Tänään kunnostautui yksi isi oikein pahemman mukaan. Oon vieläkin TOSI VIHAINEN ja toisaalta surullinen :(
Ajoin suoraan katua pitkin, rajoitus 40km/h jota en ylittänyt, lähjinnä siksi, että asfaltti siinä on tosi huonokuntoinen, paljon reikiä.
Oikealla puolellani jalkakäytävää pitkin ajoi pyörällä mies lapsi takana turvaistuimessa.
Oikealle jäi risteävä katu ja olin juuri ohittanut sen ja melkein ylittänyt suojatien kun kopsahti!! Katse peileihin....ja hyppy jarrulle.
Takanani oli pyörä nurin, mies jalkeilla, lapsi pyörän kanssa kadussa.
Varoitusvilkut päälle ja kipaisin heidän luokseen, lapsi itki, hänen ohimostaan tuli verta (kypärää ei kummallakaan). Mieheni soitti heti ambulanssin ja samalla poliisin paikalle.
Mies, ylitettyään risteävän kadun suojatien oli kaartanut samantien ajamani kadun suojatielle ja törmäsi lähinnä autoni vetokoukkuun.
Poliisi tuli ensin, heti perään lanssi. Tsekkasivat lapsen ja päättivät varmuuden vuoksi viedä sairaalaan katsottavaksi, isä lähti mukaan. Poliisi kysyi tapahtumien kulun ja lupasi ottaa yhteyttä myöhemmin.
Illalla sitten soitti ja kysyi, onko minulla vaatimuksia. No eihän minulla mitään vaatimuksia kun autoon ei tullut mitään. Kysyin lapsesta, ei ollut käynyt kuinkaan (onneksi).
Se mies soitti pari tuntia sitten ja pyyteli anteeksi. Tottahan minä anteeksi annan, pyysin kuitenkin, että ostaisi kypärät molemmille ja vastaisuudessa seuraisi hieman tarkemmin ympärilleen.
Lupasihan tuo niin tehdä.
Niin että pyöräilijät hohoi! Kyllä teidän(kin) pitää osata jotakin siellä liikenteessä. Vaikka teitä kuinka yrittäisi paapoa, varoa ja antaa tietä niin ei autoilijakaan sentään mitään voi jos joku perään ajaa, nih!!
Ajoin suoraan katua pitkin, rajoitus 40km/h jota en ylittänyt, lähjinnä siksi, että asfaltti siinä on tosi huonokuntoinen, paljon reikiä.
Oikealla puolellani jalkakäytävää pitkin ajoi pyörällä mies lapsi takana turvaistuimessa.
Oikealle jäi risteävä katu ja olin juuri ohittanut sen ja melkein ylittänyt suojatien kun kopsahti!! Katse peileihin....ja hyppy jarrulle.
Takanani oli pyörä nurin, mies jalkeilla, lapsi pyörän kanssa kadussa.
Varoitusvilkut päälle ja kipaisin heidän luokseen, lapsi itki, hänen ohimostaan tuli verta (kypärää ei kummallakaan). Mieheni soitti heti ambulanssin ja samalla poliisin paikalle.
Mies, ylitettyään risteävän kadun suojatien oli kaartanut samantien ajamani kadun suojatielle ja törmäsi lähinnä autoni vetokoukkuun.
Poliisi tuli ensin, heti perään lanssi. Tsekkasivat lapsen ja päättivät varmuuden vuoksi viedä sairaalaan katsottavaksi, isä lähti mukaan. Poliisi kysyi tapahtumien kulun ja lupasi ottaa yhteyttä myöhemmin.
Illalla sitten soitti ja kysyi, onko minulla vaatimuksia. No eihän minulla mitään vaatimuksia kun autoon ei tullut mitään. Kysyin lapsesta, ei ollut käynyt kuinkaan (onneksi).
Se mies soitti pari tuntia sitten ja pyyteli anteeksi. Tottahan minä anteeksi annan, pyysin kuitenkin, että ostaisi kypärät molemmille ja vastaisuudessa seuraisi hieman tarkemmin ympärilleen.
Lupasihan tuo niin tehdä.
Niin että pyöräilijät hohoi! Kyllä teidän(kin) pitää osata jotakin siellä liikenteessä. Vaikka teitä kuinka yrittäisi paapoa, varoa ja antaa tietä niin ei autoilijakaan sentään mitään voi jos joku perään ajaa, nih!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lähinnä siksi etten luota autoilioihin. Jotkut antavat mennä, toiset yrittävät ajaa yli. Muutaman kerran kakarana meinasin jäädä alle enkä uskalla enää mennä tien yli jos auto on lähestymässä kohtalaista tai kovaa vauhtia :(
eli ihmettelen edellee et miten ehit joka paikkaan ku se Karpo? Aina siellä missä kolisee?
