Tässäpä kaikille luettavaksi:
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_362006
Päätoimittaja on virkavapaalla. VT. päätoimittaja: Toivo Määttä.
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_362006
Päätoimittaja on virkavapaalla. VT. päätoimittaja: Toivo Määttä.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Niin hyvin oli Jumala antanut sanoja kirjoittajalle.
Pääkirjoitus nostaa ongelmiksi kaksi asiaa:
- synnin luvallisuus ja tottelemattomuus seurakunnan neuvoille
- järjen käyttö ja seurakunnan yläpuolelle asettuminen
Molemmat ovat ollennaisia asioita käsitellä uskovaisten välisessä elämässä. Pääkirjoitus ei kuitenkaan hahmota molempiin liittyviä teologisia ja opillisia riskejä.
Ensinnäkin ihmiskuuliaisuuden opetuksessa voidaan johtaa pois Jumalan sanan loukkaamattoman auktoriteetin ääreltä. Kuuliaisuudessa olennaista on kuuliaisuus Kristukselle. Millekään muulle Jumalan sana ei kehota olemaan kuuliainen. Ollessaan kuuliainen Kristukselle, Jumalan valtakunta kilvoittelee keskinäisessä rakkaudessa ja toistensa kunnioittamisessa. Ne nousevat kuitenkin uskon pohjalta, ne eivät ole sinällään uskon sisältö. Tässä on lakivanhurskauden ja uskonvanhurskauden välinen ero. Jos se ei ole selkeä, ollaan vaarallisilla vesillä. Kuuliaisuus opetuksessa sellainen riski aina on.
Toiseksi kuuliaisuusopetus altistaa inhimillisen vallankäytön vaaroille. Tässä puuttuu jonkinlaista herkkyyttä. Seurakuntaa ei voi nostaa sen ihmisluontoon kuuluvasta synnin ulottuvuudesta jonkinlaisen pyhän asemaan. Pyhää seurakunnassa ovat vain sen pää Kristus ja hänen armostaan perille päässeet. Täällä eläviä vaivaa synnin osa ja jos sen kanssa ei olla valppaita, turmellaan Jumalan omia hänen omassa valtakunnassaan.
Kolmas on rakkauden neuvojen suhde raamattuun. Luterilaisuuden keskeinen raamattuperiaate ei anna nostaa mitään raamatun opetuksen rinnalle Kristuksesta. Se hylkää hapatuksena Vanhan Testamentin lakihurskauden ja myöhemmät kristillisen kirkon perinnäissäännöt. Tähän kategoriaan kuuluu myös lestadiolaisen liikkeen erilaiset "päätökset". Ne elävät ajassa, ne saattavat olla siinä hetkessä tarpeen, mutta muuttumatonta Jumalan sanaa ne eivät ole. Ne on pidettävä omalla paikallaan ja mitään pakkoa niiden noudattamiseksi "ollakseen oikea uskovainen" ei elävässä uskossa voi olla. Usko ja sen synnyttämä rakkaus ja halu välttää synti ohjaa Jumalan valtakunnan asukkaita kuitenkin kilvoittelemaan yhdessä, toisiaan tukien. Tähän uskon lahjaa seuraavaan kilvoitukseen kuuluu Paavalin mukaiset opetukset maailmaan ja siinä elämiseen liittyvien asioiden käsittelystä, joista kuitenkaan koskaan ei saa tehdä lakia.
Lopuksi, järjen käyttö ei ole uskon vastakohta. Se on epäusko. Järki on Jumalan lahja ja sen harjoittamista sopii kehittää niin kuin muitakin lahjoja. Sen kanssa saa kilvoitella, niin kuin muidenkin lahjojen kanssa.
Näissä asioissa uskovaisten parissa tarvitaan rehellista ja avointa keskustelua - siellä missä elävät ihmiset oikeasti kohtaavat ja keskustelevat. Tämä netti ei voi sellaista korvata.
Pyytäkää kuitenkin voimaa taistella syntiä vastaan ja pyrkikää ylläpitämään rakkautta toisia uskovaisia kohtaan. Yriteään kukin toimia niin, ettei turhat asiat särkisi uskovaisten välistä rakkautta.
Saattaa kai sensuuri poistaa mielipiteeni.Mutta luin pääkirjoituksen. Siinä haisi(!) se sama haju jonka tunsin 1970-luvulla kotirauhanyhdistyksessä: Paina pois oma oamtunto - ota tilalle rauhanyhdistyksen ja SRK ry:n käsitys oikeasta ja väärästä.
Minusta tuo pääkrijoitus oli järkyttävää Pyhän kirjan vääristelyä. Se oli jumalatonta tekstiä. Voi sitä jolle tuo harhainen sanoma muuttuu majakaksi.
aivan pöyristyttävä Jumalanvaltakuntaan,kun tuollaisia kirjoittelet. Ei ainakaan Pyhä Henki opeta noin.
Pääkirjoitus oli hyvä muistutus taas kerran,että jokaisella on valvoma paikka omalla kohdalla, tuleeko maailman mielen mukainen elämä edelle Raamatun ja Pyhän Hengen neuvoille, Seurakunta on äiti joka hoitaa lapsiaan ja tarvittaessa neuvoo ja muhtelee.
Tänä päivänä on näkyvissä ihan samaa vikoilemista esim. Päivämiehen kirjoituksiin kuin silloin -70 luvulla ja ne vikoilijat tuskin ovat enään joukossamme, jos eivät ole parannuksen armoa saaneet.
