Ihan mielenkiinnosta...

Onnellinen lapsuus. Vanhemmat ovat olleet naimisissa jo 30 vuotta. Ovat itsekin ns. teinivanhempia, mutta eipä ole suhteesen mitenkään negatiivisesti vaikuttanut. On oma talo, molemmilla omat autot, vaki työt, kaksi lasta maailmalla ja viimeinen ylä-asteella. Hyvin ovat meidät lapset kasvattaneet ja elämässä eteenpäin opastaneet. Lapsena ollut turvaa ja rakkautta, huolenpitoa ja kuria. "helpolla" en ole päässyt ja käytöstavat ja kaikki muu tarpeellinen on kotona opetettu. Kotitöitä "jouduttu" tekemään jne. Ollaan myös riidelty ja kinattu, mutta aina sovittu.

Ja itsekin olen siis entinen teiniäippä, joka kasvattaa lapset kuten itsenikin on kasvatettu!

on vikaa ja paljon. Suurta tuskaa ja surua lähes kokonaan.
Tänä päivänä anteeksi annettuja.

Sain lapseni 18v ja minulla oli ihana lapsuus, kaikin puolin upea. Ihanat vanhemmat, ihana koti, ihanat veljet... Kaikki hyvin ja on edelleen.

Miksi kysyt?

kysyt tollasta?

Mun lapsuus oli hyvä,
isä oli alkoholisti,
mutta se kuitenki huolehti meistä
ja kasvatti kovapäisiksi.
Pilas oman elämänsä ja
lopuksi äiti ja isä eros.

"teiniaika" mulla meni vituiksi
mutta ihan oman itseni takia,
mä sekaannuin huumeisiin, viinaan,
väkivaltaan, yms.
Mutta se ei ollu isän tai äidin vika.

Eli siis rivien välistä luettuna
sun tekstis viittaa siihen et sä haluat
tietää tekeekö nuoret lapsia siksi
et ne haluaa korvata oman lapsuutensa
antamalla omalle lapselleen paremman.

Mä aion antaa lapselleni parhaan kodin
mitä vaan pystyn,
mutten siksi et todistaisin kellekkää
mitään, vaan siksi et rakastan lastani
niin paljon.

Mun muksu saa elää elämän jonka se haluaa
mä en aio elää sen kautta sitä
mitä on jääny saamatta,
tottakai mulla on selvät ajatukset siitä
mitä meidän kodissa ei tulla tekemään.
Mut en mä aio millää lailla
elää uudestaan lapsen kautta.

lapsuus on muiden ihmisten lapsuutta kummallisempi... Sain esikoiseni 16-vuotiaana.
Olen ns. ihanne-perheestä :) vanhemmat tutustuneet työpaikalla, äiti 23v. isä 27v. kun synnyin, 3v. kuluttua pikku-sisko, omakotitalo, 2 autoa, etelänmatkoja. Me tytöt harrastimme mm. ratsastusta, jompikumpi vanhemmista aina kentän laidalla. Hyvät ja läheiset välit vanhempiin on vieläkin.

Toivottavasti et pettynyt.

oli mahtava lapsuus :) vieläkin olen äitini ja isäni kanssa hyvissä väleissä, soittelemme viikottain ja käyn usein heillä. He asuvat kyllä vain 70km:n päässä, mutta kuitenkin.

Ei huono lapsuus ole ehdoton syy teiniäitiyteen.

t. 1,5kk:n pojan ylpeä äiti

nyt kun itse olen äiti, ymmärrän ne hampaankoloon jääneiden romppeitten aiheellisuuden. rajat on rakkautta :)

Minkälainen on hyvä lapsuus?
Itse olen maatilalla syntynyt ja äitini oli 17 kun sai minut. Minulla on 3 siskoa ja veli. Nuorin on nyt 7-vuotias. Itse olen 20-vuotias, naimisissa, ammatti,meillä on n.vuoden ikäinen tyttö ja toinen syntyy ensi vuoden keväällä.
Meillä on kyllä omasta mielestä ollut ihan tasapainoinen lapsuus. Tietenkin vanhemmilla on ollut maatilahommissa kiireitä,mutta ollaan kyllä saatu kaikki mitä ollaan tarvittukkin, mistään ei olla jääty paitsi. Rajat on kyllä ollut ja töitä ollaan jouduttu tekemään. Isäni kuoli -99. Mutta siitä ollaan päästy yli ja elämä jatkuu. En minä ainakaan voi sanoa että tein siksi lapseni "nuorena" että äitini teki tai olisi oma lapsuus jäänyt elämättä. Voin vaan sanoa että vaikka ollaan jääty kaupungin ihmeistä vähemmälle,mutta muuten kyllä lapsuus oli parasta aikaa, nyt on ihana seurata omaa lasta. Jaksaa valvoa öitä lapsen takia, leikkiä ja pitää talouskin siinä sivussa kasassa.