Onko muilla samanlainen ajattelutapa kuin minulla?
Eli
Seurustellessani miehen kanssa en missään nimessä hyväksyisi, että hän "pettää" naisen kanssa. Tuntuisi , että minussa on naisen jotain vikaa. Mutta jos hän "pettäisi" miehen kanssa. En kokisi sitä edes loukkaavana, vaan ajattelisin, että hän haluaa välillä jotain miehistä.
Samoin ajattelen itsestäni, en pettäisi miehen kanssa, koska minulla on jo mies. Miksi siis olisin toisen miehen kanssa.
Mutta naisen kosketusta kaipaisin silloin tällöin.
Onko sellaista toista ihmistä olemassa, joka siis ajattelee, että jos pettää vastakkaisen sukupuolen kanssa se on pettämistä, mutta jos saman sukupuolen kanssa se se ole pettämistä.
Luonnollisesti tietysti sopimus pitäisi olla, että molemmat saa tehdä niin.
Bi-nainen
Kysymy Bi ihmisille!
41
3783
Vastaukset
- ****
Ajattelen ihan samalla tavalla. En tosin tiedä mitä oma mieheni asiasta mahtaisi ajatella jos tekisin jotain toisen naisen kanssa. Olisiko yhtä mustasukkainen kuin jos tekisin jotain miehen kanssa.. vaikea sanoa
- Bi-nainen
Heip
Mieheni ei ole samaa mieltä kanssani.
Joten olen ollut ilman naisen kosketusta jo vuosikymmenen, mutta välillä aina ajattelen naisia ja haaveilen heistä. Siitä hän kyllä tietää, mutta hänestä se on pettämistä, jos toteutan haaveeni naisen kanssa:(
Tässä sitä ollaan...välillä yritän kovasti unohtaa, mutta välillä taas haluttaisi naisenkin kanssa olla.
En petä! Edes naisen kanssa.
- gila
... pettämistä on se, mikä rikkoo parisuhteessa sovittuja rajoja. Tosin, monessako suhteessa niistä rajoista on oikeasti keskusteltu? Periaatteessa kai parisuhteissa yleisesti kaikki ulkopuoliset suhteet ovat kiellettyjä - eikö se ole perusoletus? Eli mikä ei ole sallittua, on kiellettyä? Itse en ainakaan lähtisi järkeilemään toisen selän takana, että "hei, kun ei minulta tätä ole kielletty, voin sen siis toteuttaa".
Itselläni on lupa suhteeseen naisen kanssa, vaikka olen naimisissa. En kuitenkaan edes "älynnyt" pyytää tällaista lupaa mieheltäni aikanaan. Hän vaan antoi sen oma-aloitteisesti, kun kerroin olevani rakastunut naiseen.
Jos olisin suhteessa toisen miehen kanssa, se olisi pettämistä, koska se rikkoo parisuhteemme sääntöjä. En kyllä sellaista suhdetta kaipaakaan...
Eli käytännössä elän tuon mainitsemasi ajattelutavan mukaisesti. En kuitenkaan ajattele, että se on automaatio. Jos olisin salaa mieheni tietämättä alkanut suhteen naisen kanssa, olisin tuntenut pettäväni häntä.- gila
Sittenhän voidaan tietysti miettiä taas sitä, minkälainen suhde yleensä katsotaan pettämiseksi. Onko ajattelu pettämistä? Onko rakastuminen pettämistä? Onko suutelu pettämistä? Minkätasoinen hyväily katsotaan pettämiseksi? Vai onko vain suoranainen seksi pettämistä?
Näissä asioissa on niin monia rajoja kuin on mielipiteitäkin. Paras kai olisi, että kukin pystyisi elämään omien rajojensa mukaisesti. - Chirsicca
gila kirjoitti:
Sittenhän voidaan tietysti miettiä taas sitä, minkälainen suhde yleensä katsotaan pettämiseksi. Onko ajattelu pettämistä? Onko rakastuminen pettämistä? Onko suutelu pettämistä? Minkätasoinen hyväily katsotaan pettämiseksi? Vai onko vain suoranainen seksi pettämistä?
Näissä asioissa on niin monia rajoja kuin on mielipiteitäkin. Paras kai olisi, että kukin pystyisi elämään omien rajojensa mukaisesti.ehdit ensin! Samoja asioita tässä on näköjään pohdittu. Onkohan sellaista ilmassa?
Hyviä kysymyksiä heitit ilmaan, niitä minäkin olen tässä miettinyt vastausta löytämättä.