Lähettihän Johannes seurakunnille kirjeitä joissa hän nuhteli vikaan menneitä samoin Paavali, Seurakunta on uskovaisen koti ja paikka missä armon evankeliumia julistetaan, kun seurakunnan neuvot käyvät halvoiksi,silloin on tullut arvosteleva mieli ja halu elää oman viisauden mukaan joka ei aina ole Jumalalta saatua viisautta. Siksi on ikävää lukea näitä arvostelevia ja vikoilevia kirjoituksia siionin neuvoja kohtaan.
Haetaan ikään kuin lupaa sellaisille asioille jotka eivät ole oikein,ja kun saa samanmielisiä mukaan niin silloin on jo luopumus lähellä. Ei ole äidin neuvot enään hyviä, tulee tottelemattomuutta ja luopumusta.
Kellä on Jumala Isänä Taivaassa sillä on seurakunta äitinä maanpäällä ja Poika syntien sovittajana, silloin on hyvä matkaa tehdä yhdessä Taivaskotia kohti!
Johannes ja Paavali nuhtelivat kokonaisia seurakuntia, eivät he pitäneet niitä erehtymättöminä. Te hullut galatalaiset! hän kirjoittaa lakihenkeen ajaantuneelle Galatan seurakunnalle.
Uskon, että kirjoitit asian ytimen. Ja tarkoitat todella hyvää. Aamen!
Sanojen tarkka merkitys ja käyttö ratkaisee mistä todella on kysymys.
Kaikkien vinoutuneiden opetusten taustalta löytyy liian usein termeille annettu väärä merkitys ja väärässä yhteydessä sanan käyttö.
Sanat todellisuudessa on laitettu tarkoittamaan jotakin muuta, kuin Raamattu sillä sanalla tarkoittaa.
Todellinen Raamatun tuntemuksen kanssa; väärät tulkinnat ja sanojen todellisen merkityksen väärentäminen, ei tämä menisi läpi. "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoitusksia ettekä Jumalan voimaa." Matt.22:29 (puhun pieneltä paikalta)
Vieraan on vaikea heti ymmärtää, mistä todella on kysymys. Toivon kuitenkin, että Pyhä Henki voi kirkastaa totuuden ja totuus tekee aina vapaaksi ja se mukana tulee siunaus ja todellinen vapaus ja ilo uskonelämään. Joh. 16:13-14,(jae 12)Ap.t.8:39
Puhutaan paljon Jeesuksesta ja tutkitaan, mitä Hän sanoo Raamatussa. (Aarreaitta)
Se on minun mielipiteeni. Vastustan kaikkea manipuloivaa vallankäyttöä. Perustukoon se sitten vaikka Raamattuun.
Oli yllämainitussa niin paljon isoja käsityseroja siihen, miten kristillisyyden puhujakokouksissa esim, on Pyhän Hengen työ ja sen toiminta on nähty RM.n mukaan toimivan - tälläkin ajalla, niinkuin kaikkina aikoina.
Oli niin selvä feikki etten ala tämän kirj. jälkeen enää vääntämään asiasta. Oli mm. täysin eri käsityksessä kuin mitä PM :n lehden viimeinen pääkirjoitus.
Siitäkin voitte "oikeat" uskossa olevat VL-t (heitäkin täällä vielä joitain on)päätellä, kirjoittaisiko vanha kokenut saarnamies tuollaista tekstiä.
Kyseinen feikkiyritys vain kuvaa, kuinka kaikki aseet ovat käytössä kun tätä kristillisyyttä yritetään hajottaa ja tehdä sekaannuksia.
Todella surullista
Kuten mainitsin,en tämän jälkeen enää kommentoi.
Olen sen verran seurannut palstan toimintaa, että arvaan kyllä jo etukäteen vastausten tyylin,todella harvoin löytyy asillisia keskusteluketjuja.
Turha huutaa tuuleen..
mittainen mies.
Jos eväät keskusteluun on vastauksesi tasoa, niin on varmaan parempi ettet kommentoi enempää.
Niin kuin lupasit.
varmaankin todella usein löydät asiallisia keskusteluja.
Uskohan on luja luottamus siihen mitä toivotaan eikä näkymättömistä epäile ...
Rakas veli vaivassa ja valtakunnassa. Ikävä kyllä arvauksesi osui väärään. Samaan työhön meidät on kutsuttu.
Mielelläni kuitenkin kuulen, missä se mitä sanoin, poikkeaa raamatun opetuksesta tai puhujienkokouksien keskusteluista. Tämä asia on ollut minusta hyvin raittiisti niissä esillä.
Asiassa kaivataan kuitenkin avointa keskustelua, koska jostain syystä kuuliaisuus käsitetään joskus väärin. Sen vastakohta ei ole synnin luvallisuus, kuten esitit, vaan sydämen usko.
Päivämiehelle tällainen väärintulkinta on harmillista. Se vie lehden arvovaltaa, joka on iso menetys kristillisyydellemme.
että todellisuudessa olisi tuollaisia saarnamiehiä tai -naisia.
En halua loukkaantua siitä, että epäilet minua valehteljaksi - koska emme ole kohdanneet ja keskustelleet kasvotusten.
Minulle seuroissa käyminen on uskon kannalta olennaista. Rohkaisen sinua käymään seuroissa, niin saat huomata, että Jumalan sanaa siellä raittiisti saarnataan. Aina voi tulla lipsahduksia, ja kenelläpä niitä ei tulisi. Minullakin.
Aina on hyvä puhua asioista avoimesti. Sen rinnalla pitää kuitenkin myös jaksaa uskoa.
Hyvä kun kirjoitit lisäviestejä.
