että mikä siinä oikein on vaikka ennen avioliittoa tapahtuisikin jotain mitä voi sanoa seksiksi,siis jotain muuta kuin yhdyntää.. jos joka tapauksessa on menossa naimisiin ja sitten myöhemmin meneekin... sen ymmärrän että ehkäisy on syntiä mutta jos seurusteluun liittyy vain sellaista joka ei voi johtaa raskauteen... tunnen muutamia pariskuntia jotka nykyään ovat uskomassa, mutta joilla seurustelu aikana ei ole oikein rajat säilyny, ja silti ne elää nyt onnellisesti sekä avioliitossa etä uskossa, myöhemmin syntinsä sovittaneina... voi kuulostaa aika sekavalat, mutta kun en oikein osaa selittää mitä tarkoitan..
toinen juttu että jos kaksi ihmistä on joutunut samaa syntiin niin luonnollisestikin siihen tarvitaan se kolmas henkilö joka on ulkopuolinen jotta ne synnit voi sopia.. mutta voiko ne uskoa anteeksi ihan "yleisessä" evankeliumissa, esim. seuroissa, tai voiko kertoa jollekkin että synti painaa ja uskoa ne anteeksi ilman että ripittäytyy siitä sen kummemmin, kyllähän jumala sen jo tietää mitä on tullut tehtyä, miksi siis rikkoa ihmisen intimiteetti suojaa.. kun usein on sellaisia joihin ei voi luottaa..??????
toinen juttu että jos kaksi ihmistä on joutunut samaa syntiin niin luonnollisestikin siihen tarvitaan se kolmas henkilö joka on ulkopuolinen jotta ne synnit voi sopia.. mutta voiko ne uskoa anteeksi ihan "yleisessä" evankeliumissa, esim. seuroissa, tai voiko kertoa jollekkin että synti painaa ja uskoa ne anteeksi ilman että ripittäytyy siitä sen kummemmin, kyllähän jumala sen jo tietää mitä on tullut tehtyä, miksi siis rikkoa ihmisen intimiteetti suojaa.. kun usein on sellaisia joihin ei voi luottaa..??????
Vastaukset 15
Vanhimmat
60- ja 70-lukujen opin mukaisesti asia pitäisi julkisesti selostaa mikrofonista tai muuten alkaa hoidot. Olen lukenut jotakin kirjoja ja hämmästellyt tätä julkisesti tunnustamista. Siitähän voi mennä loppuelämä pilalle.
jouduttuasi vikaan, tule synnintuntoon (toisin sanoen: yhteisöllisten oppien tuntoon), tee parannusta tutuillesi ja saat pitkäksi, pitkäksi aikaa lihallisen ihmisen leiman... Ei, ei niitä intiimialueen asioita kannata joka suuntaan huudella. Minulle riitti kun kerran tein parannusta väärälle astialle. Vaikkei se ole muille huudellut, on omalle puolisolleen kuitenkin, ja ylenkatse oli seurauksena. Myytti "syntisestä naisesta" tai "langenneesta naisesta" elää keskuudessamme. Kumma juttu, mutta ei siitä pienestä erehdyksestä jäänyt leimaa omalle tunnolle, kun sen sai armosta uskoa anteeksi, mutta tuosta parannuksen teosta (!) kyllä jäi vähän ontto olo, eikä ehkä ihan syystä. (jäi toisen tassu niskan päälle, ja irroittaminen kesti kauan).
Tuttavasi teki väärin, kun kertoi miehelleen. Toisen kertomia syntejä, anteeksiannolla sitten sovitettuja syntejä ei saa koskaan kertoa muille. Voisit ottaa asian hänen kanssaan puheeksi ja kertoa miltä sinusta tuntuu.
En tosiaan suosittele että intiimiasioita kerrot yhdellekään toiselle uskovaiselle. Tulee päivä jolloin hän haluaa näyttää mahtinsa, ja solvaa sinua tai tekee asiasta julkisen. Nämä herkimmän alueen asiat tarjoavat vallankäyttäjälle oivan aseen. Ihminen on paha, muista se, ihminen pyrkii käyttämään valtaa toiseen kun/jos saa siihen mahdollisuuden. Hän voi käytää tätä asetta... vaikkapa vasta vuosien jälkeen. Mutta hän on sinun suhteesi aina niskan päällä kun hänellä on tieto asioista joita et saa häneltä enää koskaan pois.
Ikävä kyllä, näin raadollista se on!
Muista: niin visua astiaa ei olekaan että seksuaalikysymyksiä sivuavia asioita kannattaa kertoa!!