Ehkä on parasta elää niin, että ainakin itsekunnioitus säilyy. Vai onko?
Ja sitten voi tietysti pohtia sitä, millaisessa vastuussa ihminen on omalle itselleen. Itsensähän saa kiusata vaikka hengiltä kenenkään puuttumatta siihen. Varsinkin, jos sen tekee siististi ja huomaamatta, mieluummin niin, etteivät läheiset saa tunnontuskia.
- Chirsicca
itse sallivani miehelleni suhteen toiseen mieheen. Jos ajattelen asiaa tarkemmin, voisin joissain olosuhteissa kuvitella sallivani miehelleni suhteen myös toiseen naiseen. Tai ainakin sietäväni miehen suhdetta toiseen naiseen. Ja tässä tapauksessa minun pitäisi tietysti taas kurkistaa siihen kuuluisaan peiliin - tiedän kyllä kurkistamattakin, mitä sieltä löytyy...
Jos itse olisin toisen miehen kanssa, se olisi pettämistä. Myös naisen kanssa oleminen olisi pettämistä, useammassakin merkityksessä, koska minulle suhde merkitsee ihmissuhdetta, pelkkää seksiä en kaipaa. Jos siis en halua pettää, en voi solmia ihastumiseen/rakastumiseen perustuvaa suhdetta kenenkään kanssa. Näin kai se on. Tai minun pitäisi pitää suhde ystävyyssuhteena, tosin joskus on vaikea määritellä, mikä on ystävyyttä ja mikä jotakin muuta.
En usko, että "sopimus" tai "lupa" ovat minulle todellisia vaihtoehtoja, jotenkin vaan tuntuu, etten osaisi elää sellaisessa tilanteessa. - åhå
Olet naisen kanssa yhdessä...saatko silloin pettää naisen kanssa?
Minusta suhteessa kuuluu olla uskollinen ja jos on joitakin syrjähyppysopimuksia niin ei ole kyllä rakkautta suhteessa.- xxx.
näin.
- .naan.
Tätä olen pohtinut usein. Mielestäni pettäminen on pettämistä, tekipä sen kumman sukupuolen kanssa tahansa. Toinen kysymys on taas se, mikä kaikki on pettämistä? Suutelu, hyväily, rakastuminen...?
Olisiko sitten pettämistä olla miehen kanssa vaikka eläisikin suhteessa naisen kanssa?
Minulle seksiin liittyy lähes aina tunteita, edes jonkunlaisia. Ja jos tunnen jotain niin voimakasta jotakin ihmistä kohtaan, että haluan hyväillä häntä ja haluan myös häneltä hyväilyjä, koen pettäväni (siis jos elän suhteessa). - Tämän
tyyppinen ajattelu on juuri sitä, mitä itse bi-ihmisissä pelkään. Saahan noin toki ajatella ja jos se kaikille osapuolille sopii, niin siitä vaan. Olisi vaan niin kiva joskus lukea toisen tyyppisiäkin kertomuksia. Aika harvoin törmää yksiavioisuutta korostaviin ja "vain toiseen sukupuoleen tyytyviin" bi-ihmisiin.
Melkein olen ihastumassa erääseen bi-naiseen, mutta enpä tiedä uskallanko, jos tämä palsta edustaa tyypillisiä bi-ihmisten mielipiteitä.
Ja miksi esim. bi-nainen on aina sellainen, jolla on kokemusta miehistä ja naisista tai sitten vain miehistä (ja kova halu naisen kosketukseen). Onko sellaisia bi-naisia olemassakaan, joilla on (ainakin toistaiseksi)kokemusta vain naisista?- yksiavioinen nainen
vuoksi bi-ihmisiin suhtaudutaan niin kyseenalaisesti. Sana bi liitetään yleensä automaattisesti ns. vapaisiin suhteisiin ja siihen, että kaipaa seksiä tai läheisyyttä molempien sukupuolien kanssa huolimatta oliko suhteessa vai ei.
Minä kuitenkin edustan sitä bi-ryhmää, joka uskoo yksiavioisuuteen enkä oikeastaan voisi kuvitellakaan omalle kohdalleni suhdetta joka toimisi niin, että molemmilla olisi lupa olla muidenkin kanssa. No thanks..
Eli meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemallekkin, mutta minä olen ehdottoman yksiavioinen.