Niistä näen, millainen vl-saarnaaja oikeasti olet.
Osasit aika hyvin vedättää.
Etpä ole ensimmäinen vl, joka noin tekee.
VL-seurakunnan ylistys on kuitenkin siellä päällimmäisenä, kaikesta huolimatta. ;(
tarkoitat sillä, että kuuliaisuuden vastakohta on sydämen usko.
vanhoillislestadiolaisittain, mutta ei ry-läisittäin, huolimatta tuosta seuroihin kehotuksesta.
Jonkin verran minulla on vielä ry:n peruina "henkien erottamislahjoja", vaikka liki 30 vuotta olenkin ollut kuvioista poissa.
Jos kirjoittaja ei ole feikki, hän voi olla rauhansanalainen.
Rauhansanalainen ei kirjoita puhujienkokouksista eikä Päivämiehestä.
on feikki. Olisivatkin ry-läiset saarnaajat tuon feikin veroisia!
Osasi vetää kristinuskon perusasiat noin kirkkaasti!
Sitten alkaa mainostaa omaa vl-seurakuntaansa, miten sielläkin saarnataan samalla tavalla, vaikka ehkä pieniä lipsahduksia sattuukin.
Kannattaa siis hänen mukaansa olla kuuliainen sille seurakunnalle ja sen ohjeille?
noiden kirjoitusten taakse, en keksisi ketään muuta kuin ER.
olisi laaja-alaisuutta ja viisautta sellaiseen. Ja vl-seurakunta-oppikin vielä ennallaan?
painottanut, vaan sydämen uskoa ja yhteistä rakkautta. Yhteinen rakkaus voidaan ymmärtää myös positiivisesti niin ettei sen varjolla nöyryytetä ja mitätöidä uskovaisten omiatuntoja.
itse ER.
Oikea kuuliaisuus on positiivista.
Mutta vain harvoin se on sitä, kun pitää olla kuuliainen jollekin ihmiselle tai ihmisjoukolle uskonasioissa. Siihen sokeutuu niin helposti ihmisen oma vallanhalu ja alistaminen.
Kirjoitan seuraavat rivit nostamatta virsikirjaa raamatun yläpuolelle.
Virsi 188 kuvaa raittiissa uskonpuhdistuksen hengessä Jumalan sanan, armon ja Jumalan tahdon noudattamisen suhdetta sekä kertoo pelastuksesta, jota kukaan ei voi Herran omilta estää.
Virren tekstin kirjoittaja oli Lutherin oppilas ja Ruotsin uskonpuhdistaja.
1.
On, Herra, pyhä sanasi
niin usein unohdettu
ja monen sielun surmaksi
sen ääni vaiennettu.
Vierasta tulta kannettu
on Herran alttarille
ja ihmissanaa saarnattu
sieluille etsiville.
2.
Lahjoitit, Herra, sanasi
matkalle oppaaksemme
ja sanan kautta armosi
kalliiksi aarteeksemme.
Me siitä saamme ravinnon
voimaksi sieluillemme.
Kuolema palkkanamme on,
jos muuta hapuilemme.
3.
Siis kiittäkäämme Jumalaa
suuresta armostansa,
kun virvoittaa ja lohduttaa
hän meitä sanallansa.
Jos Herran kirkas sana saa
valaista ihmismieltä,
voi yönkin tullen vaeltaa,
ei tyhmä eksy tieltä.
4.
Näin meille sana opettaa,
näin uskoo kansa Herran:
vain Kristukseen ken uskaltaa,
taivaaseen pääsee kerran.
Pois oma arvo, ansio,
on turha niihin luottaa.
Kun tulee Herran tuomio,
vain armo avun tuottaa.
5.
Edessä Herran tulemme
uskosta vanhurskaiksi
ja tähden Vapahtajamme
armosta autuaiksi.
Rakkaus Herran käskyihin
niin syttyy sydämeemme,
iloisin, vapain sydämin
Jumalan tahdon teemme.
6.
Maa, taivas kyllä hukkuvat
ja katoavat kerran.
Silloinkin meitä kantavat
armo ja totuus Herran.
On sana turva ainoa,
Kristuksen rauha kestää.
Ei kukaan Herran omilta
voi pelastusta estää.
7.
Jumalan Pojan uskossa
kun maailmasta lähden,
on elämäksi kuolema,
saan voiton armon tähden.
Se usko kaiken voittava
minulle, Herra, anna,
ja lähtöhetken tullessa
rauhaasi minut kanna.
Olavus Petri Anarg von Wildenfelsin tekstin (1526) pohjalta 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Edellisen virren sanoma on hyvin yhtäpitävä Lutherin virren (VK 187) kanssa:
1.
Armahda, Herra Jumala,
me surren valitamme.
Pois moni luopuu sinusta
ja uhkaa uskoamme.
Sanasi ylenkatsotaan
ja totuus maahan poljetaan,
on valhe vallan saanut.
2.
Nyt ihmisoppi erheineen
hallitsee maailmassa,
ei ota sanaa ohjeekseen,
on vääryys kasvamassa.
Yö lieneekö jo edessä
ja vaivan aika käsissä,
tuo ennen ennustettu?
3.
Me ihmisraukat sokeina
kuljemme harhateillä
kuin lampaat vailla paimenta,
ei kaitsijata meillä.
Jos tiesi, Herra, hylkäämme,
niin valheen valtaan vaivumme
ja käymme kadotukseen.
4.
Vaan mittaamaton armosi
on, Herra, vielä meille.
Tuot eksyneitä laumaasi
ja avun langenneille.
