Pelkään hullun lailla puukkoa!!!Housuissa on muutakin kuin pukamat, sillä olen jänishousu.
Olen monesti ollut leikkausjonossa ja aina jänistänyt viimme hetkellä, ja perunut leikkaukset.
Monet vaivat onkin sitten aikanaan parantuneet itsellään, paitsi nuo peräpukamat.
Ne on vaan pahentuneet ja nyt ne on ollut tosi kaameet.
Pukamat työntyvät ulos ulostettaessa ja ovat isommat kuin peukalonpää. Aikasisemmin tulin niiden kanssa juttuun, kun pesin aina takamukseni ulostamisen jälkeen ja eikä nuo pukamat olleet noin suuret silloin.
Ne ei tykännyt kesälomasta, paljon tuli istuttua pitkiä matkoja autossa ja istumisesta ne ei pidä.
No ne tulehtu ja tuli todella kipeiksi ja kortisoonivoiteesta ne ei tykännyt oleenkaan, vaikka merkkiäkin vaihdettiin, sain sitten tulehduksen kuriin tavallisella Hädensä voiteella.
Pukamassa on kirurgin mukaan hyytynyttä verta ja ne sulaa kuulemma itselläänkin, mutta niistä jää aikaimoiset isot heltat.
En tiedä miten saisin itseni menemään sinne leikkaukseen, kun keksin mielessäni kauhukuvia siitä, pelkään että taas soitan ja perun sen leikkauksen.
Kuvittelen pienessä päässäni, miten ne saa sen ommelluksikin kun se pukama vetäytyy heti sinne sisälle kun se leikataan pois, sekun vaan työntyy ulos ulostettaessa ja on sitten venuneena peräaukon suulla. Tuleeko kauhea vuotohukka ja sitä ja tätä.
Kun nukutetaan laitetaanko aina hengityskoneeseen?
Tapaukseni kuulemma vaatii nukutuksen.
Ei kuulemma lääkärin mukaan, niistä voi kehittyä syöpääkään, onneksi! joten kuka tietää, etten peru vielä.
Leikkaus aikakin tuli liian nopeasti, olin kirurgilla Elokuun puolivälissä ja leikkaus olisi jo 25.9:ttä, vaikka sanoin lääkärille ettei pidä kiirettä. Menen yksityispotilaaksi jos menen.
Olisin kiitollinen kun kertoisitte rehellisesti kokemuksitanne vastaavista leikkauksista ja siitä toipumisesta.
Olen pähkähullu, tiedän sen, mutta en voi sille mitään.
Ymmärrän, että toiset menee vaativiin ja suurin leikkauksiin rohkeasti, hävettää oikein oma itseni.
Onnea kaikille leikkauksista toipuville, kuin myös leikkaukseen menossa olevillekkin, tsemppiä!
Peräpukama leikkaukseen
10
3120
Vastaukset
- hoitaja
Mene nyt ihmeessä leikkaukseen äläkä peru. Sillähän siitä pääset. Viivyttely lisää vain pelkoasi suotta. Mitään pelättävää ei ole. Voit kertoa pelostasi hoitavalle lääkärille tai muulle hoitohenkilökunnalle.
Minulta ei ole leikattu peräpukamia, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Mikään suurensuuri leikkaus se ei ole. Toivut siitä pian.
Nukutusta ei tarvitse pelätä. Nukut ja kun heräät on vaivasi poissa.
Siirrä ajatuksesi leikkauksen jälkeiseen aikaan. Tiedän, että olet helpottunut operaation jälkeen.
Rohkeutta!- dore
Nyt et kyllä peru enää! Minulta leikattiin toukokuussa pukamat, ja kannatti todella. Ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen olivat toki vaikeita, kivut olivat melkoiset. Mutta kyllä nyt kelpaa olla, ei enää pukamia, ei kipuja, ei kutinaa, ei hygieniaongelmia jne.
Anna lääkärin tehdä sinulle suuri palvelus ja mene reippaasti leikkaukseen. Sinäkin selviät toipumisesta, niin moni muu on selvinnyt!
Pieni oikaisu juttuusi: Pukamien leikkaushaavoja ei ommella. Ne jätetään auki, paranevat sitten itsestään.