- aelita
mielenkiintoista. yksiavioisuus ja pettäminen suhteessa tuntuvat olevan monelle kovin yksioikoisia asioita.
itse en tiedä... voisinko sanoa mielipiteenäni mitään jyrkkää.
en ole esimerkiksi ollut koskaan naimisissa viittääkymmentä vuotta.
en tiedä onko olemassa esim .montaakaan (hetero)paria, jotka olisivat olleet yhdessä koko elämänsä vilkuilematta, haluamatta ja mahdollisesti toteuttamatta haluaan olla jonkun muun kuin oman puolison kanssa..
sen sijaan olen kyllä kuullut ja lukenut monta "jos pettää saa kenkää"-tyyppistä lausuntoa. ilmeisesti puolet suomessa solmituista avioliitoista kuitenkin päättyy eroon... syystä tai toisesta. että helppoa tuntuu olevan parin vaihtaminen... :-P :-D
Ajatuksenani nyt ehkä on se, että syvä kumppanuus, rakkaus ja halu jakaa elämänsä toisen kanssa ei välttämättä tarkoita sitä, ettei haluaisi välillä jotain muutakin.
ei kai lomailukaan tarkoita sitä, ettei halua asua kotonaan, eikä rakasta kotiaan?
en ota nyt mitään kantaa mihinkään suhdejärjestelyihin, enkä siihen, että "jokaisen biin pitäisi saada rellestää", en todellakaan. mietiskelen vain.
itselleni oli jotenkin aikaisemmin selvää, ettei monogamia pitkässä liitossa ole kovin todennäköistä. tämän sanon seurattuani ukkiani sekä pääteltyäni, että isällänikin on (ollut) sivusuhde. en todellakaan arvosta tuollaista selän takana vehtailua ja puolisolle valehtelua.
mutta... ehkä joissain tapauksissa, joillakin ihmisillä, saattaa olla tarve muihin ihmisiin; syystä tai toisesta.
en tiedä. en ole ollut naimissa viittääkymmentä vuotta. haluaisin olla.
ja huom., vaikka ennen olen suhtautunut hyvin kylmästi ja kyynisesti seksuaalisen kiinnostuksen säilymiseen, olen viimeisen viiden vuoden aikana pyörtänyt mielipiteeni. nykyään uskon, että tavattuaan _oikean_ ihmisen, on ehkä mahdollista todellakin olla yhdessä ja toteuttaa halujaan ja fantasioitaan yhden liiton sisällä. niihin fantasioihin saattaa liittyä muita ihmisiä, mutta en tiedä, onko niitä tarpeen toteuttaa. en tiedä vielä.
en vaan kykene olemaan niin yksisilmäinen kuin "pitäisi" olla (ehkäpä Gilaa lukuunottamatta :-).
en voi sanoa että MINÄ en koskaan aio... olen huomannut että voi joutua syömään sanansa.- MsPenelope
Olen elänyt yli kaksi vuotta sinkkuna ilman suhdetta mieheen tai naiseen.
Minua ei kukaan eikä mikään periaatteessa estäisi "rellestämästä" vaikka molempien kanssa yhtä aikaa, mutta kun se ei ole minun tapani elää. Kysymys on ihmissuhteista, jotka otan vakavasti.
Minulla ei ole myöskään kokemusta naimisissaolosta, seurustelusta (miehen kanssa) kylläkin; koen voimakkaana tuntemuksen, että voin jonain päivänä rakastua niin naiseen kuin mieheenkin.
Tiedän ja tunnen itseni; haluan hyvän miehen elämääni. Pysyisin uskollisena puolisolleni (miehelleni) jos pakko olisi. Mutta jos kumppanini hyväksyisi mahdollisen suhteeni naiseen: olisiko tällöin nainen elämässäni väärin? Koen, että rakkauteni ja kiintymykseni naiseen ei olisi mieheltäni pois. Uskon, että ehkäpä käytännön järjestelyt olisivat suurimmat hankaluudet suhteessa naiseen(?).
Tiedän pystyväni rakastamaan molempia yhtä aikaa. Nyt arvaan ärsyttäväni monia juuri äskeisellä mielipiteelläni. Tämä vain on osa minua ja sille en mahda mitään. Kysymys ei ole siis mistään typerästä, ehkä vastuuttomasta "rellestämisestä". Sellaiseen elämään mahdollisuudet minulla olisi jo nyt; sellainen ei kiinnosta minua.
Ajattelen elämääni eteenpäin: voisinko seuraavat 40-45 vuotta kieltää tuntemukseni naisia kohtaan ja elää "vain" normisuhteessa mieheen; kieltää osan itsestäni. Voisin.... mutta mitä elämää se olisi ja kenen ehdoilla... ja miksi...?
