Välistä asiaa tikusta..
Näitä juttuja täällä kun lukee, niin tuleepa mieleen että moni hintelämpitekoinen taitaa luulla että lihavuus on jotenkin omaehtoista. Siitä puhutaan niin kuin olisi vain omasta itsestä kiinni oletko lihava tai laiha tai sitten se on jotain etovaa, ällöttävää.
Etovuus on siinä mielessä jännä juttu, että se kertoo jotakin kyseisestä ihmisestä. Ilmeisesti oma lihomisenpelko tms on niin pinnalla, että asiaa pitää koittaa kieltää (siis sitä että ihraa ja selluliittia maailmaan mahtuu) niin kuin siitä olisi jotain apua ettei se kammottava, lähes tarttuva tauti iskisi itseenkin..Hus, pois läski minusta! Tämän perustelen muilla "muotovirheillä", esim. vammaisuudella. Ei minua ainakaan vammainen millään tavalla ällötä, tuskin ällöttää sinuakaan, laiha. Koska se ei voi tarttua.. Ei voi tarttua läskikään toisilta ihmisiltä, mutta sitä voi tulla huomaamattasi nurkan takaa, vaikkapa saunakaljan muodossa..hui! Siksipä siis haukun ja arvostelen kaikkia lihavia, että läski-peikko uskoisi pysyä minusta kaukana! (Onko se jonkun sortin tsemppaamista, psyykkaamista??)
Ja toisekseen se, että se olisi omaehtoista. Tuskin yksikään lihava on lihava omasta halustaan. Minä en ainakaan. Jostain syystä se ruoka vain on niin hyvää, eikä sitä ilmankaan osaa olla. Noh, minulla on omat syyni, toisilla toiset. Lihavuus johtuu addiktiosta, siinä missä tupakointi ja alkoholismikin. Tai uskonto. Tai seksi. Minä en polta, enkä pahemmin juokaan, seksistä tykkään mutta "rajallisesti", siis paheeni on että tykkään hyvästä ruuasta. Jokainen, joka on kamppaillut tupakasta pois, tietää mitä addiktio tarkoitaa, tai sitten nettiriippuvuus ;) Läskin ällöminen on ihan samaa kuin tupakanpolton ällöminen, siitä muuten on haittaa muillekin, ei vain itselle, siitä tupakinpoltosta. Ja kuinka paljon yhteiskunnan varoja menee keuhkosyöpäpotilaiden hoitamiseen??
*helpotti* :)
Näitä juttuja täällä kun lukee, niin tuleepa mieleen että moni hintelämpitekoinen taitaa luulla että lihavuus on jotenkin omaehtoista. Siitä puhutaan niin kuin olisi vain omasta itsestä kiinni oletko lihava tai laiha tai sitten se on jotain etovaa, ällöttävää.
Etovuus on siinä mielessä jännä juttu, että se kertoo jotakin kyseisestä ihmisestä. Ilmeisesti oma lihomisenpelko tms on niin pinnalla, että asiaa pitää koittaa kieltää (siis sitä että ihraa ja selluliittia maailmaan mahtuu) niin kuin siitä olisi jotain apua ettei se kammottava, lähes tarttuva tauti iskisi itseenkin..Hus, pois läski minusta! Tämän perustelen muilla "muotovirheillä", esim. vammaisuudella. Ei minua ainakaan vammainen millään tavalla ällötä, tuskin ällöttää sinuakaan, laiha. Koska se ei voi tarttua.. Ei voi tarttua läskikään toisilta ihmisiltä, mutta sitä voi tulla huomaamattasi nurkan takaa, vaikkapa saunakaljan muodossa..hui! Siksipä siis haukun ja arvostelen kaikkia lihavia, että läski-peikko uskoisi pysyä minusta kaukana! (Onko se jonkun sortin tsemppaamista, psyykkaamista??)
Ja toisekseen se, että se olisi omaehtoista. Tuskin yksikään lihava on lihava omasta halustaan. Minä en ainakaan. Jostain syystä se ruoka vain on niin hyvää, eikä sitä ilmankaan osaa olla. Noh, minulla on omat syyni, toisilla toiset. Lihavuus johtuu addiktiosta, siinä missä tupakointi ja alkoholismikin. Tai uskonto. Tai seksi. Minä en polta, enkä pahemmin juokaan, seksistä tykkään mutta "rajallisesti", siis paheeni on että tykkään hyvästä ruuasta. Jokainen, joka on kamppaillut tupakasta pois, tietää mitä addiktio tarkoitaa, tai sitten nettiriippuvuus ;) Läskin ällöminen on ihan samaa kuin tupakanpolton ällöminen, siitä muuten on haittaa muillekin, ei vain itselle, siitä tupakinpoltosta. Ja kuinka paljon yhteiskunnan varoja menee keuhkosyöpäpotilaiden hoitamiseen??