Rohkeutta =) - Pelkuri
dore kirjoitti:
Nyt et kyllä peru enää! Minulta leikattiin toukokuussa pukamat, ja kannatti todella. Ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen olivat toki vaikeita, kivut olivat melkoiset. Mutta kyllä nyt kelpaa olla, ei enää pukamia, ei kipuja, ei kutinaa, ei hygieniaongelmia jne.
Anna lääkärin tehdä sinulle suuri palvelus ja mene reippaasti leikkaukseen. Sinäkin selviät toipumisesta, niin moni muu on selvinnyt!
Pieni oikaisu juttuusi: Pukamien leikkaushaavoja ei ommella. Ne jätetään auki, paranevat sitten itsestään.
Rohkeutta =)Edelliselle! Oliko pukamasi pahat kun menit leikkaukseen? Jäikö isokin haavapinta?
Kauanko jouduit odottamaan leikkausta?
Kiitän tsemppaamisesta! - hoitsu myös
Pelkuri kirjoitti:
Edelliselle! Oliko pukamasi pahat kun menit leikkaukseen? Jäikö isokin haavapinta?
Kauanko jouduit odottamaan leikkausta?
Kiitän tsemppaamisesta!miulla oli kans pukamat jotka työnty aina ulos ja mie työnsin ne takaisin sisälle. No sitten inhosin ja vihasin niitä täysillä kun ne aina tulehtu ja oli violetit(täynnä verta) ja kipeät kuin ihme. Pelkäsin aina sitä tulehtumista. Vaan yks kaunis päivä, lehtiartikkelin perusteella soitin diakonissalaitoksen yksityispuolelle ja varasin Ilari Airolle ajan (gastro puolen ylilääkäri ainakin v 2000) ja matkustin sinne 300 km päästä. Ensin annettiin jotain ultaran tapaista jonka avulla yritettiin nestekiertoa vähentää pukamista. Menin kk päästä uudelleen ja pelotti niin pirusti (ja koski ne tutkimukset) ja sit lääkäri sano et ne pitää hoitaa pois, ei kannata moisten takia matkustaa noin pitkästä matkasta) sano et leikataan ja mie sanoin et heippa, lähden kotia. Sanoin et selvistä päin miulle ei tehhä mitään. No narkoosi ryhmä tuli paikalle ja miut maskin kanssa kevyesti höyräytettiin uneen. Näiden laitteet oli semmosia että ne leikkas ja tikkas samalla kertaa. Eli kaik pukamat leikattiin ja tikattiin samalla kertaa. Miut herätettiin ja siitä tunnin kuluttua istuin junassa kotimatkalla. AINUTTAKAAN SÄRKYLÄÄKETTÄ EN LEIKKAUKSEN JÄLKEEN TARVINNUT. Ensimmäinen ulostus oli jännä paikka, ei suunnatonta kipu, kirvelyä ennemminkin. Ja se oli sit siinä. Piti vaan pitää huoli siitä et uloste kestää pehmeänä. Ja Airon sanoja lainatakseni asia kannattaa hoitaa muuten ne vaivaa lopun elämän!
Nukutuksessahan et tunne mitään, se on varma asia. Ja sen jälkeinen kipu ainakin itselläni oli niin olematonta että paljon kipeämpää ne pukamat on tehneet. Oikeesti, mee ihmeessä, elämän laatu paranee kympillä, usko miuta. Ja kerro hoitohenkilökunnalle et siuta pelottaa eikä ihan vähän ensinkään. Kunhan saat ittes ovien sisäpuolelle niin loppu rullaa kyllä. Ota vaikka tukihenkilö mukaan. Pyydä jo kotia esilääkettä=tarviit kyydin sairaalaan eli sen tukihenkilön. Suosittelen, mene ihmeessä. - dore
Pelkuri kirjoitti:
Edelliselle! Oliko pukamasi pahat kun menit leikkaukseen? Jäikö isokin haavapinta?
Kauanko jouduit odottamaan leikkausta?
Kiitän tsemppaamisesta!Pukamat olivat jatkuvana riesana, kooltaan eivät olleet kyllä niin suuret, kuin sinä omassa viestissäsi kuvailit. Haavapintaa oli melkoisesti, koska ns. helttoja oli useita ja ne leikattiin kaikki pois.