Näin sanallasi kirkkaalla
pois päästät sielut kahleista,
lyöt rikki julmat juonet.
5.
Ja niin kuin hehkuu hopea
liekissä loistavana,
niin koetuksen ahjossa
myös kestää pyhä sana.
Se taisteluissa vahvistuu,
sen valo yhä kirkastuu.
Näin kunnian saat, Herra.
6.
Vahvista seurakuntaasi
ja kunniaasi puolla.
Jos emme turvaa sanaasi,
niin meidän täytyy kuolla.
Siis kansaasi nyt varjele
ja kirkkoasi suojele.
Vie meidät riemuun kerran.
Martti Luther psalmin 12 pohjalta 1524. Ruots. Olavus Petri 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583, säk. 5 uudelleen Niilo Rauhala 1984.
Edellisten virisisäkeiden puhuteltavaksi on turvallista asettua myös kaikkien VL:n.
todellakaan tiedä mitään!!!kunhan arvailette
terv oululainen
Tarkoitin, että väärän kuuliaisuuden vastakohta ei ole synnin luvallisuus, jota joskus väitetään. Ehkä he sillä välttävät pohtimasta oman uskonsa tilaa.
Väärän kuuliaisuuden vastakohta on sydämen usko. Se ei halua syntiä, taistelee sitä vastaan, mutta ei ole teko, ei vaatimus, vaan lahja.
Tuohon muuhun palautteeseen en osaa puuttua. Mielestäni sanoin avoimesti heti otsikossani kuka olen (vanhempi vl-saarnamies).
Jumalan valtakunnasta pitää muistaa se, että sen arvoa ei saa mitata ihmisistä. Silloin katse on suunnattu ihan vääriin asioihin. Olen aiemmin käsitellyt ihmisten välisen kommunikaation tarpeellisuutta ja lainalaisuuksia, mutta uskon näköaloja sellainen ei saisi peittää. Sydän kuitenkin tuntee milloin tulee ravituksi. Toistaiseksi minulle ainakin on riittänyt seurapuheissa ruokaa, vaikka sitä paljon tarvitsenkin.
Minusta on hienoa, miten uskonne sisältöä täällä aika ajoin tuotte esille. Välissä on näitä kiivailijoita, kypsymättömiä karvaita hedelmiä. Heillekin kuuluu kuitenkin armoevankeliumi eikä heidänkään osalta meidän tarvitse ryhtyä tuomariksi.
Sitten on nämä kyselijät, tai he joilla on ollut joskus elävä side meihin. Ehkä se, että he haluavat tällä palstalla vierailla, kertoo ettei asia ole merkityksetön ja se on paljon. Emme saa väheksyä satutettujen ihmisten kipua, ja uskokin on lopulta lahja, jokaisen meidän kohdalla.
onko kyseessä feikki.
Kiitän lisäselvityksestäsi.
Voisitko puhua minun puolestani niille "satuttajilleni"?
Kirjoitat koskettavasti. Sanoistasi välittyy Hyvän Paimenen ääni, lempeä, kärsivällinen ja kutsuva. Sellaisia lohdun sanoja janoaa kuulla.
Paljon huolta siionissa ovat synnyttäneet varsinkin viimeaikaiset kovat äänenpainot, joiden kautta on välittynyt vaativa viesti yhdenkaltaisesta tekojen vanhurskaudesta. Raamatun ilosanoma armosta ja vanhurskaudesta täydellisenä Jumalan lahjana tuntuu jääneen taka-alalle.
Esimerkiksi viimeisin Päivämiehen yksipuolisesti asioita valottava pääkirjoitus on synnyttänyt laajaa hämmennystä uskovaisten keskuudessa.
Siksi toivoisin, että Sinäkin toisit lahjasi vaihetuspöydälle, ja osallistuisit raittiilla ja raamatullisilla näkemyksilläsi keskusteluun esim. tällä palstalla.
oletko muuten huomannut, että kirjoituksesi on linkitetty uudeksi avaukseksi otsikolla "hieno kirjoitus!"? Siitä on sukeutunut pitkähkö viestiketju. On ainakin vielä toistaiseksi etusivulla.
on ainakin minulle ilmaisuna sellainen, jota en muista kuulleeni aiemmin. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Kiitos palautteesta. Seuraan keskusteluja silloin tällöin tietääkseni tältäkin osin mistä puhutaan. Sellainen ei ole pahitteeksi.
Vapaasti olen näistä asioista myös saarnoissani puhunut. Seurakunta on aina taisteleva seurakunta. Suurin kamppailu käydään kuitenkin omalla kohdallamme. Kannattaa muistaa uskoa, ettei väsy, jos koettelemukset tulevat.
Jumalan valtakunnan peräsimessä olija on meitä suurempi.
Kiitos myös muille palautteesta. Kuten huomasitte, kiitos ja paheksuta seuraavat usein toisiaan. On iso asia, jos omassa toiminnassaan pystyy olemaan puolustamiensa asioiden arvoinen.
Et vastannut viestiini. Oliko empatiasi vain sanahelinää? Vai mitä tarkoitit?
Taisin taas ymmärtää väärin?
Vähän alkaa rasittaa, kun olet x-vl joka välissä käsittämässä väärin kaiken mahdollisen. Onko sinun pakko olla niin ärhäkkä kun kerran käsität koko ajan väärin? vai tykkäätkö riitelemisestä?