*helpotti* :)
Vastaukset 44
Vanhimmat
Lihavuus ei ole mulle itselle ollut juuri koskaan ongelma, mutta sitä suurempi ongelma se on näyttänyt olevan laihoille kanssaihmisilleni!Olen aina ollut pullukka, nyt kuitenkin kai tosi lihava useiden synnytysten jälkeen. Olen itse hyväksynyut itseni ja muut sellaisena kuin he ovat, mutta en saa muilta rauhaa. Joskus olen ajatellut laihduttaa heidän vuokseen, mutta ei se motivoi.Ehkä mulla on siksi hyvä itsetunto.Mulla kovempi lihominen alkoi, kun jätin liikunnan lähes kokonaan pois, kun perustimme perheen.
Jotenkin tuntuu, että en edes osaa selittää miten itse suhtaudun lihavuuteen(i). En pidä itsestäni lihavana ja olisin tyytyväisempi normaalipainoisena. MUTTA en myöskään inhoa itseäni lihavana ja en usko, että kuin taikaiskusta elämäni muuttuisi saduksi jos olisinkin normaalipainoinen. En vain yksinkertaisesti ymmärrä miksi joku kokee toisen lihavuuden niin kamalaksi. Periaatteessa ymmärrän perustelut, että aiheutamme enemmän kuluja valtiolle, mutta anteeksi vain, niin aiheuttaa moni turha muukin asia. Verokarhu ei unohda ketään, joten eiköhän niitä kuluja maksa myös lihavatkin.
Jos minä inhotan jotakuta niin maailman helpoin asia on kääntää päätä toiseen suuntaan tai ummistaa silmät. Joskus mietin ja toivon, että naamiot riisuttaisiin rehellisesti ja itsekukin katsoisi peiliin. Jos olet elänyt elämäsi niinkuin olet halunnut ja saavuttanut asiat joista haaveilet ei sinun paikkasi ole lukemassa täällä tätä. Se mitä saavutat aliarvioimalla muita ei ole kestävää, hetkellisen helpotuksen se ehkä tuo omaan pahaan mieleesi. Jos keskittyisitte samalla tarmolla tärkeämpiin asioihin voisitte saavuttaa jotain parempaa ja kestävämpää. Muiden elämään on turha puuttua, koska se ei auta. Jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, toki lähtökohdat vaikuttavat, mutta Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet.
Tulipas saarna. Harmittaa vain ihmiset jotka tuhlaavat elämänsä hakkaamalla päätä seinään, kun sen sijaan he voisivat saada jotain aikaiseksi. Hyvää ja antoisaa syksyä.
No kyllä se vain on vapaaehtoista. Olen ylipainoinen, eikä kukaan ole suuhuni väkisin mitään tunkenut. Itse olen täysin vapaaehtoisesti sen saunakaljani huuhtonut kurkustani alas.
Alkoholismi, huumeidenkäyttö, tupakointi ja ylensyöminen ovat kaikki addiktioita, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen. Itse voi päättää mitä elämällään tekee tai on tekemättä.
Se, että ruoka on niin pirun hyvää ja fyysinen liikunta niin pirun työlästä, ei tarkoita sitä että minulta sen myötä oltaisiin viety mahdollisuus laihduttaa tai muuttaa olotilaani. Teen sen päätöksen ihan omaehtoisesti.
Tiedätkös, itse uskon että minulla on paremmat mahdollisuudet laihtua kuin sinulla. Arvaatkos miksi? No siksi, että hyväksyn kiloni, ymmärrän että itse olen niihin syypää ja itse minun on niistä eroon päästävä.En syytä ketään muuta niistä, enkä väitä olevani onnellinen tällaisena. Olen vapaaehtoisesti ja omaehtoisesti ajanut itseni tilaan, josta minun on nyt pakotettava itseni pois.
Jos se kerran on niin helppoa niin mene ja laihdu... Sä varmaan lopettaisit tupakinpoltonkin ihan tuosta vain. Ihmiset sattuu olemaan yksilöitä, toiset addiktoituu pahemmin kuin toiset. Ja eri asioihin.
Se olisikin helppoa, jos voisi vain päättää, että nyt laihdun normaalipainoiseksi. Mutta ei se tosiaan ihan niin yksinkertaista ole.
Totta on, että jokainen itse, minä mukaanlukien, on itse vienyt sen ruuan suuhun. On hyvä, että tunnustaa tosiasiat. Mutta syöminen, siis ylensyöminen, on yhtälailla riippuvuussairaus kuin esim. alkoholismi. Ja siitä on ihan yhtä vaikeata parantua kuin alkoholismista.
Lihavuuden edesaiheuttamista sairauksistakaan ei varmaan kukaan ole erimieltä. Tosin niihin samoihin sairauksiin voi sairastua ja sairastuu normaalipainoisetkin. Lihavalla vain riskit sairastua ovat moninkertaiset.
Vielä nuorena voi tuntea olevansa melkein yhtä hyväkuntoinen kuin normaalipainoisetkin, mutta ylipaino on salakavalaa ja tekee tuhojaan jo ennen kuin ne alkavat näkyä.
Tuskin kukaan valitsee, että rupeanpa syömään itseni oikein lihavaksi. Kyllä varmaan suurin osa haluaisi olla normaalipainoisia, jo senkin takia, että jaksaisi paremmin esim. liikkua, ei tarvitsisi luulotella, että kaikki tuijottaa minua ja minun läskejä. Eli mielenteveyskin paranisi samalla.
