Meidät kaupan tädit opetetaan olemaan asiakkaille hymyileviä,puheliaita,avuliaita,kaikkensa antavia ym,ym. Miksi asiakkaat (ei kaikki) eivät huomioi meitä..on todella paha olo,jos ei edes vastata tervehdykseen,viskataan raha ryppyisenä tiskille tai edes kiitetä,kun vastaamme rahasta takaisin. Minusta molemminpuolinen kohteliaisuus kuuluu kaupankäyntiin. Kaupassa käyntihän taitaa olla se jokapäiväinen "välttämätön paha",mutta voihan asian ajatella myös toisin..
kaupan kassalla
kaupan täti
10999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Luuletteko asiakkaina, ettei tota tarvii tervehtiä, sehän on vaan töissä täällä? Se vaan palvelee mua? Se vaan kiltisti kuuntelee, jos päätän ilman aihettakin valittaa sille. Sille on hyvä purkaa pahaa päivää, koska se ei voi sanoa ilkeesti takasin. Ja jos se sattuisi sanomaan ilkeesti, niin varmasti teen siitä valituksen.
Itselleni kävi niin huvittavasti, että oli TODELLA paha päivä. Olin töissä, ja asiat sujuivat, käyttäydyin tietenkin niinkuin kunnon kaupan tätin tuleekin käyttäytyä. Hammasta purren.
Mutta sitten tuli se spurgu-mamma, joka aina varastelee. Näpisti kaljaa. Otinpa rouvalta oluet pois ja odoteltiin siinä polliisia.
Ja tässä vaiheessa minä tietenkin olen se paha, osaamaton tytönheitukka (ikää jopa 23), joka on varmaan ekaa päivää töissä (työkokemus alalta 7v), joka ei OSAA MITÄÄN. Rouva sanoo lisäksi:"Minä olen sentään ollut kolme vuotta pankissa töissä..." Hermoni menee, ja totean että:"MITÄ SITTEN?"
Hieman palauttelen rouvaa maanpinnalle...
Seuraavana päivänä juoksen pitkin kaupan pihaa jonkun "hörhön" perässä, joka päätti laittaa paitansa sisälle 3 kg sisäfileepihvejä...
Tää meni ehkä hieman asian vierestä, mutta olisihan se mukavaa, että meitä kaupan tätejäkin kohdeltaisiin kuin ihmisiä.
Ja muistetaan vielä se, että kaupalla ON oikeus valita asiakkaansa :o)
Prkl nuoriso tulee ja kusee vessan lattialle, ei tervehdi, juopottelee nurkalla ja nauraa jos menet sanomaan että nyt häipykää tai soitan poliisit...
Vanhemmat ihmiset;
-valittavat bensan hinnasta (me EMME sitä päätä, sori nyt vaan!)
-ihmettelevät kun en osaa vaihtaa öljyjä heidän Chrysleriinsä
-eivät osaa tankata (rutistavat rystyset valkoisina pistooleja...)
-suuttuvat jos toissaviikkoista ostoskuittia heidän ostoksestaan ei ole saatavissa
-kitisevät ostosvalikoimasta kun ei ole hypersuper hylamaitoa tai 100g:n karkkipussia hyllyssä ("Miksi teillä ei ole pienempiä karkkipusseja?!")
-luulevat että kaikilla työntekijöillä on automekaanikon ammatti (oli ehkä 70-80-luvuilla)
-luulevat että tee-se-itse-pesuhallissa on miehiä, jotka pesevät heidän autonsa..?
Nämä ihan tosielämästä.
Ihmiset on NIIN sairaan typeriä!!! En viitsi sanoa heistä enempää...
Jos MINÄ päätäisin bensiinin hinnan, se olisi 4,00€/L, eipä näkyisi hinnasta kitisijöitä.......
