Jos tässä kertoisi kaiken niin siihen menisi koko ilta eikä riittäisi. Seurustelen miehen kanssa jonka kanssa minulla on yhteinen lapsi. Emme asu yhdessä, emme ole koskaan asuneet.
Molemmilla meillä on takana avioliitot joista molemmilla lapsia. "Miehelläni " käy viikkosiivooja, yrittäjä, joka on miehen ex-vaimo. Hän vaihtaa petivaatteet, vie ne kotiinsa pestäväksi silittää tuo takaisin. Välillä pesuun lähtevät miehen vaatteetkin kalsareineen. Ja nehän tuodaan siististi silitettynä takaisin.
Joskus tässä tuotiin kukkanen, ruukku , multaa ja istutettiin siitä kukka kauniisti paikoilleen. Olen sanonut miehelle, että en kertakaikkiaan siedä tätä tilanetta. Kotitalousyrittäjiä on koko kaupunki täynnä, minullakin käy oma siivooja.
Mutta kun asia on näin, että mies ei voi päästää ketään vierasta kotiinsa siivoamaan. Kyllä hän minua ymmärtää on joskus vastaus. Mutta tämä aihe on sellainen josta ei voi kertakaikkiaan keskustella. Hän aloittaa välittömästi mykkäkoulun ja tilanne on se, että minä pyydän lopulta anteeksi.
Viimeksi kun siivooja kävi menin miehen kotiin tarkoituksella silloin. Sanoin, että tilanne moraaliton kun hän käy entisessä kodissaan siivoamassa. Ilmoitin, että tässä on ovi senkun kävelee sisälle emännäksi kun niin haluaa. Eihän hän sitä tietysti halunnut - vain tehdä työnsä.
Pyysi katsomaan itseäni peilistä jne. Olen kuulemma niin mustasukkainen. Miettiessäni tilannetta olen tullut siihen tulokseen, että mies tässä on suurin syyllinen kun hän pitää yllä tätä kuviota. Kai tämäkin on sairas ajatuksen juoksu.
Mies haukkuu minua kun en siedä tilannetta, mutta ex-vaimosta en kuule pahaa sanaa. Syy miksi siedän tilannetta ( jatkunut jo yli vuoden) on se, että olen miehellä työssä, joten toimeentuloni on osittain ja paljonkin riippuvainen tästä työpaikasta.
En uskalla kirjoittaa tänne palstalle kaikkea, ties vaikka ex sattuisi lukemaan. Yritän kerätä rohkeutta ja varmistaa selustaani - minulla on tunne, että kohta laitan miehen valitsemaan. Minä tai ex-vaimo siivoojana.
Jotenkin kuvittelen, että jään toiseksi. En tiedä kuinka suureen suruun siitä vaipuisin, on tullut niin paljon henkisesti tässä turpiin ko. mielipahan takia.
Tässä oli vain osa tarinaa. Sietäisittekö te muut avarakatseisimmat ihmiset tätä. Minulla on ollut välillä niin paha olla, että olen käynyt juttelemassa tilanteesta ammattiauttajan kanssa.
Molemmilla meillä on takana avioliitot joista molemmilla lapsia. "Miehelläni " käy viikkosiivooja, yrittäjä, joka on miehen ex-vaimo. Hän vaihtaa petivaatteet, vie ne kotiinsa pestäväksi silittää tuo takaisin. Välillä pesuun lähtevät miehen vaatteetkin kalsareineen. Ja nehän tuodaan siististi silitettynä takaisin.
Joskus tässä tuotiin kukkanen, ruukku , multaa ja istutettiin siitä kukka kauniisti paikoilleen. Olen sanonut miehelle, että en kertakaikkiaan siedä tätä tilanetta. Kotitalousyrittäjiä on koko kaupunki täynnä, minullakin käy oma siivooja.
Mutta kun asia on näin, että mies ei voi päästää ketään vierasta kotiinsa siivoamaan. Kyllä hän minua ymmärtää on joskus vastaus. Mutta tämä aihe on sellainen josta ei voi kertakaikkiaan keskustella. Hän aloittaa välittömästi mykkäkoulun ja tilanne on se, että minä pyydän lopulta anteeksi.
