Eli tämä kysymys on nyt parantuneille syömishäiriöisille. Itse olen kovaa vauhtia parantumaan päin (pahimmillaan paino 36 ja nyt puoli vuotta myöhemmin 46), mutta ongelmanani on nykyään sosiaaliset suhteeni. En menettänyt ystäviäni sairastuttuani, mutta välini ovat viilenneet kaikkiin kavereihini. En tunne itse muuttuneeni luonteeltani mitenkään sairauteni aikana, mutta silti kaverisuhteeni ovat nykyään tosi huonossa jamassa. En ole kenenkään kanssa vapaa-ajalla ja se ahdistaa kovasti.
En oikeastaan edes jaksa panostaa suhteisiini. En vain koskaan tule kysyneeksi ketään mihinkään vapaa-ajalla ja myöhemmin se kaduttaa - ajattelen, että olisi pitänyt kysyä, mutta jotenkin en vain jaksa.
Varmaan eristäytymiseni johtuu ainakin osaksi siitä, kun sairastjn anoreksiaa, niin en voinut olla kenenkään kanssa koulun jälkeen, koska minun piti aina lähteä lenkille tai tehdä lihaskuntoa tai jotain sellaista. Ja nykyään en sitten edes tiedä mitä kaverin kanssa voisin tehdä, kun siitä on niin pitkä aika kun viimeksi olin paljon vapaa-ajalla kavereiden kanssa..
Onko jotain neuvoja? Koheneeko suhteeni myös parantumiseni ohella? :/ Kohtalotovereita? Sähköpostia saa lähettää.
En oikeastaan edes jaksa panostaa suhteisiini. En vain koskaan tule kysyneeksi ketään mihinkään vapaa-ajalla ja myöhemmin se kaduttaa - ajattelen, että olisi pitänyt kysyä, mutta jotenkin en vain jaksa.
Varmaan eristäytymiseni johtuu ainakin osaksi siitä, kun sairastjn anoreksiaa, niin en voinut olla kenenkään kanssa koulun jälkeen, koska minun piti aina lähteä lenkille tai tehdä lihaskuntoa tai jotain sellaista. Ja nykyään en sitten edes tiedä mitä kaverin kanssa voisin tehdä, kun siitä on niin pitkä aika kun viimeksi olin paljon vapaa-ajalla kavereiden kanssa..
Onko jotain neuvoja? Koheneeko suhteeni myös parantumiseni ohella? :/ Kohtalotovereita? Sähköpostia saa lähettää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sairastin anoreksiaa noin kaksi vuotta jolloin pahimmillani painoin 37 silloin ei kiinnostanut tutustua uusiin ihmisiin mutta nyt kun olen normaalipainoinen muihin ihmisiin tutustuminen on hauskaa ja musta on tullut sosiaalinen ja iloinen.ainakin omat kaveri suhteeni paranivat ja sain paljon uusia ystäviä. Joskus kannattaa olla avoin ja kertoa anoreksiasta läheisille.
käy ystäviesi kanssa kahvilla, shoppailemassa ja urheilemassa mikä nyt kiinnostaa..pian huomaat että ystävät ovat korvaamattomia ja että kannattaa saada muuta ajateltavaa kuin pakko urheilu ja kaloreiden laskeminen, elämä on muutenkin niin lyhyt vai haluatko vanhana ja ruttuisena istua kiikkutuolissa ja mietiskellä että vaikka en koskaan kokenut mitään jännää olinpahan sentään laiha ja itsekurini oli mieletön!
Ensimmäiseksi tahdon onnitella hienosta painon noususta!!! =D
Voi ottaa vain oman aikansa luoda uudelleen kiinteät suhteet ystäviin. Olet ollut ptkään yksin ja siksi kynnys rueta lämmittelemään viilenneitä suhteita on suuri. aloita pienillä asioilla. ihan vaikka yhteinen limppareila käynti.
Itsetuntosi on myös varmasti sairauden aikana laskenut jooten nyt kun se pikuhiljaa vasta korjaantuu, niin vo olla vaikea yrittää ystävystyä.
Voinia ja aksamista kera halien!!