Vaikka tietää laihtumisen positiiviset vaikutukset elämäänsä, joskus syyt syömiseen ovat vain niin syvällä, että pelkkä oma tai jonkun toisen kehotus laihtumiseen ei riitä. Ristiriitaista, ei totta!
Vapaaehtoista tai ei niin jokatapauksessa laihduttaminen ei ole tehtävä helpoimmasta päästä. Kun toisten rasvasolut tuntuvat turpoavat jo suurinpiirtein ruuan näkemisestä niin tilannetta ei helpota keski-iän mukanaan tuoma aineenvaihdunnan hidastuminen. Tuntuu että laihduttamisen eteen pitäisi tehdä tällöin kokopäiväistä työtä eikä kaikilla ole tämmöiseen mahiksia. Tietty elämä kaikkineen on jatkuvaa valintojen tekemistä ja voip olla että laihduttajan pitäisi olla valinnoissaan hieman itsekäs. Sanoa ei muille pyyteille ja lähteä lenkille.
oikeassa on hän.
Olen samaa mieltä, että laihtuminen on kovaa työtä ja uusien asioiden oppimista tai jo opittujen asioiden käyttöönottoa. Mutta kenenkään rasvasolut eivät turpoa pelkästään ruuan näkemisestä. Valitettava tosiasia on, että sillä ruokamäärällä, jolla toinen pysyy hoikkana, voi toinen lihota. Kysymys on siis perusaineenvaihdunnasta sekä muun aktiviteetin kalorien kulutusta edistävästä vaikutuksesta.
Energiaa ei synny tyhjästä, joten pelkkä ruuan näkeminen ei voi ketään lihottaa. Ymmärrän kyllä, että em. on ainoastaan sanonta, mutta sitä kuulee joskus kyllästymiseen asti. Jos on ollut esim. lapsesta saakka lihava, on rasvasolujakin enemmän. Silloin myös on mahdollista lihoa helpommin kuin sellaisen, jolla rasvasoluja on vähemmän.
"Tuntuu että laihduttamisen eteen pitäisi tehdä tällöin kokopäiväistä työtä eikä kaikilla ole tämmöiseen mahiksia." Tätä virkettä en ymmärrä. Laihtuminen on valintoja ruuan suhteen, eikä se edellytä muun toiminnan lopettamista. Vai mitä tarkoitat em. virkkeellä?
Tosiasioita on turha kieltää, jos haluaa tuloksia aikaiseksi.
Sanonta se tosiaan oli se ruoan näkemisjuttu. Mutta toisinaan tuntuu melkein kuin se olisi totta. Johtuu varmaan juuri noista runsaslukuisista lapsena hankituista rasvasoluista.
Tarkoitin kokopäiväisellä työllä toimintojen lisäämistä laihtumisen eteen. Paitsi keveitä valintoja ruoan suhteen ja energian saannin vähentämistä, tulisi myös lisätä kulutusta jollain keinoin. Ymmärrän hyvin vaikkapa tuttaviani joilla mahtavien työkiireidensä vuoksi ei pahemmin riitä aikaa itselle. Myös ymmärrän perheellisiä jotka antavat kaiken aikansa kotiasioiden pyörittämiseen. Ymmärrän sairastuneita... Tapausta on yhtä monta kuin ihmistä eikä ketään voi oikein tuomita. Minullekin kilot hiipivät lapsen saannin jälkeen vaikka yritin yhtä ja toista keinoa liikkumiseen lapseni kanssa. Lapsen kera liikkuminen ei ole kovin tehokasta hikijumppaa äidille vaikka kivaa tietty muuten onkin. Minä yritän repiä kulutuksen lisäyksen hyötyliikunnasta. Kuljen matkat jalan aina kun se sopii kuvioihin, en kaihda syksyisiä haravointitalkoita tai talvella lumen luontia. Siinähän tulee hiki:)
Tarkoitukseni ei ole kieltää tosiasioita. Sanon vain ymmärtäväni painonpudotukseen liittyviä vaikeuksia ja toivon että ymmärtäisivät nekin hieman suopeammin, joita ylimääräiset kilot jonkun toisen yllä häiritsevät.
niin pakotinkin! Paino on pudonnut 125 kilosta 76 kiloon! Ja totta, lopetin tupakanpoltonkin kolme vuotta sitten. Se oli huomattavasti helpompi operaatio kuin tuon painon pudottaminen.
Kaikista addiktioista on mahdollista päästä eroon, se vaatii vain ja ennenkaikkea omaa tahtoa. Niin kauan kuin väittää, ettei ylipaino tai addiktio ole omaa syytä, niin ei ole mitään mahdollisuuksia edes ottaa vastuuta itsestään ja saada aikaiseksi mitään muutoksia.
Vieroitusklinikoilla näkee miten ne ihmiset, jotka todella haluavat muutosta ja ovat valmiita kantamaan vastuunsa paitsi nykyisestä tilastaan niin myös muutoksesta, onnistuvat. Ne, jotka vuosi toisensa jälkeen palaavat, ovat nimenomaan niitä joiden mielestä kaikki on muiden syytä ja riippuvuus pitäisi saada parannettua ulkopuolisten antamalla ihmepillerillä.