Huomaatko, kuinka ikävästi tässäkin keskustelussa koko ajan sähläät? Rauhallinen ja asiallinen kirjoittaja ei yhtä sanaa saa sanotuksi loppuun kun olet jo käsittänyt väärin ja pidät siitä mekkalaa.
hoitokokousten aiheuttamiin kärsimyksiin?
väärin?
täälläkin. Eikä ainaisia kiistelyjä jotka vaan kuivattavat uskonelämää.
Minuakin rasittaa, kun puutut sivusta viesteihini. Arvioit mielialaani ja halujani, joiden ei pitäisi olla keskustelun aiheena lainkaan.
En huomaa omaa sähläämistäni enkä mekkalointiani. Mutta sinut olen tainnut huomata aiemminkin? Tyylisi tuntuu tutulta.
Kirjoitan tuntemallasi nikillä, ei näitä ole pakko avata eikä lukea.
Tuskin vl-saarnaaja tarvitsee sinua puolustajakseen minua vastaan? Ei kai hän niin mitätön mies ole? Vai oletteko jokin tiimi siellä jossakin?
Jos viestini rasittaa sinua todella kovasti, lupaan poistaa oman osuuteni sen jälkeen kun huomaan sinun lukeneen antamani vastauksen.
Koska olen rekisteröitynyt, niin se on helppoa. Siinä lähtee kyllä sinunkin viestisi. Valitettavasti.
kuuliaisuuden vastakohta on kovakorvaisuus.
Raamatussa Paavali puhuu Hengen hedelmistä. Olisi sopivampaa puhua Hengen kuin uskon hedelmistä koska usko syntyy Pyhän Hengen työnä. Tämä sama Henki synnyttää uskovaisissa ihmisissä Paavalin kuvailemia hedelmiä, joita ovat: "rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä". (Gal. 5:22-23). Rakkauden säilyminen uskovaisten välillä edellyttää itsehillintää ja kärsivällisyyttä heikompia sisaria ja veljiä kohtaan. Usein myös omasta - oikeanakin kokemasta asiasta - luopumista. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä kuuliaisuuden kanssa, sillä "väärä kuuliaisuus" ei lähde vapaasta tahdosta vaan vaatimuksesta. Oikea lähimmäisen ja toisten uskovaisten (seurakunnan) kunnioittaminen lähtee Hengen suurimmasta hedelmästä rakkaudesta, joka on:
"...kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." 1. kor. 13
Vastaan mielelläni kysymykseesi.
Jos sinun tai vastaavassa tilanteessa olevien asia olisi minulle yhdentekevä, en tätä keskustelua seuraisi, sen verran paljon tilaa se täällä vie. Kuten huomaat, en kuitenkaan kiellä tai väheksy kokemuksiasi.
Tärkeämpää on kuitenkin se, että meillä molemmilla on puolestapuhuja. Itselleni lohdullisesti asia tulee kuvatuksi Jeesuksen vertauksessa kadonneesta lampaasta. Toivon, että voit ajatella asian ilman, että liikaa kiinnität huomiota siihen kuka sanoo tai mitä etuliitteitä ihmisillä on tai ei ole. En myöskään jaa rooleja, vaan sen voi tehdä jokainen itse. Minulle vertauksessa olennaista on kaksi asiaa, ensinnäkin Jeesus etsii. Toiseksi, jättäessään lauman, hän osoittaa, että kadonnut lammas on hänelle rakkaampi kuin ne 99 "jotka eivät parantajaa tarvitse."
Sellaisena siis minua pidät. Oletko tosissasi etsimässä kadonneita lampaita takaisin vl-laumaan? Meitä joilla sanojesi mukaan on ollut joskus "elävä side" "uskovaisiin"?
Jeesus on jo löytänyt minut, vaikka vl-laumassa olevat, ehkä "rakkaat veljesi" ovat satuttaneet ja ajaneet korpeen.
Miksi haluat minut sinne takaisin? Eikö minua ole vl-hoidettu tarpeeksi? Pyysin sinua puhumaan niille satuttajilleni enkä kerjännyt kutsua takaisin. Niitä on tullut riittämiin mennentullenjapalatessa.
Jos olen kadonnut lammas, odotan peloissani Jeesusta kielekkeellä. Hän ottaa hartioilleen ja kantaa Laumaansa, lupauksensa mukaan.
Ei sinne kukaan palvelija pääsekään, ei edes halua tulla. Eikä kukaan voi Jeesuksen roolia tuossa tapahtumassa esittääkään Raamatun mukaan. Vain Jeesus yksin. Eikä lauma ole rajattu, näkyvä vl-lauma. En ainakaan jaksa uskoa, että pelastuksen ehto on tulla takaisin siihen laumaan, jossa pelkään satuttajieni vielä häärivän.
Jumala antakoon anteeksi ja korjatkoon minua, jos olen tyhjästä fobioita saanut, pelkään turhaan ja väärin!
pois laumasta, kun nämä eivät suostuneet seuraamaan palkkapaimenia synkkiin korpiin ja upottaviin rämeisiin. Taisivatpa palkkapaimenet muutamia teurastaakin verenhimossaan.
Miten Jeesus tänä päivänä kohtelee satutettuja lampaita? Entä miten Hän kohtelee noita palkkapaimenia?
Sinun sanoistasi välittyvä seurakuntakäsitys ja armokäsitys on selvästi jäämässä nyt häviölle ja fundamentalistinen ihmistekojen kuuliaisuus-oppi voittamassa meikäläisyydessä.
Tämä on näkynyt jo joitakin vuosia.
Toivotan sinulle voimia ja Jumalan siunausta.
...tekstisi.
Etkö veli hyvä ymmärrä omaa tilaasi.
Lue ajatuksella vanhemman saarnamiehen teksti ja usko evankeliumi.