Leikkausta odottelin vain muutaman viikon. Asun pienessä kaupungissa, jossa hoitojonot hyvin kohtuullisia. Kunnallisella puolella siis hoidettiin. - Pelkuri!
dore kirjoitti:
Pukamat olivat jatkuvana riesana, kooltaan eivät olleet kyllä niin suuret, kuin sinä omassa viestissäsi kuvailit. Haavapintaa oli melkoisesti, koska ns. helttoja oli useita ja ne leikattiin kaikki pois.
Leikkausta odottelin vain muutaman viikon. Asun pienessä kaupungissa, jossa hoitojonot hyvin kohtuullisia. Kunnallisella puolella siis hoidettiin.Joka toinen päivä olen menossa ja joka toinen ei.
Vielä en ole perunut aikaa, sekin on jo posittivista.
Toisaalta pelkään peruvani ja sitten on noloa kun en ole ajoissa perunut. Oisko ihan hullua jos peruu vasta viikkoa ennen?
Olen jänistäjä. Tottakai jos olisi kyse elämästä ja kuolemasta, menisin oitis. Kirurgi sanoi, ettei niistä voi kehittyä syöpää, joten sen puoleen, niiden kanssa voi elää, joskin se rajoittaa elämistä.
Nyt olen saanut ne hyvään kuntoon, tosin se paukama on iso edelleen, mutta pehmennyt ja kipuja ei ole enää ollenkaan, joten sattaa olla että perun sen leikkauksen. Vertakaan ei tule enää.
Voin mennä vaikka vasta vuoden kahden päästä, jos näyttää tilanne siltä. Poikani on aikeissa ryhtyä rakentamaan vielä tänä syksynä, joten sielläkin tarvitaan minua kipeästi, joten sekin on yksi hyvä syy, olla menemättä.
Mennäkkö vai eikö mennä? Kiitos kommenteista ja tuesta. Hyvää syksyä kaikille! T: Pelkuri - .........
Pelkuri! kirjoitti:
Joka toinen päivä olen menossa ja joka toinen ei.
Vielä en ole perunut aikaa, sekin on jo posittivista.
Toisaalta pelkään peruvani ja sitten on noloa kun en ole ajoissa perunut. Oisko ihan hullua jos peruu vasta viikkoa ennen?
Olen jänistäjä. Tottakai jos olisi kyse elämästä ja kuolemasta, menisin oitis. Kirurgi sanoi, ettei niistä voi kehittyä syöpää, joten sen puoleen, niiden kanssa voi elää, joskin se rajoittaa elämistä.
Nyt olen saanut ne hyvään kuntoon, tosin se paukama on iso edelleen, mutta pehmennyt ja kipuja ei ole enää ollenkaan, joten sattaa olla että perun sen leikkauksen. Vertakaan ei tule enää.
Voin mennä vaikka vasta vuoden kahden päästä, jos näyttää tilanne siltä. Poikani on aikeissa ryhtyä rakentamaan vielä tänä syksynä, joten sielläkin tarvitaan minua kipeästi, joten sekin on yksi hyvä syy, olla menemättä.
Mennäkkö vai eikö mennä? Kiitos kommenteista ja tuesta. Hyvää syksyä kaikille! T: PelkuriMinulla pukamat ei ole olleet niin suuret että olisi pitänyt leikata. Minulla niitä on "hirtetty" pariin kertaan ja noita kommentteja lukiessa tuntuu että olisi ollut parempi että olisikin leikattu. Hirttämisen jälkeen on kipuja melko kauan, kunnes pukamat kuolee pois.
Leikkauksia en ole pelännyt. Vaikkakin edellisistä on paljon aikaa, niin silti keväällä lähdin luottavaisena leikkaukseen. Nyt olisi talvella edessä parikin leikkausta, syystalvesta ensin yläpäähän ja keväällä tuonne alapäähän iso leikkaus. Kumpaakin odotan innolla, joko pian pääsisi ja saisi paikat kuntoon. - Viire
dore kirjoitti:
Nyt et kyllä peru enää! Minulta leikattiin toukokuussa pukamat, ja kannatti todella. Ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen olivat toki vaikeita, kivut olivat melkoiset. Mutta kyllä nyt kelpaa olla, ei enää pukamia, ei kipuja, ei kutinaa, ei hygieniaongelmia jne.