Viimeksi kun siivooja kävi menin miehen kotiin tarkoituksella silloin. Sanoin, että tilanne moraaliton kun hän käy entisessä kodissaan siivoamassa. Ilmoitin, että tässä on ovi senkun kävelee sisälle emännäksi kun niin haluaa. Eihän hän sitä tietysti halunnut - vain tehdä työnsä.
Pyysi katsomaan itseäni peilistä jne. Olen kuulemma niin mustasukkainen. Miettiessäni tilannetta olen tullut siihen tulokseen, että mies tässä on suurin syyllinen kun hän pitää yllä tätä kuviota. Kai tämäkin on sairas ajatuksen juoksu.
Mies haukkuu minua kun en siedä tilannetta, mutta ex-vaimosta en kuule pahaa sanaa. Syy miksi siedän tilannetta ( jatkunut jo yli vuoden) on se, että olen miehellä työssä, joten toimeentuloni on osittain ja paljonkin riippuvainen tästä työpaikasta.
En uskalla kirjoittaa tänne palstalle kaikkea, ties vaikka ex sattuisi lukemaan. Yritän kerätä rohkeutta ja varmistaa selustaani - minulla on tunne, että kohta laitan miehen valitsemaan. Minä tai ex-vaimo siivoojana.
Jotenkin kuvittelen, että jään toiseksi. En tiedä kuinka suureen suruun siitä vaipuisin, on tullut niin paljon henkisesti tässä turpiin ko. mielipahan takia.
Tässä oli vain osa tarinaa. Sietäisittekö te muut avarakatseisimmat ihmiset tätä. Minulla on ollut välillä niin paha olla, että olen käynyt juttelemassa tilanteesta ammattiauttajan kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei tuo ihan hyvältä kyllä tuntuisi minustakaan jos samanlaiseen tilanteeseen joutuisin. Pitäisin tilannetta outona ja kiusallisena. Ajattelisin varmaan niin, että mies ei olisi päässyt vielä oikein yli tuosta exästään ja tämä olisi vain tekosyy pitää tuohon naiseen enemmän yhteyttä kuin mitä muuten tulisi pidettyä..mutta mistäpä sitä täysin voisi tietää. Ehkä ajattelisin loppujen lopuksi vain itseäni ja miettisin olisinko valmis sietämään tuollaista jatkossakin, kannattaisiko miehelle sanoa kauniisti miltä tilanne tuntuu ja voisiko hän tehdä asialle sittenkin jotain. Jos ei niin..
Tuntuu jotenkin oudolta, että se ex suostuu käymään siellä siivoamassa. pakko sanoo, etten jaksais katsoa moista kuviota. Menneisyyteen pitää ottaa etäisyyttä. Enkä vois kunnioittaa poikaystävää, joka sallii exän pestä pyykkejään. Jotain sairasta pyöritystä ja hyväksikäyttöä on ilmassa.
Sulla tuntuu olevan tosi paha olo ja olet peloissasi.Suhteessa ei kaikki ole ok,jos koko ajan ahdistaa.Mielipiteenäni:sä kärsit henkistä väkivaltaa lapsen isän taholta.
Herättävintä sun viestissä oli, että kerroit ettet koskaan aiemmin ole ollut tälläinen. Älä mieti, onko sun päässä vikaa, vaan kuuntele sydäntäsi!
Missään nimessä en tee mitään diagnoosia sun kaverista, mutta sun kannattaisi käydä tutustumassa narsistien uhrien tarinoihin. Hekin kertovat, miten siinä pyörityksessä alkoi pää seota, eikä ollut enää varma mistään. Miten muuten on, oletko saanut pitää sun kaverit? Ja mistä tiedät, ettei valehtele?
Lainattuna tekstisi:
"Sulla tuntuu olevan tosi paha olo ja olet peloissasi.Suhteessa ei kaikki ole ok,jos koko ajan ahdistaa.Mielipiteenäni:sä kärsit henkistä väkivaltaa lapsen isän taholta.
Herättävintä sun viestissä oli, että kerroit ettet koskaan aiemmin ole ollut tälläinen. Älä mieti, onko sun päässä vikaa, vaan kuuntele sydäntäsi!
Missään nimessä en tee mitään diagnoosia sun kaverista, mutta sun kannattaisi käydä tutustumassa narsistien uhrien tarinoihin. Hekin kertovat, miten siinä pyörityksessä alkoi pää seota, eikä ollut enää varma mistään. Miten muuten on, oletko saanut pitää sun kaverit? Ja mistä tiedät, ettei valehtele? "
Tiedätkö, että luin noita narsistien uhrien tarinoita, narsistisen ihmisen luonteenpiireitä. Et usko, mutta jokin kolahti paikalleen. Mies on juuri tuollainen, toki meissä kaikissa on naristisia piirteitä niinkuin viestiketjuissa mainittiin, luonne, käytös jne.