Rippisalaisuutta ei saa kertoa muille. Esim.jos joku ripittäytyy papille vaikka erittäin vakavastakin synnistä, niin pappi ei saa kertoa rippisalaisuutta kenellekkään. Ei voi oikeuden edessäkään sitä paljastaa ja jos pappi vuotaa rippisalaisuuden rangaistus voi olla sakkoja/ vankeutta ja viralta pois paneminen.
Jos todellakin sinulle on jäänyt huono olo asiasta, voisit ottaa yhteyttä vaikka johonkin puhujaan ja jutella hänen kanssaan tuntemuksistasi ja pyytää tämä rippisalaisuuden rikkonut mukaan siihen. Sillä se mikä on anteeksi annettu, pois pyyhitty, sitä ei Jumalakaan muista ja sitä ei saa ihminenkään muistella levitellen muille asiaa.
2 kor.2:10
Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä mitä minä olen anteeksi antanut-jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa-sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,
Toisaalta on jokaisen hyvä miettiä kenelle ripittäytyy, harkintaa kannattaa käyttää. Mutta oikeasti erittäin harva todella sydämen uskovainen, levittelee toisten anteeksannettuja syntejä. Puhujille, monet ovat pappeja, ripittäytyminen on turvallisinta. Mutta jos itse kuulisin jonkun levittelevän jonkun hänelle kertomaa, anteeksiannettua syntiä, niin todellakin huomauttaisin asiasta ja kehoittaisin tekemään asiasta parannuksen sekä pyytämään anteeksi häneltä, kenen luottamus on petetty.
Hei!
Nyt yksi tarkennus tähän. Kun ripittäydytte ystävälle, hänellä ei ole vaitiolovelvollisuutta, josta laki määräisi. Tavallisen maallikon rikkomasta "vaitiolosta" ei seuraa yleensä mitään sanktioita maallisessa oikeudessa.
Sen sijaan papeilla, psykologeilla, lääkäreillä, diakoneilla jne, on vaitiolovelvollisuus, jonka rikkomisesta SUOMEN LAKI määrää.
Kannustankin kaikkia ihmisiä puhumaan intiimiasioistanne VAIN MAALLISEN LAIN alla olevan ammattihenkilön kanssa, JOLLA ON VAITIOLOVELVOLLISUUS JA JONKA RIKKOMISESTA SEURAA SANKTIO. Sielunhoidollinen keskustelu kannattaa siis käydä ainoastaan papin, diakonin/diakonissan kanssa tai sitten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, joilla myös on vaitiolovelvollisuus. Em. henkilöistä ei kukaan saa rikkoa vaitiolovelvollisuuttaan.
Sen sijaan jos ystävälle kerrot salaisuutesi, hän voi joku päivä kieltää ystävyytensä ja juoruta asioitasi toisille tutuillenne. Häntä kun ei laki velvoita.
Viime viikolla eräs kertoi pappiystävänsä kertoneen sairaalassa tapaamiensa asiakkidensa uskonnollisista suuntauksista. Viesti on taidettu poistaa tai se oli jonkun keskustelun sisällä, jota en muista. Että saattaa ne papitkin kertoa. Ja pappien ystävät sitten kirjoittavat internettiin kuulemansa jutut.
Nimiä ei saa mainita eikä muitakaan tunnistetietoja joista voidaan henkilöidä joku yksilö.
Esim. tilastoja voidaan laatia, mistä ei käy yksilö esille. Pitääkin katsoa tuolta uskontojen uhrien sivuilta olisiko sinne kerätty uhrien määriä eri uskonnoista. Ainakin joskus olen muualta lukenut näistä eri uskontojen uhreista ja paljon niitä näyttää olevan...
sanoi minulle 1990-luvulla, että vanhoillislestadiolaisuus (tarkoitti ry-läisyyttä) on kansanterveydellinen ongelma, koska uskonyhteisöistä juuri se tuottaa määrällisesti eniten "uhreja".
Tilanne johtuu varmasti siitäkin että kyseessä on iso liike. Ehkä nyt tilanne on parempi, toivotaan niin.
oli kuunnellut sinun solvaamisiasi ja taitaa olla yksipuolisen informaation varassa.
Kyllä vanhoillislestadiolaisuus on nähty ryhtiliikkeenä tässä ajassa. Mutta on ihmisiä jotka jaksavat ja osaavat niin uskottavasti puhua väärästä,että alkavat itsekkin siihen uskoa.
Seurusteluaikana KAIKKI parit joutuvat miettimään joko yksin tai kahdestaan, missä kulkee hyvän seurustelun raja. Tämä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Muut antavat sitten kuka enemmän, kuka vähemmän neuvoja.