Olen samaa mieltä, mutta minä olen asiakas ja yleensä kassatädit ovat juroja ja minä yritän hymyillä ja puhua kohteliaasti. Tarvittaisiin molemminpuolista kanssakäymistä. Hymy voi pelastaa pahimmankin päivän.
yleensä juuri sellaisen kaupan jossa on kiva ja kohtelias myyjä vaikka hinnat olisi korkeammatkin ja olen itse aina kohtelias ja rupattelen niitä näitä
Tuli tästä kirjoituksesta mieleen eräs työmuisto jolle olen usein mielessäni naureskellut.
Muutama vuosi sitten ollessani ruokakaupan kassalla rahastamassa tuli n. 20v. veelän oloinen kundi kassalle kaljojen ja röökiaskin kera. Olin tälle käverille kohtelias>katsoin häntä silmiin ja sanoin "moi", jonka jälkeen vedin hänen ostoksena kassakoneeseen ja vielä laitoin hänen "selviytymispakkauksensa"kassiin ja kerroin ostosten summan hänelle. No tämä malli nuorukainen ei edes katsettaan nostanut minua kohden vaan kaivoi taskustaan palloksi rypistetyn 20€ setelin ja heitti sen kassahihnalle sanomatta mitään. Minähän siinä vedin mielessäni herneen nenuun ja otin setelin hihnalta ja oikein antaumuksella aloin sitä oikoa tämän kundin silmien alla. Kun sain joka kulman oiottua setelistä, niin laitoin sen kassalippaaseen ja otin hänen vaihtorahansa 5€ setelin ja rypistin sen palloksi, sekä kolikot, mitkä kaikki heitin tämän kundin eteen kassahihnalle ja sanoin vielä imelästi tälle "ole hyvä ja tarttetko vielä kuittia?". Kundin pasmat meni niin sekaisin, että kolikoita nypittyään kynnen nysillään hihnalta hän unohti röökinsä kassalle, kun minä toivotin vielä hänelle viikonloppuja..
Tämän jutun opetus on se, että pitää kunnioittaa rahaa ja ihmisiä, sillä sitä saa mitä tilaa..
Aivan mahtava juttu. Nauroin ääneen tuota lukiessani..Taidanpa kokeilla tuota käytännössä seuraavaan asiakkaaseen :D Kiitos :)
Kauppaneuvos!Olipa näpsäkästi ja rohkeasti toimittu!!!Monesti olen itsekkin meinannut noin tehdä,mutta ei ole kantti riittänyt..setelit kyllä melko hitaasti oion,mutta ojennan rahat kätöseen... kai minä asiakkaita silti kunnioitan sen verran...
Vau, olipa huippu tarina )))
Tekisipä mieli joskus kokeilla... mutta ehkäpä seuraavan hankalan asiakkaan kohdalla muistan vain tuon sun jutun ja hymyilen maireasti ))
Mutta se on totta et sitä saa mitä tilaa, jos on töykeä ja epäkohtelias itse niin ei voi vaatia toistakaan olemaan kohtelias olipa sitten kyseessä mikä ammattikunta tahansa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa.
...olevansa aina oikeassa,ja meidän on vain myönneltävä,oli asia mitenpäin tahansa.Asiakkaat ovat melko herkkiä kertomaan kaikki "huonot" kokemuksensa eteenpäin,kumpa ne hyvätkin tulisivat päivänvaloon yhtä herkästi.
Kyllä vain ainakin meikäläinen jaksaa kiittää hyvästä palvelusta, ja muistan varmasti mainita siitä myös ystävilleni ja tutuilleni sekä suositella paikkaa josta hyvää palvelua olen saanut.
Huonosta palvelusta muistan tietty laittaa sanaa eteenpäin, enkä todellakaan vieraile enää samassa kaupassa uudelleen. Mitenkäs se suhde menikään; Hyvästä palvelusta kerrotaan kolmelle ihmiselle, huonosta kymmenelle (tai jotain sinnepäin).
Summa summarum: Kaupan imago = kaupan myyjä