vetää nappeja naamaan koko loppuelämänne ajan? Kyselin joku aika sitten Sepramin käyttöajasta, että kauanko sitä yleensä käytetään ja sain vastauksia että älä vaan lopeta ja hyvä sitä on popsia -? Haloo, eikö lääke ole tarkoitettu tilanteen korjaamiseen eikä loppuiäksi. Onko kukaan LOPETTANUT Sepramin käytön ja jos niin miten pitkän ajan jälkeen?
Oikeinko todella aiotte
Abra
12910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...ei ole ehtinyt vielä kunnolla aloittaakaan? Vasta viisi päivää takana Sepramia ja aloin tulla katumapäälle, että jospa sittenkin yrittäisin vielä ilman lääkitystä. Voinko vielä tässä vaiheessa lopettaa ilman suuria haittoja mm. mahdollista jatkokäyttöä ajatellen? Tuli vain mieleen, että jos tilanne sittenkin vielä alkaa pahenemaan, niin meneekö jo tämän muutaman päivän kokeilun vuoksi teho ko. lääkkeestä loppuiäksi?
Itsekin olen napsinut pillereitä kohta jo vuoden, vaikka puolesta vuodesta oli aluks puhetta. On se vaan kumma, kun niitä pillereitä olis kuitenki hyvä syyvä koko ajan... koskahan meikäläinen sitten oikeestaan paranee? Tätä menoa ei koskaan jos hautaan asti saa nappeja napostella.
Mun isä söi mielialalääkkeitä vuoden ja kävi samalla terapiassa. Sanoi selvinneensa masennuksesta. Ja se oli vaikea masennus. Itse olen kuukausi sitten aloittanut sepramin... minulla se on vaikuttanut erittäin hyvin... vielä kun terapiaankin pääsisi.
Niin pitkään kuin sairas olen,otan siihen lääkkeitä.Tosin kokeilin lääkkeitten pois jättämistäkin,mutta karmein seurauksin.
Jos ei olis lääkkeitä,niin ahdistus on niin kova,että tuntee ratkeevansa seinille ja hajoavansa.Mieluuummin käytän lääkkeitä,kuin ahdistuksissani päätäisin päiväni,sillä sitä tuskaa,mikä minulla ilman lääkkeitä on,niin siitä ei hengissä selviä. Sori vaan.Ei oo kyse siitä että "oikeinko te aiotte",vaan ON IHAN PAKKO.
Hoidetaanhan muutkin sairaat lääkkeillä.Ei tarvi kipua kärsiä,ei fyysistä,eikä psyykkistä.
Mulla on noitten lääkkeitten kans juhlavuosi ;) menossa,eli kymmenes vuosi.
Ps. mulla ei oo tota lääkettä jota mainitsit,mut masis-,psykoosinesto-ja unilääke. Sit muita lääkkeitä muihin vaivoihin.
"Jos ei olis lääkkeitä,niin ahdistus on niin kova,että tuntee ratkeevansa seinille ja hajoavansa.Mieluuummin käytän lääkkeitä,kuin ahdistuksissani päätäisin päiväni,sillä sitä tuskaa,mikä minulla ilman lääkkeitä on,niin siitä ei hengissä selviä. Sori vaan."
No oletko ajatellut, miten ihmeessä tuo normaali olotilasi edes voisi tulla paranemaan ilman lääkkeitä, jos niitä lääkkeitä kuitenkin joudut kokoajan syödä kun et ilman selviä? Sama vaikka 10 vuotta söisit lääkkeitä ja koittaisit lopettaa, sitten tulee romahdus ja mennään taas takaisin lääkkeisiin. Oi voi.
Testejä on tehty karmein tuloksin.
Johan tässä itsekin tällaisen "testin" johdosta istuskelen himassa koneella omissa oloissani kun en jaksanut lähteä "töihin"... En jaksanut ihmisiä. Ilmeisesti niillä lääkkeillä sitten oli jonkunlainen jaksamista edistävä vaikutus, vaikka muuten itsestä tuntui ettei niistä mitään hyötyä ole.
Mutta se lääkkeiden syönti vaan jotenkin tympäisee, sama vaikka niiden kanssa jaksaisikin vähän paremmin.
Parempi että mä popsin pillereitä,
kuin että
madot popsii mua 2m alle mullan.
Haluun elää,mulla on kiltti mies,ja
ihana tytär!
Jos ne ei niin kovin tykkäis musta,
niin ei sillä väliä vaikka kuoliskin,
mut ei kuitenkaan oman käden kautta
Taivaassa kaikki on sitten toisin.
Jeesus sinua siunatkoon ja
enkelit varjelkoon.