Kaikki mitä hän kirjoittaa on juuri niinkuin elävässä kristillisyydessä on aina opetettu.
Vain eriseurat opettavat toisin.
ja nyttaitaa valiettavasti olla niin, että Sinä hyvä veli ajattelet niinkuin esim. uudessa heräyksessä opetettiin.
Käänny ja palaa armon alle.
Siinähän se taas tuli rakkauden neuvo kaikille liberaalia uskonsuuntaa edustaville. Panin merkille, että kuuliaisuutta seurakunnalle ei enää vaadita, vaan kuuliaisuutta Jumalalle. Tämä oli minulle uutta.
Muilta osin pääkirjoitus oli tuttua vanhaa liturgiaa.
että Jumala toimii vain seurakunnassaan. Niinpä kuuliaisuus Jumalalle tarkoittaa käytännössä kuuliaisuutta seurakunnalle.
Olihan se siellä:
"Elävään uskoon sitä vastoin sisältyy keskeisesti kuuliaisuus Jumalan sanalle, sillä hoidettavan omantunnon äänelle ja Jumalan seurakunnalle."
>>
Panin merkille, että kuuliaisuutta seurakunnalle ei enää vaadita, vaan kuuliaisuutta Jumalalle. Tämä oli minulle uutta.
>>
Keisarilla on uudet vaatteet, vai onko?
Pari lainausta pääkirjoituksesta:
"Elävään uskoon sitä vastoin sisältyy keskeisesti kuuliaisuus Jumalan sanalle, sillä HOIDETTAVAN omantunnon äänelle JA JUMALAN SEURAKUNNALLE. Usko ohjaa yhtymään SEURAKUNNAN OPETUKSEEN JA NEUVOIHIN."
"Jos JUMALAN VALTAKUNNAN opetus sopii omiin ajatuksiin, se nähdään Pyhän Hengen vaikuttamana."
Yhdessä välissä erittäin aktiivinen ja arvostettu vl-nimimerkki, vlm, kertoi parisen vuotta sitten ettei seuroissa olisi enää pitkään aikaan painotettu "Jumalan valtakuntaa", vaan sellaisen korostaminen olisi jäänyt 70-luvulle.
En ole käynyt yli 10 vuoteen vl-seuroissa, mutta ainakin Päivämieessä näyttää "Jumalan valtakunta" käsite näyttää elävän hyvin vahvasti. Tuossakin kirjoituksessa...
Kumpaa uskot?
Tietysti toteat, että vlm:ää. Näin minäkin sinun osassasi.
Valitettavasti olemme silloin vain yhden tiedon varassa.
Päivämies ei taas voi kirjoittaa, mitä lystää eikä kyllä vlm:äkään, jos mielii samassa uskossa varjeltua.
On todella kummallista muutenkin, jos joku on alkanut laskemaan saarnojen "Jumalan valtakunta" opetuksia eikä ole halunnut ymmärtää, tuleeko se jollain muulla tavalla esiin. Toisin sanoen lahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama.
En tunne enkä tiedä vlm:stä mitään, joten en arvuuttele, mitä hän on tarkoittanut tuolla. Puhun vain yleisellä periaatetasolla.
Aivan totta. Olihan se siellä niinkuin totesitkin. Oli sanottu vähän kuin aristellen lauseen lopussa. Ensi lukemalta minulta jäi huomaamatta, että nimenomaan sekin oli mainittu nimenomaan kuuliaisuusvaatimuksena.
Tulihan siinä myös "rakkauden neuvotkin" samaan syysyyn ja kuuliaisuusvatimus myös niitä kohtaan. Itseasiassa tämä on tiukennus aikaisempaan linjaan: "uskovaisen ei ole hyvä...".
Eli suuremmalla syyllä voi todeta, että kysymys on kurinpalautuksesta liberaalin vl-linjan uskovaisille.
...tuon lauseen jälkeen asia sanotaan suoraan ilman turhaa kiertelyä:
"Usko ohjaa yhtymään seurakunnan opetukseen ja neuvoihin."
Eli siis seurakunnan opetukset ja neuvot ovat olennaisia, eivät Raamatun neuvot ja opetukset.
Ja edelleen seuraavassa kappaleessa:
"Synnin luvallisuus ja omaan ymmärrykseen luottaminen alkavat tehdä kristitystä viisaampaa kuin Jumalan seurakunta."
Olisikohan joskus syytä huolestua myös siitä, jos Jumalan seurakunta (=SRK) alkaa pitää itseään viisaampana kuin Jumala?
Sekö oli uutta? Sekoittavat keskenään, aivan kuten ennenkin, kuuliaisuuden Jumalalle ja kuuliaisuuden vl-seurakunnalle.
Kaikkivaltiaasta Jumalasta.... Jos Jumala toimii vain seurakunnan kautta niin koko muu luomakunta jää Jumalan käden ulottumattomiin niinkö? :-)
samaan ykkösryhmään VL-VASTUSTAJIEN kanssa.
Reisjärvellä virkistettäville muusikoille.
ennen kaikkea muistin virkistämistä...
muistutettiinkin niin rakkaasti ja raamatullisesti pääkirjoituksessa.
Mielenkiintoinen kirjoitus todellakin. Luin kirjoituksen moneen kertaan ja annoin ajatuksen lentää. Kirjoituksessa oli paljon asiaa, mutta ennen kaikkea huomion kiinnittäminen kuuliaisuuteen.. Kirjoituksesta löytyi ilman muuta se perinteinen kuuliaisuus seurakunnalle, vaikka tuossa jossakin kirjoituksessa sen puuttuminen todettiinkin.