Toinen asia on se, jos/kun tuntuu, että "meni vikaan", ja tätäpä halutaan korjata. Millaisia asioita rippi-isälle tai -äidille kerrot? Sukupuolisuuteen liittyvät asiat tuppaavat jäämään ihmisen muistiin liiankin hyvin, vaikka anteeksisaadut ja -annetut asiat pitäisi unohtaa.
Mielestäni usein riittäisi, että anteeksi pyydetään esim. seurustelun vaikeutta ilman mitään "herkullisia yksityiskohtia". Tärkeintähän on, että katuvalle saarnataan synnit anteeksi.
Itselleni seurustelu oli hienoa ja herkkää aikaa, vaikka jostain asioista jäi keljukin olo. Joskus olisi toivonut, että meitäkin olisi "kysymättä" siunattu niinkuin pikkulapsia usk. kodeissa siunataan.
Keskittykää vain uskomaan syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Älkää keskittykö siihen mitä sanotte.
Pyytäkää vain syntinne anteeksi ilman mitään luettelointia. Etenkin tuollaisessa seksuaalisuuteen liittyvässä asiassa.
Seurusteluaikana lankeemuksia tuli useinkin eikä aina jaksanut käydä pyytämässä syntejä anteeksi, tuntui liian vaikealta ja syylliseltä. Mutta oli ihana mennä seuroihin ja sitä oikein odotti että milloin puhuja saarnaa synnit anteeksi ja sitten oli lämmin ja turvallinen olo kun sai kuulla evankeliumin. Ja sitten oli taas vähän aikaa sellainen taistelumieli syntiä vastaan.
Jumalan siunausta teille seurustelussanne ja muutenkin.
itse olin nuori ja seurustelin oli enemmän sääntö kuin poikkeus , että seurustelevat harrastivat seksiä. Kaikki tiesivät, mutta keskenään asioista ei puheltu. Itse kärsin tilanteesta suunnattomasti. Välillä olen ollut tosi ahdistunut tapahtumista. Nykyään olen päässyt jo asioiden yli. Olen mielenkiinnolla odottanut vastauksia tähän alotukseen, koska itselläkin oma seurusteluaikani painoi välillä niin, että tosiaan mietin ripittäytymistä jollekkin papille. Ja pirukin osaa lukea sitä raamattua. Kun on vaikeaa , niin se puhuu että ei teidän avioliito onnistu kun seurusteluaikakin oli semmoista. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Omalle pojalle olen yrittänyt puhua, vaikkei olekkaan vl, että sukupuolielämä ei ole lasten leikkiä ja kyllä se on mielestäni tarkoitettu avioliittoon. Onneksi on muutma ystävä, joiden kanssa on pystynyt puhumaan kipeistä asioista. Ammattiauttajallekkin olen kertonut. Ihme kyllä, hän ymmärsi minua.Ymmärrän mitä mietit ja pohdit.
Ole ihan rauhallisella mielellä, jos nyt oletkin sattunut jotain seksiin liittyvää tekemään ennen avioliittoa. Me olemme kaikki ihmisiä ja on luonnollista, että haluaa olla mahdollisimman lähellä ihmistä, jota rakastaa niin kovin.
Itse muistan, että nuorena seurusteluparina me mieheni kanssa kyllä kokeilimme kaikenlaista (tosin ei ihan sitä yhdyntää) ja tottakait se mietitytti. Uskon, että se on todella yleistä ja toisaalta myös tarpeellista. Äärinäkemyshän on tässäkin asiassa se, että edes vierekkäin toisen kyljessä istumista ei saisi harrastaa. Lestadiolaisuudessa on sellainen hassu asia, että seksuaalisuuden pitäisi olla piilossa siihen saakka kunnes papin edessä sanotte tahdon, mutta sehän ei ole lainkaan yhteissoinnussa murrosiässä jo biologian vuoksikin puhkeavaan seksuaalisuuteen.
Varmaan useimpien mielestä neuvon sinua väärin, kun sanon, että osoittakaa rauhassa rakkauttanne, mutta olkaa silti myös toisten nuorten yms. kanssa!
oma äitini on juuri ruollainen ja minusta se on rikkaus.. siis että myös vl-äiti/nainen voi olla muutakin kuin estynyt ja rajoitteinen, ihmisiähän me ja eiköhän se niin ole että sellaisina se jumala meitä rakastaa, huonoina ja epäonnistuneita.. ja eikös sitä jotenki niin sanota että ei se jumala tänne maan päälle tullut niitä pyhiä ja onnistuneita auttamaan vaan juuri meitä heikkoja ja epäileviä..
suuret kiitokset rohkaisustasi, ja kyllähän se sitä on että sen seurustelun pitäisi olla täysin kaveri pohjalla että säästyisi ilman lankeemuksia..:)