>Mutta syöminen, siis ylensyöminen, on yhtälailla
>riippuvuussairaus kuin esim. alkoholismi.
Täyttä roskaa. Ylensyömistä ja alkoholismia ei voi millään tavalla rinnastaa. Älä ole naurettava.
Noh, hallitse himosi!
No ei kai ketään lihavuuteen pakotetakaan? Kyllä se ruoka ja muu yleensä ihan itse sinne suuhun laitetaan ja alas niellään, eikö? Ja ruoka-addiktio on ihan oma addiktio, ei kenenkään muun. Laihtuminen tapahtuu vain omien toimien avulla, ei kukaan muu laihduta ketään.
Eri asia sitten on, että haluaako olla lihava. Jos on lihava ja haluaa olla sellainen, niin fine...Sen kun on ja syö ja tytisee tyytyväisenä. Mutta jos ei halua olla lihava, niin on itse omia toimintojansa ja elintapojansa muutettava.
Hyvä jos helpotti...
ne kilot pitää laihduttaa, eihän tässä kukaan muuta ole väittänytkään. Se ei vaan käy niin että laihdutanpa ja niin läks kilot bye bye...
Ihan taatusti varmasti kukaan ei TAHDO olla lihava, joku syy siihen on oltava että niin on päässyt käymään. Henkisen puolen hommia, ja niin kuin kaikki muutkin henkiset ongelmat, ei tämäkään ole ihan tosta noin vain tehtävä toimenpide.
Ainakaan lihavalla kyse ei ole siitä, eikö viitsisi laihduttaa. Ihan varmasti jokainen laihtuisi, jos addiktio voitettaisiin tuosta noin vain.. Ja ainakin jos olisi pelkästä viitsimisestä kiinni.
mielestäni on ehkä suurin se, että syömistä ei voi kokonaan lopettaa, vaan pitäisi löytää kultainen keskitie. Uskon, että on helpompi lopettaa alkoholin tai tupakan käyttö, karkin syönti (olen kokeillut ja onnistunut)jne. kuin asia, jota on jatkettava mutta kohtuudella!! Onhan alkoholistinkin helpointa jättää viina kokonaan, kuin pitää kohtuukäyttö, siitä lipsahtaa varmasti...Itsellä ei kalja eikä tupakka haittaa, mutta noi kilot ei haittais, vaikka olis reilusti vähemmän...
Joo, ei sitä syöntiä voi, eikä onneksi tarvitsekaan lopettaa. Ei välttämättä edes ruokamääriä tarvitse oleellisesti vähentää. Pitää vaihtaa syötävät toisenlaisiin.
Karkit pois, limut pois, sokeroidut mehut pois, alkoholi pois, rasvaiset ja makeat tekeleet pois. Tupakkakin pois. Tilalle kasvista, hedelmää ja vähärasvaista ruokaa. Ja liikuntaa.
Sillä homma ei onnistu, että syö samoja rasva-sokeri-cocktaileja kuin ennenkin, mutta vähemmän.
nimenomaan viitsimisestä kiinni ja ne kilot lähtee, kun päättää, että nytpä rupean laihduttamaan. On olemassa paljon ihmisiä, jotka tämän päätöksen ovat tehneet ja muuttaneet elämäntapansa pysyvästi. Jos ei ole yhtään selkärankaa on turha tulla tänne itkemään, että laihduttaminen ei ole helppoa.
Jos on minkäänlaista kokemusta projektien toteuttamisesta, oli sitten kyseessä työ, opiskelu tai vapaa-aika, niin tietää, että tiedon hankinta, suunnittelu ja realistinen aikataulu ovat avaintekijöitä. Niin myös laihduttamisessa.
Jos ylipainoa on yli 10 kiloa, 1-2 kiloa kuukaudessa on realistinen, mutta ei missään nimessä kilo/viikko.
Muutos ruuan määrässä ei saa olla niin suuri, että aineenvaihdunta oleellisesti hidastuu. Sen sijaan ruuan koostumukseen kannattaa kiinnittää huomiota.
Ohjeita on netti pullollaan. KAIKEN YDIN ON SE, ETTÄ KULUTAT ENEMMÄN ENERGIAA KUIN SYÖT. Laihtuminen on AINOASTAAN ITSESTÄ KIINNI.
Tupakkia ja viinaa ei nimenommaa saa jättää pois...jos aikoo olla ,tai on HALU olla itseensä tyytyväinen norppu henkilö....
"Joo, ei sitä syöntiä voi, eikä onneksi tarvitsekaan lopettaa."
Sehän tässä oli juuri se pointti, että toisille riippuvuudesta eroonpääseminen on helpompaa jos sen VOI lopettaa ihan kokonaan. Minä olen sellainen ihminen. Olen lopettanut tupakoinnin ja laihduttanut 35 kiloa. Ja se tupakoinnin lopettaminen oli huomattavasti helpompaa juuri siksi, että sen voi lopettaa täysin, ei tarvitse opetella kohtuukäyttäjäksi.