Heräsi lukuisia kysymyksiä:
Miksi kirjoitus?
Miten kirjoitus tukee seurakunnan erehtymättömyyden sanomaa?
Aiheutuuko jopa toimenpiteitä kentällä?
Jostain pääkirjoitus joka tapauksessa kertoo. Ajan ilmiöstä, jossa osa ei usko seurakunnan neuvoja. Osa "tottelemattomista" on ns toinen jalka maailmassa, mutta entä ne, jotka kyseenalaistavat vl-seurakunnan neuvojen raamatulliset perusteet. Takaisin riviin vain, vaikka omatunto sanoisikin jotain muuta?
hakevan heti järjellä sitä heikkoa kohtaa.
Turhaan ihmettelet ja kyselet. Soita sinne konttoriin ja kysy.
Teillä aktiivisilla palstalaisilla on selkeästi kahta eri mieltä. Toiset ovat omaksuneet juuri tällaisen kyselijän ja kriitikon mielen ja toiset, ne aniharvat ovat sitten niitä, jotka puhuvat kauniisti muista uskovaisista ja eivät löydä koko ajan jotain kritisoitavaa ja kyseltävää, joka on vain valhetta ja väitettä kysymyksen muodossa.
"Rakkauden neuvot" on nyt pääkirjoituksessa niputettu yhteen muiden kuuliaisuusvaatimusten kanssa, eli linja on koventunut entisestään. Tämä on selvästi todettavissa kun vertaa aiempaan neuvojen ilmaisuun: "uskovaisen ei ole hyvä...".
Luin jutun tarkkaan. Ja mietin sen sisältöa samalla - omalle kohdalleni. Se kai oli pääkirjoituksen tarkoituskin - vai olenko väärässä? Myönnän toki, että löydän pääkirjoituksista kritisoitavaa - ovathan ne ihmisten kirjoittamia. Toki vastapainoksi pitäisi aina kirjoittaa, kun luettu teksi vastaa ns. aamenta. Sellaiskin kirjoituksia päikkäristä löytyy. Meillä suomalaisilla tahtoo olla vain se paha tapa, että negatiivin palaute annetaan, mutta positiivisesta ollaan hiljaa.
<
puhuvat kauniisti muista uskovaisista ja eivät löydä koko ajan jotain kritisoitavaa ja kyseltävää, joka on vain valhetta ja väitettä kysymyksen muodossa
>
Kommenttisi voisi tulkita niin, että muista kuin uskovaisista voi puhua vapaasti pahaa. Samalla annat ikäänkuin luvan kritisoida kaikkea muuta kuin uskovaisten joukkoa ja kaikki kritiikki on valhetta ja vääristelyä. Tulkitsinko oikein? Jos vastaat kyllä, niin täytyy todeta, että vähänpä vl-liikettä tunnet tai sitten ummistat silmäsi ympäristöltä totaalisesti.
väärin, mutta olkoot asia. Toivottavasti edes jotain meni perille.
jotain perille, kun keskustelua syntyy. Keskustelun puuttuminen on merkki siitä, että sanoma ei mene perille tai siitä ei välitetä - olipa sitten sanoman puolesta tai sitä vastaan.
Se miksi tein tahallisesti suoran tulkinnan, onkin jo toinen juttu. Kieltämättä viestisi antoi siihen mahdollisuuden ;)
Ehkäpä siksi että kun ihmiset vähitellen oppivat pohtimaan asioita, esim. tämän palstan avulla, pitää nopeasti laittaa tällainen kirjoitus jotta kontrollia ei menetettäisi.
Kirjoitushan tekee selväksi sen että rauhanyhdistystä sitä pitää kuunnella eikä sitä nyt saa itse sydämessään Jumalan Totuutta etsiä. Eikä varsinkaan itse Jumala saa tulla siihen syntisen ja vl-porukan väliin sorkkimaan. Vl-porukka päättää miten uskotaan ja sillä siisti.
Kirjoituksessa annetaan edelleen ymmärtää,vanhaan tuttuun tapaan, että vanhoillislestadiolaisuus se on Jumalan valtakunta.
Jatketaan asioiden pohtimista silti.
Ja niiden noudattamien on kyseenalaista ja silloin ei voida vaatia niille kuuliaisuutta.
Jokainen palstalla liikkuva näkee, että jos oppeja ei voida mitenkään Raamatulla puolustaa,(olen kysynyt, voit tutkia) ne ovat vain IHMISKÄSKYJÄ JA PERINNÄISSÄÄNTÖJÄ, joita ei saa vaatia noudatettavaksi. (on väärin, että vl uskovat nielevät sääntöopit ilman Raamatullista tukea) Jeesus vihasi niitä ja niiden levittelijöitä ja vihaa tänäänkin.
Mutta kansa on pelon vallassa ja väärän Jumalan pelon, eikä uskalla terveesti arvostella omaa oppiaan puhumattakaan johtajien saarnoja. Toisaalta ei ole tietoa paremmasta, kun kaikki muut joutuu "helvettiin" niin sillä estetään tutustuminen muihin uskoviin ja terveisiin Raamatun neuvoihin.
Lakihenkiseen käsitykseen, että "me" vain olemme oikeassa on pakko tulla loppu. Ei Lars Levi koskaan tarkoittanut, että tulisi hänen niminen "uskonnollinen avovankila".
