Elokuvateatterissa kokee maximaalisen nautinnon ja kokemuksen, minkä edestä kannattaa jo maksaakin. Eikö?
Miksi te hyvät ihmiset tappelette siitä, kannattaako elokuviin mennä häiriköiden, edessä istuvien hujoppien ja karkkipusseja ja sipsejä rapistelevien uhreiksi? Ne JÄRKEVÄT, jotka ymmärtävät välttää leffateattereiden häiriköistä aiheutuvan turhamaisuuden ja hermostumisen ostavat lippunsa päivänäytöksiin, jotka eivät ole viimeistä penkkiä myöten täynnä ja, joissa voi jopa vapaasti hengittää.
Olen huomannut, että elokuvien ns. roskasakki, jotka keskittyvät elokuvan sijasta mussutteluun niin herkkujensa kuin kavereidensakin kanssa, liittoutuvat yhteen aina ensi-illoissa ja päivän viimeisissä näytöksissä.
Todella järkevä ihminen jaksaa odottaa ensi-illasta muutaman viikon eteenpäin, joilloin pahin myllytys on ohi. Järkevä ihminen varaa lippunsa myös päivänäytökseen,koska elokuvan näkeminen suurelta kankaalta on tärkeämpää, kuin se onko salin ulkopuolella menossa yöelämä vai vasta alkamassa iltapäivä.
Puolitäysi sali on puolillaan täynnä niitä fiksuja ihmisiä, jotka ovat tajunneet saman kuin minä. He keskittyvät hiljaa joka aistillaan elokuvaan, ja popsivat masunsa täyteen herkkuja vasta mainion elokuvakokemuksen jälkeen. Näin jokainen saa istua suunnilleen juuri parhaimmassa paikassaan, tilaa löytyy aina jostain suunnasta, eikä kenenkään kännykkä koskaan soi siihen aikaan.
Miettikää sitä! ;)
Miksi te hyvät ihmiset tappelette siitä, kannattaako elokuviin mennä häiriköiden, edessä istuvien hujoppien ja karkkipusseja ja sipsejä rapistelevien uhreiksi? Ne JÄRKEVÄT, jotka ymmärtävät välttää leffateattereiden häiriköistä aiheutuvan turhamaisuuden ja hermostumisen ostavat lippunsa päivänäytöksiin, jotka eivät ole viimeistä penkkiä myöten täynnä ja, joissa voi jopa vapaasti hengittää.
Olen huomannut, että elokuvien ns. roskasakki, jotka keskittyvät elokuvan sijasta mussutteluun niin herkkujensa kuin kavereidensakin kanssa, liittoutuvat yhteen aina ensi-illoissa ja päivän viimeisissä näytöksissä.
Todella järkevä ihminen jaksaa odottaa ensi-illasta muutaman viikon eteenpäin, joilloin pahin myllytys on ohi. Järkevä ihminen varaa lippunsa myös päivänäytökseen,koska elokuvan näkeminen suurelta kankaalta on tärkeämpää, kuin se onko salin ulkopuolella menossa yöelämä vai vasta alkamassa iltapäivä.
Puolitäysi sali on puolillaan täynnä niitä fiksuja ihmisiä, jotka ovat tajunneet saman kuin minä. He keskittyvät hiljaa joka aistillaan elokuvaan, ja popsivat masunsa täyteen herkkuja vasta mainion elokuvakokemuksen jälkeen. Näin jokainen saa istua suunnilleen juuri parhaimmassa paikassaan, tilaa löytyy aina jostain suunnasta, eikä kenenkään kännykkä koskaan soi siihen aikaan.
Miettikää sitä! ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
En nyt muista mitä leffaa olin katsomassa mutta kesken jännän kohdan jonku kännykkä rupeaa soimaan ja se ei riitä että se oli unohtanut äänet päälle se rupeaa vielä puhumaan kännykkään kesken leffan siis pientä rajaa nyt sentään!
Niin, jos asuu sen verran suuressa kaupungissa, että teatterin kannattaa pitää päivänäytöksiä. Ainakaan omassa kaupungissa ei ole säännöllisiä päivänäytöksiä, vaan päivänäytökset ovat satunnaisia ja silloinkin viikonloppuisin.
Itsekkin välttelen ensi-oltoja ja täyteen ahdettuja saleja. On huomattavasti mukavampaa katsoa elokuvaa kun sali ei ole viimeistä paikkaa myöden täynnä, mutta porukka on sen verran, että syntyy tunnelmaa.
...mutta työtätekevänä ei päivänäytökset oikein ole "ulottuvissani" :)
Sen nyt olen aina tajunnut etten yritä ensi-iltatungokseen.
Mikäköhän järki siinäkin, elokuva kuitenkin (yleensä) pyörii teatterissa pari viikkoa. Mikä ihmeen hätä ihmisillä on nähdä se ensimmäisten joukossa?
Onko elokuvakokemus jotenkin täydellisempi kun on joutunut käyttämään kyynärpäitään päästäkseen saliin kuuntelemaan toistensa kanssa juttelevaa ja sipsejä mässyttävää "ensi-iltakansaa" (he ovat suorastaan oma rotunsa...)???
Päivänäytöksiin en siis pääse, mutta olen ratkaissut ongelmani käymällä arki-iltana (n. viikko ensi-illan jälkeen). Maanantai-, tiistai- ja torstai-illat rauhallisimpia iltoja.