Laihduttamisessa kaikkein vaikeinta oli minulle juuri se kohtuuden opettelu, ja se on hakusessa vieläkin, vaikka kilot ovat jo vuosia sitten pudonneet. Edelleen käyn valtavaa taistelua hyvän ruuan edessä vähintään viikottain. Helpompaa on herkkujen ja karkkien suhteen, niitä en syö, koska en luota riippuvuuden vielä täysin kadonneen. En tiedä kykenisinkö kohtuuteen, joten parempi minulle olla ilman. Se on vaan helpompaa jättää se suklaa syömättä, kuin himota sen jälkeen jatkuvasti sitä lisää.
Karkkia ja pullaa en tarvitse elääkseni, mutta ruokaa tarvitsen. Karkit olen jättänyt kokonaan, mutta ruuan kanssa ei auta muu, kuin vain kerta toisensa jälkeen voittaa itsensä ja jatkuva himo lisää ottamiseen. Minä en tiedä, kuinka oppisin sen kohtuukäytön niin, ettei syöminen olisi ainaista taistelua itseään vastaan. Mutta lihoakaan en enää halua, joten lienee ei muuta vaihtoehtoa ole kuin jatkaa taistelua...
Kaikki on matematiikkaa, niin julmaa kuin se onkin, kenenkään ei tarvi lihoa jos on vähääkään tietoa ja tahdonvoimaa, ei edes oikeesti sairaiden, turvotus on jo aivan eri asia.
"Etovuus on siinä mielessä jännä juttu, että se kertoo jotakin kyseisestä ihmisestä. Ilmeisesti oma lihomisenpelko tms on niin pinnalla, että asiaa pitää koittaa kieltää"
Tuskin lihavat naiset ovat miesten mielestä etovia sen takia, että he itse pelkäisivät lihovansa. Etovuus taitaa tulla enemmänkin siitä, miten lihavat hoitavat kroppaansa. Ei ole kaunis näky, jos 50 kiloa ylipainoa omaava vetää RAXin buffetissa pizzaa kuin viimeistä päivää. Väkisinkin tulee mieleen, että henkilö on väärässä paikassa.
"nimenomaan viitsimisestä kiinni ja ne kilot lähtee, kun päättää, että nytpä rupean laihduttamaan."
Minäkin olen tuon päätöksen tehnyt elämäni aikana noin triljoona kertaa. Välillä valmistuen oikein tosi, tosi hyvin. Ja olenko laihtunut? Joskus "jopa" 7kg, mutta se on tullut korkojen kanssa takaisin. Suurimpana syynä syömiseeni on stressi, joka nyt jo alkaa olla elettyä elämää, mutta tekee vielä sen etten "siedä" ikävää oloa, vaan haen mielihyvää mm syömisestä. Ehkä, kun tässä vielä toipumiseni edistyy, pystyn ottamaan projektiksi painoni. Nyt se ei ole onnistunut vaikka olen todella sitä tahtonut! Addiktiot ovat tyystin persoonallisia, ei voi sanoa toiselle että kyllä sä voit kun vaan teet näin ja näin niin onnistuu. Kyllähän jokainen vois vaikka opiskeluistaan ottaa täydet pisteet, jos vaan tahtoisi ja jaksaisi panostaa. Niinkö? Tahdonlujuus sun muut ovat suoraan verrannollisia sen hetken elämäntilanteeseen ja siihen muuhun mikä päässä liikkuu.
"Jos ei ole yhtään selkärankaa on turha tulla tänne itkemään, että laihduttaminen ei ole helppoa."
Jos ei ymmärrä yksilöiden eroavaisuuksia, on turha tulla tällaisista asioista itkemään. Mikä oli helppoa sulle, ei välttämättä ole sitä muille.
"KAIKEN YDIN ON SE, ETTÄ KULUTAT ENEMMÄN ENERGIAA KUIN SYÖT."
Älä?? En ole tyhmä, minäkään. Lihavuuteni ei ole tiedon puutteessta kiinni.
"Kaikki on matematiikkaa, niin julmaa kuin se onkin, kenenkään ei tarvi lihoa jos on vähääkään tietoa ja tahdonvoimaa,"
Tietoa on vaikka kertoa teille miten entisestään tervehdyttäisitte syömistänne. Tahdonvoima onkin sitten jo eri juttu. Normaalitilassa sitä on aivan perkeleesti, tällä hetkellä (masis viimeiset kymmenet toikin) ei nimeksikään. Pyöristyminen alkoi jo nuorena kumminkin, "varkain", mutta pysähtyi kun sen tajusin ihan kohtuulukemiin. Olisin ehkä niitä pikku hiljaa laihdutellutkin pois, mutta sitten tuli tämä stressi (on muuten älykkäiden ihmisten tauti, sorry nyt vain)ja viimeiset kilot sen mukana. Pikku hiljaa, ja uskon että minäkin jonain päivänä, mieluiten jo heti, mutta ei ole onnistunut. Voimme kyllä ravitsemustiedosta väitellä ihan mielihyvin, jos sillä saisin taottua ettei ainakana itselläni ole tiedosta kiinni.
"Ei ole kaunis näky, jos 50 kiloa ylipainoa omaava vetää RAXin buffetissa pizzaa kuin viimeistä päivää. Väkisinkin tulee mieleen, että henkilö on väärässä paikassa."
