neuvoi laittamaan heti patin noustua puristuksen päälle, jotta saataisiin se vaikka puhkeamaan, ettei tarvitsisi leikata. Leikkaus ei ole, kuten kokea olen saanut, aina paras vaihtoehto. Minulle on myös kokeiltu uä hoitoa, mutta se oli kyllä aivan turha. Ehkä joudun vielä uusiin leikkauksiin, sitä ei tiedä, mutta tämä viimeinen oli kyllä kaikkea muuta kuin apua tuova leikkaus. Käsi on pahempi kuin ennen leikkausta. Joten kannattaa pohtia ennen leikkausta voiko käden kanssa elää sellaisenaan vai ottaako riskin ja kokeilee leikkausta.

Lue lisää

Huomasin ite patin ranteessani noin pari viikkoa sitten. Ensin ei ollut mitään kipuja, pelkkä ihmetys. parin päivän päästä alkoivat sietämättömät kivut, tuntui solisluussa asti. Eilen puktoitiin, tuli geelimäistä ainetta. Lääkäri laittoi saikkua 6 vrk. Pukteeraus sinänsä ei aih hyvin kovaa kipua, mutta kuitenkin. Pattini oli sellaisessa paikassa, että sen alla kulki rannevaltimo. Tämän vuoksi lääkäri joui kovasti pohtimaan, mihin hän sen piikin tökkää. Geeli oli kuin koneöljyä, viskositeetiltaan. Hän kertoi, että kädellä voi tehdä pikkujuttuja, että geeli alkaisi kiertää. Nyt en pysty edes säilykepurkkia avaamaan, patti on nimittäin oikeassa kädesssä, ja satun olemaan oikea kätinen. Toissa aamuna yritin ottaa lasillisen vettä, ja koko lasi putosi keittiön lattialle ihan päreiksi. Käsi ei kanna yhtään. Olen sellaisessa työssä, jossa tietsarin hiirtä pitää käyttää kokoajan, ehkä noin pitkä saikku sen takia, tätäkin tekstiä kirjotan vasurilla, ja oikeeseen koskee niin pirusti. Taas kerää pattia. Täytynee varata saika taas perjantaiks!