Elokuva-fani joutuu siis näkemään hieman vaivaa, jos haluaa päästä katsomaan rauhassa elokuvaa suurelta kankaalta :)
Eipä tässä muuta. Tosin sen verran voisin lisätä että itseäni ei paljoa haita jos joku jotain napostelee leffan aikana, se ikäänkuin kuuluu asiaan. Mutta jos joku mulkero alkaa puhumaan elokuvan aikana niin kyllä päitä putoilee...niinpä, nämä ovat aika yksilökohtaisia asioita.
Olisi oikeasti joskus vapauttavaa avautua ihan täysillä jos joku oikeasti alkaisi häiritsemään elokuvan seuraamista. Esim. jonkun kännykkä alkaa piipittämään kesken hiljaista kohtausta, jossa haetaan esim. tunnelmaa tai tunteita esille katsojissa.
Tällöin voisi huutaa suureen ääneen jotain todella voimakasta protestia. Tyyliin "sulje nyt saatana se luuri hyvä ihminen". Voisi saada ihmiset ajattelemaan hieman asiaa seuraavaa elokuvissa käyntiä varten.
Olen kerran eräässä leffanäytöksessä todistanut, kuinka kolmikymppinen herrasmies menetti hetkeksi hillityn olemuksensa ohjat, kun takarivistössä muutaman teinipojan muodostama lössi aiheutti melusaastetta.
Kyseinen herrasmies nousi seisomaan ja kääntyi taaksepäin, ja erittäin kuuluvalla äänellä, käyttäen tehosteena muutamia hyvin tunnettuja kirosanoja, hieman sivistymättömästi väkivallalla uhaten kehoitti teinipartoja että:
"Jos se saatanan mökä ei kohta lopu, tulee turpaan."
Yksinkertainen lause. Mutta lausuttuna erittäin vakuuttavalla äänenpainolla. Ja voin sanoa, että teinipoikien joukkio oli hyvin, hyvin hiljaa loppuelokuvan ajan. Ei sitten minkäänlaista häiriötä heidän osaltaan.
Tarinan opetus? Häiriköille voi ja saakin sanoa suoraan, äänekkäästi, vakuuttavalla äänenpainolla kuinka häiritsevää heidän käytöksensä on. Jokainen lippunsa ostanut on oikeutettu muistuttamaan mölyapinoita että sen turpansa saa pitää kiinni tai voi vaihtoehtoisesti siirtyä (niskaperse-otteella siirrettynä) elokuvateatterin taukotiloihin jauhamaan paskaa.
Nykyisillä lipun hinnoilla leffateatterit voisivat hyvin pitää salissa muutamaa vahtimestaria, jotka katsojien puolesta kävisivät "motivoimassa" mölyapinoita hieman hillitsemään käytöstään.
Idea vahtimestarista olisi mitä mainioin. Jos maksan mitä, 7-8 € per leffalippu, niin kyllä sillä hinnalla saisi vakuuden nauttia ko. elokuvasta, eikä kuunnella mitään älytöntä sekoilua ja huutelua. Häiriköt kuriin ja heti.
Eräässä tilanteessa kun huomautin nuorisoa kadulla, oli kohta kymmenkunta pentua ympärillä huutamassa. Ei semmoisia keskenkasvuisia voinut turpaankaan laittaa, mitäs teet.
No on se mukavaa, että olet niin fiksu ja älykäs, kun käyt päivänäytöksissä. Aika yleistäen sanottu, että kaikki, jotka menevät esim. ensi-iltoihin ovat tyhmiä, eivätkä ymmärrä omaa parastaan..
Itse pidän myös leffoista, mutta päivänäytökset eivät yleensä tule kysymykseenkään, koska työvuoroni ovat mitä ovat.
Mutta, oikeassahan olet siinä suhteessa, että usein juuri yönäytöksiin eksyvät juopuneet ja mölyävät ihmiset kavereineen ja yleensäkin se rapina ja ripinä mitä ihmiset saavat aikaan syödessään kokoajan. Hiljaisemminkin tietysti voisi olla ja muita olisi mukavaa ajatella, mutta mutta..
Kaikki ovat yhtälailla oikeutettuja katsomaan alokuvaa, josta ovat maksaneet saman hinnan kuin kaikki muutkin (iltapäiväläiset jopa enemmän).
Ja niin, älykkäillä ihmisillähän ei ole tarvetta mainostaa itseään, joten miten on..?
"Kaikki ovat yhtälailla oikeutettuja katsomaan alokuvaa, josta ovat maksaneet saman hinnan kuin kaikki muutkin (iltapäiväläiset jopa enemmän)."
Tottakai jos lipun maksaa, on oikeutettu KATSOMAAN elokuvaa. Minun käsitykseni mukaan elokuvaa katsotaan niin, että katse on suunnattu suurelle kankaalle, suu on supussa ja jos on tarvetta kommentoida jotain vierustoverille, voi kuiskata hipihiljaa toiselle. Muut elokuvankatsojat SAA OTTAA HUOMIOON. Ymmärrän kyllä että itsekkyyttä ihannoivana aikana se voi tehdä jollekin kipeää se toisten huomioon ottaminen.
"Ja niin, älykkäillä ihmisillähän ei ole tarvetta mainostaa itseään, joten miten on..?"
Ja älykäs ihminen osaa jättää provokatiiviset, kärjistetyt viestit omaan arvoonsa, vai miten on?