Ja kaikki lihavathan vetävät Raxissa ruokaa kuin viimeistä päivää? Jos meni ohi, niin tarkennetaan: tarkoitan niitä, jotka tulevat haukkumaan lihavia, heillä se on jonkinlainen puolustusmekanismi, ihan taatusti. En näe moiseen toimintaan minkäänlaisia muuta motiivia.
"Suurimpana syynä syömiseeni on stressi, joka nyt jo alkaa olla elettyä elämää, mutta tekee vielä sen etten "siedä" ikävää oloa, vaan haen mielihyvää mm syömisestä."
Itse olen todennut, että stressiä voi purkaa monella muulla paremmalla tavalla, esimerkiksi seksi on erinomaista stressilääkettä.
"Kyllähän jokainen vois vaikka opiskeluistaan ottaa täydet pisteet, jos vaan tahtoisi ja jaksaisi panostaa. Niinkö?"
Laihduttaminen on huomattavasti yhsinkertaisempaa kuin esimerkiksi korkean tason matematiikka ja fysiikka.
"tämä stressi (on muuten älykkäiden ihmisten tauti, sorry nyt vain)ja viimeiset kilot sen mukana."
Ei ole älykästä syödä masennukseensa.
"Ja kaikki lihavathan vetävät Raxissa ruokaa kuin viimeistä päivää? Jos meni ohi, niin tarkennetaan: tarkoitan niitä, jotka tulevat haukkumaan lihavia, heillä se on jonkinlainen puolustusmekanismi, ihan taatusti."
Eivät kaikki, jotkut syövät kevyemmin. On mukava nähdä ihmisiä, jotka ajattelevat itsensä hyvinvointia ja siinä samalla myös puolisoaan. Lihavien haukkuminen julkisesti ja henkilökohtaisuuksiin meneminen on sivistymätöntä. Itseäni ei häiritse lainkaan muiden kuin perheenjäsenieni lihavuus. Päin vastoin, vieraiden ihmisten lihavuus tekee hyvää itsetunnolle. Vaimoni on huomattavasti haluttavamman näköinen hoikkana. Samoin tiedän, että miehen hoikka olemus on myös vaimoni mieleen. Nyt meillä onkin yhteinen projekti meneillään. Vaimolla tavoitteena 63 kg ja minulla 90 kg. Tällä 1,85 metrin varrella ei paljon alemmaksi päästäkään, muuten lähtee lihakset ;)
tällä palstalla! Eikö parempi olisi tukea toista kuin lannistaa? Varsinkin työssäkäyvällä perheenäidillä voi olla monta muuta projektia menossa kuin laihduttaminen. Sillä keskittymistä sekin vaatii ja toisaalta lujaa luonnetta ja uskoa itseensä. Jos näitä ei ole, ei ole helppo onnistua.Toisaalta itse en usko äkkilaihdutuksiin vaan elämäntapojen uudistamiseen. Eli liikunnan lisäys, kevyempi ruoka ja vähäisempi ravinnon määrä, mutta varovasti vähennettynä, kuten joku mainitsi.Äkkipudotus tuo valtavan nälän...ja kierre alkaa uudelleen..
tuo myös tyhjät läskipussit kannettaviksi. Iho ei ehdi palautua jos kova laihdutusvauhti. Niitä pusseja ei saa muuten pois kuin vaan leikkaamalla. Vaikea sitä timminä on ryppypusseja kiinteyttää, eli ei se hyvä olla liian nopeakaan.
Minä olen ollut 128kg ja vaatekoot loppuivat, olisinko ollut 56-kokoa ja sekin tiukka... Olen laihtunut 5/2006 lähtien kolme kokoa, 52:sta 46:en ja roppakaupalla senttejä. Kiloja on sama määrä kuin aloittaessa, noin 100. Se tuntuu todella tylyltä että saan housut kiinni ja sormia vyötärökaiteleen väliin, kuitenkaan pysty pätemään muiden ( hoikimpien) laihduttaneiden parissa. - Kuinka paljon olet pudottanut? - 15cm lantiolta on lähtenyt. - Joo joo, mutta kuinka monta KILOA?
Nii mut monella se on kyl ihan oma syy: ahmii ensteks ja sitte lihoo. Ketä siitä voi syyttää paitsi kyseistä ihmistä?????? Tietty joitkut voi lihoa lääkkeiden takia tai voi olla joku tauti (kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa) että lihoo eikä pysty laihtumaan. Mut yleensä se on kyl oma syy, eikä siitä pääse mihinkään. Ite 105 kg ja omalla kohdalla se johtuu ihan minusta ittestä. Enkä saa itteeni niskasta kiinni et alkaisin laihduttaa. Mut näin se on.
Vaikka itse olette ylipainoisia ja ehkä silti tyytyväisiä vartaloonne niin laittakaa lapsenne harrastamaan liikuntaa jo nuorena. Jos liikuntaa tottuu harrastamaan jo nuorena on selvästi paremmat edellytykset pysyä laihana vaikka geenit eivät olisikaan parhaat mahdolliset.