Seurakunta ei saa olla rasite vaan elämän keskus ja koti, missä hoidetaan ja osoitetaan Jumalan rakkautta, parannetaan sairaat ja julistetaan ilo sanomaa. Annetaan puitteet tasapainoiselle elämälle ja hengellisen elämä ohjataan Raamatulliseen opetukseen ja uskoon Jeesuksen seuraajille ja näin varmistetaan hengellinen kasvu ja hyvä todistus ulkopuolella oleville Jumalan rakkaudesta.
Puupapin saarnat voit lukea:Laajahaku (ylhäältä) ja laita "vain nimimerkin" kohdalle: puupappi ja paina, hae.
ei pelkästään toivo joka taas kynänvarressa heiluu kylläkin yksinänsä
vaan todellakin jumalanvaltakunta olemme me kaikki
minä ja monet muut jumalanlapset annamme erilaisia neuvoja ajallisiin asioihin uskonystävillemme kuin toivo
joten usko sydäntäsi mikä on oikein ja mikä on väärin
jumalan edessä olet aina itse henkilökohtaisesti omista tekemisistäsi vastuussa
Jumalan valtakuntaan kuuluvat todellakin kaikki uskovaiset ympäri maailmaa.
Vain höperöt sanovat, että pelkkä vl-herätysliike on Jumalan valtakunta.
Kaikkien näiden vanhoillislestadiolaisuudessa viettämieni vuosien aikana minulle ei ole kirkastunut vieläkään mistä se tulee se seurakuntaäidin äänin. Onko kenties jossain joku suuri Jumalan torvi joka aika ajoin ilmoittaa tahtonsa Jumalan valtakunnalle. Vaiko onko se ääni joku moskeijasta tai mineriitistä huudettava julistus jota on toteltava. Ja missä vaiheessa se seurakuntaäidin äänen kuuntelu on lopetettava että säilyy omakohtainen usko. -70 luvulla se seurakuntaäidin ääni huuteli seurakunnan toteltavaksi mitä hulluimpia asioita ja osa niitä totteli ja osa ei.
se tulee mistä aiemminkin on tullut. Olikohan se Professorintie 7, Oulu?
Erittäin hyvä ja "yhä" ajankohtainen PK.
1. selkeää kannaottoa roomalaiskatolisia harhaoppeja vastaan.
2. Jeesus nimen mainintaa toivon tai Jeesuksen veren voimasta.
3. Tupakan synniksi julistamista Raamatun selkeän sana mukaan.
4. Perheiden sisäisiin asioihin puuttumisen lopettaminen. Esim. ehkäisyn salliminen.
5. "Kadotustuomioiden" lopettaminen toisille uskoville, eikä kenellekään sitä ole luvallista lausua.
6. Ja ajankohtaista homomyönteisyyttä vastaan ja homouden synnistä muistuttamista.
Näin sanoo Luther:
Ei tarvitse kuin lisätä että "paavi yliopistoineen ja luostareineen" JA SRK
TEOLOGIAN TOHTORI USKOMME PUHDISTAJA MARTTI LUTHER:
"Joka kuulee evankeliumia ja Jumalan sanaa ja siihen uskoo, hän on kuuliainen Jumalan lapsi. Tallaa siis jalkojesi alle kaikki, mikä ei ole Jumalan sanaa, ja ole siitä välittämättä.
"
Molemmat uskonpuhdistuksen pääperiaatteet huusivat poissaoloaan kuuliaisuus-teeman käsittelystä!
RAAMATTUPERIAATE: Uskon ja opetuksen korkeimman ohjeen, Raamatun käyttäminen ohjenuorana loistaa olemattomuuttaan pääkirjoituksessa. Vaikea uskoa, että vl-herätysliike olisi oikeasti päätynyt niin kauaksi vanhoilta linjoiltaan, ettei tätä tarvitse edes mainita kuuliaisuus-teemankaan yhteydessä.
USKONVANHURSKAUDEN PERIAATE: Armojärjestys tuntuu SRK:n pää-äänenkannattajassa menneen kokonaan uusiksi. Pääkirjoitus jättää mainitsematta opillisen ankkurin perusteen, armovanhurskauden. Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Kuuliaisuus nostetaan pääkirjoituksessa pelastuksen ehdoksi, ja koska tämä uskonvahurskauden ensisijaisuus jätetään kokonaan mainitsematta, kyseessä ei voi olla aito vl-kirjoitus.
Onko pääkirjoitus vitsi, käytännön pila, feikki vaiko Jumalan voimannäyte? Viimeksi mainittu vaihtoehto tarkoittaisi, että itse Kaikkivaltias on sumentanut Päivämiehen toimituksen niin, että sen opetuksessa piilevä kaikkivoipaisuuden harha on näin räikeällä tavalla tullut näkyväksi.
se oli saman miehen tekele, joka vähän aikaa sitten kirjoitti "television salaa hotellihuoneessa katselun" olevan synti, jonka "jumala aina kuitenkin näkee"
Onkohan APP näissä nykyisissä kuohuissa liian liberaali, kun on saanut virkavapaata ja tilalle on tullut jämympi jätkä.
älkäämme antako valtaa heille
noille joilla pipo on niin tiukalla että silmät viivana visvaa valuu
taistelkaamme vastaan
Fundamentalistit ovat niitä, jotka uskovat Raamattuun Jumalan sanana siis tosi uskovia, onko valta nyt jollakin muulla taholla????
Sitten olen täysin eri mieltä kanssasi, vaikka koetat ivatakin, olet hengellisesti sokea, jos tekoihon uskosi perustat.
edellinen pj, ainakin on ilmoittanut taistelleensa "fundamentalismia vastaan vl-liikkeessä".
???
Ilmaskos harhaopit teillä jyllää.