Itse kokeilen (vuoden käytön jälkeen) josko pärjäisin ilman Sepramia nyt. Diagnoosina tietääkseni on keskivaikea masennus (vai lieväkö? ei se siltä ainakaan tuntunut). Eli annostus on tippunut puolikkaaseen nappiin, 10mg, joka toinen päivä. Tarkoituksena olisi selvitä mahdollisimman vähäisin vieroitusoirein. Nyt on kyllä pari viikkoa ollut välillä tosi harmaita, alakuloisia ja ahdistaviakin välillä. Elämästä alkaa taas hävitä se punainen lanka jota lääkkeiden avulla pystyin jotenkuten seuraamaan. En tiedä vielä mitä tekisin, lopetan sen kuurin ja katson pari viikkoa, sitten takaisin lääkäriin ja resepti kourassa apteekkiin... Tuntuu kyllä tosi pahalta ajatella että mielenterveys ja elämänhalu on siinä pilleripurkissa :( Olisin varmasti tappanut itseni viime talvena jos ei se lääke olisi alkanut tehota, nyt tuntuu että sitä vaan laskeutuu takaisin siihen masennuksen suohon. En tiedä loppuuko tämä lääkitys sitten ikinä, onnellinen tai erityisen elämänhaluinen en osaa olla...
Yleensä masennukseen (ja nyt puhun oikeasta masennuksesta enkä vain hetkellisistä masennustunteista) joutuu syömään lääkkeitä pidemmän aikaa, koska aivojen toiminta palautuu hitaasti. Ei se noin vain sormia napsauttamalla tapahtu. Joillakin se vaatii loppuelämän lääkityksen ja jos niin on se vain pitää kestää. Joutuuhan moniin muihinkin sairauksiin syömään lääkkeitä koko loppuelämänsä.
Minulla jotenkin huvittaa tämä palsta tai oikeammin huvittaisi, jos kykenisin sellaisiin tunteisiin. Tuntuu useastikin siltä, että täällä käy kirjoittelemassa aika vähän sellaisia, jotka oikeasti ovat masentuneita ja enemmän niitä jotka ovat joko "muka masentuneita" tai pelkkiä provoja.
Tätä palstaa kun lukee niin voi ajatella, että masentuneiden suurin ongelma on joko se, että seksihalut katoavat kun syö lääkkeitä tai sitten se, että niitä ylipäänsä pitäisi syödä.
Minä kun olin sellaisessa jamassa aloittaessani lääkkeiden syömistä, että seksi ei ollut kuulunut elämääni enää pitkiin aikoihin. Elämä oli tarkoituksetonta ja pelkän ahdistuksen täyttämää. Mikään ei tuntunut yhtään miltää eikä millään ollut enää väliä. Siinä vaiheessa olin niin heikoilla, että lääkkeet olivat minulle viimeinen oljenkorsi. Sen jälkeen terapiakin alkoi tuottamaan vasta tulosta.
Jos niitä lääkkeitä ei tunne tarvitsevansa, niin eihän niitä hittovie kukaan pakota syömään. Parempihan se ilman on ollakin, jos siihen kykenee.
P.S Eiköhän tuosta lääkkeiden lopettamisesta pitäisi keskustella sen lääkärin kanssa eikä täältä kysellä. Henkilöstä ja masennuksen vaikeustasostahan se riippuu, että kuinka kauan niitä joutuu syömään. Älä kuitenkaan lopeta lääkkeidesi syömistä omin avuin vaan keskustele asiasta lääkärin kanssa.
Mutta kun halusit niistä ajoista tietää, sanottakoon että tiedän ihmisen joka on syönyt puoli vuotta, yhden joka on syönyt reilun vuoden ja yksi syö luultavasti lopun elämäänsä.
Ei sitä voi ennalta päättää milloin ne lääkkeet lopettaa. Masennus on pitkä prosessi!! ja lääkkeet SEKÄ terapia on osa sitä. Taitaa joillain palstan kirjoittajilla olla muutaman kuukauden "masennus"... joka todellisuudessa on pelkkää alakuloisuutta ja väsymystä. En halua tietenkään vähätellä kenenkään masennusta, se on aina yksilökohtainen, mutta en usko nopeisiin parantumisiin, jos kyseessä on "oikea" masennus. Itse söin 20mg seronilia joka kesällä vaihdettiin (lääkärin kanssa) 10mg:aan. Täytyy sanoa, että kyllä sillä lääkkeellä on suuri vaikutus psyykkeeseen, mutta siihen vaikuttaa myös oma asenne. Nyt tuntuu taas jotenkin tyhjältä kun on ollut muutaman kuukauden ilman terapiaa, varasin kuitenkin ajan, jotta sais asioita pään sisällä selvitettyä.
Te, jotka sanotte että "en halua jutella kenenkään kanssa", se on ainoa keino (lääkkeiden lisäksi) parantua. Niin se vaan on, vaikka psykot vaikuttaa välillä ärsyttäviltä lässyttäjiltä, mutta ne ei ainakaan tuomitse ja ovat puolueettomia, etkä 100% varmasti kuule lausetta "mä tiedän miltä susta tuntuu", kyseinen lause pitäisi kieltää lailla!!!
40mg/päivä. Olen syönyt pari kuukautta, psyko sanoi tänään että katsotaan miten terapia lähtee puremaan. Purkamista voi kuulemma harkita joulun tienoilla, jos terapiassa menee hyvin. Olisin halunnut isomman annoksen, mutta psyko kielsi.