Itse aiheeseen. Jos lihavuus ei johdu lääkkeistä niin se johtuu laiskuudesta. Ymmärrän kyllä raskauden vaikeuden. Kiloja tulee paljon nopeassa ajassa. On paljon pois poltettavaa ja lapset hoidettavana aikaa ei yksinkertaisesti meinaa löytyä kuntoilulle. Muissa tapauksissa itseä ei saisi alunperinkään päästää ylipainoiseksi. Asia joka minua ärsyttää laihduttamisessa on se, että kun päästään tuloksiin niin kuntoilu lopetetaan. Sitten taas lihotaan ja joudutaan taas alottamaan uudestaan joka on todella vaikeaa. Kuntoilua pitäisi pitää yllä kokoajan ja sille tulisi aina löytää aikansa. Jos kuntoilua ei aloita niin eihän syy ole missään muussa kuin itsessään. Vain pitkäjänteisellä harjoittelulla päästään tuloksiin. Pelkkä kävely ja hyötyliikunta ei auta merkittävästi jos todella haluaa laihtua, vaan täytyy harrastaa kunnon hikiliikuntaa.
Muutama vinkki ihmisille, jotka haluavat todella laihtua:
Koska painoa on paljon niin juokseminen voi olla liian rankkaa jänteille, joten paras vaihtoehto aloittaa laihdutus on kuntopyöräily, kävely ja kuntosali. Harjoituksen tulisi kestää vähintään puolituntia ja vastuksien tulee olla keveitä.
Jos olet hieman keveämpi voit harrastaa myös pitkäkestoisia harjoituksia esim. kevyttä hölkkää /kävelyä 1,5 tuntia. Paras tapa polttaa rasvaa on harrastaa ensin puolituntia kovatempoista harjoittelua joilloin keho polttaa hiilihydraatit, sitten siirtyä rentoon pitkäkestoiseen harjoitteluun jolloin keholla ei ole hiilihydraatteja käytettävänä vaan joutuu polttamaan energian suoraa rasvasta. Toinen hyvä keino on harjoitella heti aamusta jonka vaikutus syy on pitkälti sama.
Hiljaa hyvätulee. Täysin järjetöntä rehkiä itsesi lähes hengiltä jolloin menetät kiinnostuksen urheiluun. Aloita pikkuhiljaa ja totuttaudu siihen ja saat huomata miksi urheilu on niin mukavaa ja piristävää.
liikunnalla on melko pieni merkitys laihduttamisessa, toki se on hyvänä tukena ruokailutottumusten muuttamisen rinnalla. Tämä on fakta. Olet siinä mielessä oikeassa, että suuremmat lihakset kuluttavat enemmän energiaa, joten lihasten kasvattaminen kannattaa. Toisaalta lihasten kasvu tarvitsee energiaa, jotta hormonituotanto säilyy. Tämä onkin oma taiteenlajinsa. Liika energia kun lihottaa.
Tarkoitin kuntosaliharjoittelulla runsastoistoisia harjotuksia, jota eivät kehitä lihasta vaan kuluttavat ylimääräisen energian ja polttavat rasvaa.
Mutta vastaapas siihen, mikä saa sinut ahmimaan? Kukaan ei varmaan kiellä, etteikö oma käsi sitä ruokaa ole suuhun vienyt, mutta miksi on ahmittava? Osaako siihen kukaan vastata?
Juuri noin! Minä jumppasin tehokkaan videon avulla kolme kuukautta 5pv/vko enkä laihtunut!Kroppa muokkaantui kyllä, mutta paino pysyi samassa koko ajan. Vasta kun aloin syömään enemmän ja useammin, niin paino lähti putoamaan ja nyt painoindeksini on onneksi jo 38. Aloittaessa 43...
Nykyään en enää jumppaa tuohon tahtiin. Liikun ja ulkoilen lähinnä mielen, en niinkään kropan takia. :)
Etkö osaa lukea, vai etkö ymmärrä lukemaasi? Runsastoistoiset "rasvaapolttavat" harjoitukset eivät ole mitenkään oleellinen osa laihduttamisessa. Turha tulla tänne selittämään puuta heinää.
Eihän hoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta lihota, elä puhu paskaa. Paino putoo, kun korvaushoito etenee.
Kaikkihan on yleensä omaa syytä, sekin, et oot alkoholisti, mut se on hyväksytympää.... Ku saat tupakoinnista suusairaudet, kurkkusyövän, keuhkosyövän, eiks se oo omaa syytä, mut on hyväksytympää... Ja jo pelkkä olemassaolokin on omaa syytä.
Sekin on omaa syytä et melatoniini-serotoniini aineenvaihdunta ei toimi odotetulla tavalla, se kun näet vaikuttaa myös lihomiseen. Totta saakutti se on omaa syytä...
miksi me linnut suosimme paukkupakkasilla talipalloja yms. runsaasti rasvaa sisältäviä ruokia? Siksi, koska lämpimänä pysyminen kuluttaa suunnattomasti energiaa. Sama juttu teillä ihmisillä. Tavallinen eläminen, 36,5 celsiusasteen lämmön ylläpitäminen ja kehon eri toiminnot kuluttavat huomattavasti enemmän energiaa kuin hikijumppa. Hikijumppa ei TODELLAKAAN ole välttämätöntä eikä merkityksellistä laihduttamisessa.