Siellä oli tosi hyviä aiheita, aion lukea vielä lisää. Olen lukenut kirjan: Naamiona terve mieli. siinä puhutaan juuri persoonallisuushäiriöistä. Mutta nuo kirjoitukset palstoilla vasta herättivät minut huomaamaan, oikeastaan missä "vaarassa" minun oma psyyke on.
Tässä on tapahtunut niin paljon asioita välissä, että tuntuu uskomattomalta.
Ihan lyhyesti muutama esimerkki minkä keskellä elän:
Mies ilmoitti ex-vaimolle puhelimitse, ettei tarvitse enää tuoda kukkia ja istutella niitä hänen asuntoonsa. Minä siis minä nainen en pidä siitä. Kysyin, että mitä hittoa sinunhan pitää olla sitä mieltä ettet siedä asiaa. No hän vastasi: sanoin minä niinkin etten myöskään itse pidä asiasta (siis mies)
Vein viikon kuluttua mihen asuntoon kolme kukkasta jotka istutin. Huom. 2 samanlaista istutin myös omaan kotiini samalla kertaa. N. puolentoista viikon päästä nämä kukat olivat kuolleet. Voi taivas kun huomasin asian. Siinä paikassa paiskasin ex:n aikaisemmin istuttaman kukkasen pihalle kivilaatalle ruukkuineen päivineen ja heitin koko helahoidon roskikseen.
Kukkien kuolemasta siivooja soitti heti entiselle miehellen, että syytetäänkö häntä nyt näiden kukkien kuolemasta, kun hän ei ole tehnyt niille mitään. Nimen omaan ei tehnyt mitään. Kukkaset olivat aivan rutikuivat, kun tyhjensin ne roskikseen.
Henkilö on erittäin hyvä kukkien hoitaja paljon parempi kuin minä. Jos kukat olisivat minulla kuolleet en olisi ihmetellyt, mutta ne ovat aivan loistavassa kunnossa. Eli neljä samanlaista kukkasta - kas kumma kaksi kuolee miehen kotona.No saattuhan sitä.........
Suuremman kukkasen jonka olin istuttanut mielestäni hienoon ruukkuun, otin miehen aikana käsiini ja lähdin viemään ulos. Mies huuteli perään, että älä nyt. Kukkanen lensi ruukkuineen samalla kivetykselle, kuin aikaisemmat. Ilmoitin miehelle, että miksi jättäisin tämänkin tänne kuolemaan kun sitä ei kuitenkaan hoideta.
Lopulta järki voitti niin paljon, että toin kukkasen kotiini ja ostin sille uuden ruukun.
Tarina voisi jatkua pitkään tästä eteenpäin. Paljon tapahtui tämän jälkeen.
Nyt nainen herätys kellot soimaan. Haluatko elää elämääs epävarmuudessa päivästä toiseen? etkä saa ollenkaan mielenrauhaa!!Minä itse en sietäis tilannetta sitten ollenkaan..Sun pitää olla nyt vahva ja laittaa hommalle stoppi! Hemmetti noita perkeleen lieroja on joka nurkan takana ja niille ei saa antaa yhtään enempää tilaisuutta rikkoo joittenkin ihmisten sydäntä.Ei se työ sua estä lopettaan suhdetta.Nyt oot uskotellu itsellesi jotain mitä et itsekkään usko! Työpaikkoja on joka puolella,lehti käteen ja etsimää! Ja Suomessa ei koskaan jää puille paljaille!Varsinkin jos sulla on lapsi!Ja helvettiin tommoset ex-vaimot jotka muka käy siivoomassa entisen miehen huushollia!Nää tiedetään erittäin hyvin..Mää en antais kenenkään pompottaa mua tollain.Ja jos ne haukkuu sua että luulet tyhmiä.niin kyllä siinä on jotain juttuja niittenvälillä ollu! tommoset raivostuttaa tosi paljon..tiedän pari tämmöstä tilannetta jotka on ratkennu..ja tuloksena on ollu että vaimo tai mies on pettäny!