Ettet jotenki järjestelis ite näitä sattumia...
ihmettelet!
>>Ettet jotenki järjestelis ite näitä sattumia...
Miten voit saada pyöräilijän osumaan taaksesi eikös auto liiku hiukan nopeammin ettet olis jarrutellu oudossa paikassa?
Mielikuvituksellinen juttu. Liian mielikuvituksellinen ollakseen tekaistu.
Ajatteles Vilkku: jos autossasi olisi irroitettava vetokoukku joka ei olisi ollut paikoillaan, olisiko törmäys jäänyt tapahtumatta?
Tärkeä paljastus oli myös se, että kunnioitat reikiä kadussa enemmän kuin nopeusrajoitusta.
No niin, härnäykset sikseen...
Mutta jos minä pyöräilijänä olisin systemaattisesti ylitellyt katuja ensin vilkaisematta molempiin suuntiin, niin olisin ollut vainaa jo 60-luvulta lähtien. Ja että joku tekee niin lapsi kyydissään... käsittämätöntä.
>> jos autossasi olisi irroitettava vetokoukku joka ei olisi ollut paikoillaan, olisiko törmäys jäänyt tapahtumatta?>Tärkeä paljastus oli myös se, että kunnioitat reikiä kadussa enemmän kuin nopeusrajoitusta.
Tällä palstalla on muutamia Auto-Antero -tyyppisiä kirjoittajia, joilla johtoajatus on juuri tuo "mitä kovempaa ajan, sitä vähemmän aikaa vietän onnettomuusriskin piirissä tien päällä". Sinun esimerkissäsi todellakin vähänkin suurempi nopeus olisi vienyt sinut ns. turvaan pöhköltä pyöräilijältä, mutta periaatteena kaahaaminen on totta kai ennen kaikkea vaarallista.
Tietysti lähtökohtana pitää olla, että katsoo minne ajaa. Pyöräilijä ei sitä tehnyt ja törmäsi autoosi. Jos pyörähemmo olisi vilkaissut ympärilleen ja käsittänyt näkemänsä, törmäys olisi jäänyt tapahtumatta aivan siitä riippumatta, oliko vauhtisi 25 tai 55 ja auto koukulla tai ilman.
Anteromainen luukutus on vaarallista nimenomaan siksi, koska muut tienkäyttäjät eivät mitenkään voi tietää, että suoran päässä lähestyvän auton vauhti on 170, vaikka rajoitus paikalla on vain 60. Joku onneton jalankulkija luulee ehtivänsä ylittää tien ennen kuin auto on kohdalla. No niin, Lada sai taas saarnatuksi. Nyt helpottaa!
..Ja joku aika sitten saarnasit minulle, että kun aina sattuu. No eipä ole sattunut nyt pitkään aikaan ja nekin, mitä on sattunut, ei ole ollut omaa syytäni, niinkun ei sinunkaa sattumuksesi.
Koskaan ei voi olla liian varovainen, mikä tarkoittaa sitä, mistä olen aina saarnannut täällä, että pitää koettaa ennakoida myös muiden tiellä liikkuvien virheet.
Minä tosiaan teen sitä, että koetan ennakoida muiden virheet, sillä se on laiha lohdutus,kun joku kuolee autosi alle, vaikket yhtään syyllinen oliskaan. Monet ajaakin vain sillä mielin, että jos muut alleni jäävät,niin jääkööt, jos ovat niin tyhmiä ja varomattomia.
Tässäkin tapauksessa olisit voinut koettaa ennakkoaavistaa pyöräilijän aikomuksia, vaikka se melko yllättävää olikin.
On kuitenkin ihan selviä tapauksia, jolloin voimme varoa, ja joista tapauksista olen täällä monasti kirjoittanutkin.
Hyvin paljon voitaisiin onnettomuuksia saada vähenemään, jos emme olisi niin itse omista oikeuksistamme pitäviä.
Olen ikionnellinen, etten ole eläissäni ajanut kenenkään päälle, mitä nyt mopolla pukkasin hurjassa nuoruudessa polkupyöräilijän kumoon risteyksessä.
Sellaisia ne pyöräilijät ovat, että kyllä niitä pitää varoa. Suojatie on pirullinen ylitettävä autolla, sillä suojatien ylittäjät menee sokeana sen yli luottaen siihen, että kyllä autot väistää.
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=595559
kävi taannoin myös vävylleni. Auto seisoi osittain jalkakäytävällä sen aikaa, kun vävy oli sulkemassa autotallin ovea. (kyseessä kerrostalo ja autotallin ovet talon edessä) Silloin kyseessä oli vähän päälle kymmenvuotias poika.
Isä oli hyvin vastahakoinen korvaamaan autoon tullutta klommoa ja naarmua, mutta onneksi tapauksella oli silminnäkijöitä, joten maksumieheksi joutui.