Jotkut psykologit kyllä uskoo, että monet fyysisetkin sairaudet ovat ihmisen oman psyyken tuotosta, samoin kuin esim. masennus on ihmisen oma asennoitumisongelma elämää kohtaan, vastuu on itsellä joka asiassa. No, enpä ole psykologi, joten uskokoon ken haluaa...
Lihoin kilpparileikkauksen jälkeen yli 30 kiloa vajaatoiminnan takia ja tosi tiukassa on saada paino putoamaan, vaikka painonnousu loppui ajat sitten ja arvot ovat jo normaalit.
Perinteinen "jätin kaikki herkut pois ja aloin käymään lenkillä"-laihdutus ei toimi meikäläisellä, koska liikun jo enkä syö herkkuja, muutenkin ruokavalio on ok! Missä siis mahtaa olla vika..?
Omaa syytä lihominen tietty oli, koska menin vapaaehtoisesti poistoleikkaukseen, hankin sairauden siis "itse". Varmaan olisin yhteiskuntakelpoisempi liikatoimintaisena, vaikka se viheliäämpi tauti onkin. Olisin ainakin hoikempi... :/
Niin millä perustelet sitä että urheilevat mutta roskaa syvät ihmiset pysyvät laihana kun taas laihat ihmiset jotka pyrkivät syömään terveellisesti, mutta eivät liiku lihoavat. Turha selittää mitään aineenvaihdunnasta koska ei voi olla sattumaa että kaikkilla tällaisilla urheilijoilla on toimiva aineenvaihdunta. Nopea aineenvaihdunta tulee juuri liikunnan seurauksena? (edellä olevalle kommenti ei ollut fakta, mutta siltä vähän vaikuttaisi). Lisäksi liikunnalla on suuri merkitys motivaation kannalta. Älä vähättele liikuntaa vaikka et välttämättä itse siitä pidä.
Tunnen henkilöitä, jotka todellakin syövät paljon niin sanottua roskaruokaa, mutta pysyvät ilmeisesti aineenvaihduntansa takia hoikkana, esim. 185/80. Eivätkä nämä kaikki todellakaan ole urheilijoita. Sen tiedän, että he syövät huomattavasti itseäni vähemmän, joka on tietysti osasyy hoikkuuteen. Myöskään kerran viikossa 15 olutta yhtenä iltana ei heitä lihota. Niin se vain on.
Kaikki urheilijat eivät todellakaan tarkkaile ruokavaliotaan ellei kyse ole kilpaurheilusta. Silti vain lähes kaikki laihoja ovat. Sitten lopettavat liikunnan ja usein lihoavat. Myönnä pois liikunnan merkitys ja ala sitä harrastaa jos haluat tuloksia saada aikaan. Vaikka pelkällä ruokavalion muutoksella saisit itsesi laihemmaksi niin kroppasi ei kuitenkaan ihmeemmin kiinteytyisi. Urheilu on keino itsensä tiukempaan kuntoon saamiseskis. Tämä on fakta jota laiskojen on turha yrittää kumota.
Olen saanut painoa pois neljässä viikossa 4 kiloa, nyt painoa on n. 96 kg. Painostani melko suuri osa on lihasta, koska olen tehnyt punttitreeniä melko ahkerasti jo yli 10 vuotta. Tänään pyöräilin 50 km, mutta en suinkaan laihduttamisen takia. Tuo 4 kiloa on lähtenyt käytännössä ainoastaan pienemmillä ja rasvattomammilla ruoka-annoksilla ja sokerin poisjättämisellä. Lisäksi olen jättänyt lähes kokonaan oluen. Aamupalaksi olen muutaman viikon syönyt puuroa marjakeiton kanssa ja rasvatonta raejuustoa. Sitten kun(jos)saan painon 85-86, ajattelin kokeilla juoksemista. Pyöräily on kuitenkin tällä hetkellä jaloille terveellisempää.
tarkoittaako tuo vajaatoiminta sitä, että kaikki ruoka varastoituu kroppaan, eikä kroppa käytä energiaa elintoimintoihin lainkaan? Vai kertyykö tuo ylimääräinen massa aivan kuin tyhjästä? Sehän on fysiikan lakien vastaista!
Siihen kun saisi vastauksen, niin varmaan moni olisi onnellinen! Aineenvaihdunta vaan hidastuu niin paljon, että siinä menee kaikki sekaisin. Kai tyroksiinin tuotannon totaalinen loppuminen saa sen aikaan. Ja jotain on kuitenkin pakko syödä, että pysyy hengissä ja pystyy tekemään töitä. Täysin syömättä/juomatta kun ei voi kukaan olla.
Leikkauksesta kontrollikäyntiin olin lihonut melkein 10 kiloa, 1,5 kuukaudessa siis. Kontrollikäynnin jälkeen sain lääkityksen ja vasta puoli vuotta lääkityksellä oltuani painonnousu loppui kokonaan...
"*helpotti* :)"
Taasko siellä kakataan housuun?