Anna lääkärin tehdä sinulle suuri palvelus ja mene reippaasti leikkaukseen. Sinäkin selviät toipumisesta, niin moni muu on selvinnyt!
Pieni oikaisu juttuusi: Pukamien leikkaushaavoja ei ommella. Ne jätetään auki, paranevat sitten itsestään.
Rohkeutta =)Paljonkohan leikkaus mahtaa yksityisellä puolella kustantaa?
- Erkki pelimerkki
Isäni kävi peräpukamaleikkauksessa ja hänelle jäi elinikäinen ongelma suuaukkoon.
Hän ei pysty enää kunnolla ponnistamaan kun tuntuu että perse repeää, sillä aukko on pienempi kuin normaalisti!
Hän on valittant tätä 20 vuotta eikä vaivalle voi tehdä kuin uuden leikkauksen, tosin kun kerran on menty pieleen voidaan pahentaa tilannetta entisestään.
Itse vältän leikkauksia kuin ruttoa, koska tiedän että esim usassa kuolee lääkäreiden hoitovirheisiin 300 000 ihmistä vuosittain ja lääkehoitoihin vielä enemmän.
Yleensä kaiken saa parannettua muilla keinoilla, esim erittäin pahan reflux taudin paransin lopettamalla leivän syönnin ja samalla se auttoi peräpukamiinkin, koska ne eivät ole enää vaivanneet yhtään.
Muistaa vaan nostella ne sinne takaisin, tosin jos ovat päässeet liian isoiksi, niin pakko kai se on riski ottaa?
Itse olen päättänyt myös etten mene koska leikkaus on sellainen toimenpide josta niin moni on tullut tuplavaivojen kera ulos.
En pelottele vaan sanon miten asia on, tuo hoitaja on joka threadissa aina sanomassa ettei pidä pelätä, mutta omaa kokemusta ei ole.
Oma pää täytyy sanoa mikä on fiksuinta, joten mene jos siltä tuntuu.
Täytyy itsekin vältellä sellaisia istumisia pitkää aikaa missään, niin ei tarvitse koskaan mennä leikkaukseen:)
Sama toinen asia, minulla on 2 tyrää joita en aio leikkauttaa, tosin minulla leikkaus peruuntui sairaalan puolelta kun määrärahat on kai tiukalla, mutta en ole valittanut:)
Sattuu mutta leikkaus voi viedä pahempaan niin vitutko minä siitä!- tyytyväinen48
Minut on nukutettu 7 kertaa ja leikelty umpisuolista peräpukamien kautta faceliftiin. Aina on paremmaksi tullut,mitä sitten teinkin. Turha lietsoa itseeän pelkäämään, nykylääketiede on eri asia kuin vaikka 10 vuotta sitten. Pukamaleikkaus nukutuksessa, ei tuntunut just missään jälkikäteen. Tai tietty pari ekaa päivää, muttei mitään järisyttävän kamalaa.Tsemppiä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1341552
Taas puukotus yläristillä!
Tänään taas puukotettu hengiltä ihminen Kuopiontien läheisyydessä yläristillä! Nyt näitä alkaa olla viikoittain!501477Mitä teillä grillataan juhannuksena? Anna oma vinkkisi grilliherkkuihin
Kesä ja juhannus on grillailun kulta-aikaa. Mitä teillä grillataan juhannuksena? Anna oma vinkkisi grilliherkkuihin. Ka681103Olen päättänyt tappaa itseni tämän vuoden puolella
Minulla ei ole oikeastaan mitään hävittävää. Elämäni on surkeaa ja tunnen ihmisten tuijotukset ja supinat. Ne nauravat r921004- 108950
Ihana juhannusperinne
Lähdemme aina juhannuksena aivan hirveässä kännissä kiikkerällä veneellä pieliselle! Se on hauskaa ja jännittävää puuhaa51844Mistä tunnistaa suomussalmelaisen kassajonossa
Terveiset täältä Kuopiosta! Olen aikoinaan Suomussalmelta lähtenyt maailmalle ja muutaman mutkan kautta päätynyt savon s85800Älä itke rakas.
Tunnen sun kyyneleet silmissäni. Kaikki tulee menemään hyvin. Loppu häämöttää jo...57733- 59695
- 34676