Voiko olla mahdollista, että koko elämämme tarkoitus on rakastaa vain yhtä ihmistä - myös fyysisesti hamaan kuolemaan saakka? Olisiko se jotain järisyttävää ja väärin löytää myös elämään oman sukupuolen edustaja, jota rakastaa yhtälailla, intiimisti?....Siis jos tällainen ihanainen elämään astuisi ;)
asiaa pohdittuani minun kohdallani se menee juuri näin tosin antaisin kyllä miehelleni luvan jos haluaisi olla miesten kaa mutta hän on aivan täysi hehero joten asia koskettaa tällä hetkellä juuri minua. mutta en ota paineita tästäkään asiasta.
- Lucius_C
Olen joutunut miettimään näitä asioita ja tulin siihen tulokseen, että en pitäisi kovin pahana asiana, jos mieheni solmisi suhteen toiseen mieheen. Toki siinä vaiheessa saattaisin loukkaantua, jos mies jättäisi minut ja lapsemme sen toisen miehen takia...
Toisia naisia en miehelleni salli, missään muodossa (ystävinä ja kavereina toki!). Koen, että toinen nainen hänen elämässään astuisi jollekin sellaiselle alueelle, mikä on kokonaan minun. Minun reviirilleni :-). Koen myös, että mies antaisi naiselle parisuhteestamme pois jotain sellaista, mikä kuuluu nimenomaan meidän kahden suhteeseen.
Mieheni ajattelee jokseenkin samoin, eli ei tulisi kysymykseenkään, että minulla olisi seksi/tunnesuhde toiseen mieheen. En voi itsekään edes kuvitella tekeväni sellaista. Mutta nainen on eri juttu. Se, minkä annan/antaisin naiselle, ei ole pois siitä, minkä annan miehelle. (Tai jos "antaa" sana tuntuu liian kovalta, niin sanotaan sitten, että se, minkä jaan/jakaisin toisen naisen kanssa, ei olisi pois siitä, minkä jaan mieheni kanssa).- ...eukko...
...kun kissalla pöytää pyyhki.
Onko niin, että vaikka millä keinoilla pitää koettaa saada itselle oikeus pitää toistakin rakastajaa siinä puolison rinnalla?! Kuka mitenkin asiaa perustelee. Perustelujahan noita tuntuu löytyvän.
Mutta, ajatteletteko sitä, mitä paitsi lapsenne jää, kun äiti (tai iskä) pitää kahta intiimiä (lue: aikaaviepää) suhdetta yllä? Mihin teidän aikanne oikein riittää? Minä epäilen, että jokin tai joku tuossa tuollaisessa "monisuhteisessa" liitossa kärsii ja ettei vaan se joku olisi lapset?!
Niinhän sitä sanotaan, että ihmissuhteita pitää pitää yllä, ne eivät pysy itsestään hyvinä. Eli mitä se mielestänne tarkoittaa? Jaksatteko pitää yllä kahta eri läheistä ihmissuhdetta, tehdä töitä sen eteen, että ne kukostaisivat ja pysyisivät hyvinä? Vai onko niin, että vääjäämättä se "liitto", joka solmitaan perheen ulkopuolelle (perheen äiti toiseen naiseen), ei olekaan niin merkityksellinen, että sen (pysyvyyden) eteen pitäisi tehdä töitä?
Minä vaadin ihmissuhteiltani, nimenomaan puolisoltani sitä, että voimme tehdä kaikkea yhdessä. Harrastaa yhdessä, olla yhdessä, olla lasten kanssa perheenä yhdessä...Puolisoa valitessani kriteerinä oli se, että meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita mahdollisimman paljon. Myös lapset vaativat paljon huomiota kotona ja heidän kaverisuhteittensa ja harrastustensa hoitamiseenkin menee paljon aikaa (heitä kun on vietävä kavereille ja haettava pois ja vietävä harrastusiin...)Mihin tähän kuvioon mahtuu toinen nainen? Oletanpa, että kohtelisin häntä hyvin kovalla tavalla joskus: enhän voisi paljoa hänen tarpeitaan kuunnella, en olla hänen kanssaan, en harrastaa, en paljoa viettää öitä poissa kotoa? Vai pitääkö odottaa, että lapset ovat juosseet pois kotoa, ennen kuin alan suhteisiin toisen naisen kanssa? Niinkö te teette?
Kertokaa, miten saatte elämänne järjestymään perhe-elämän keskellä niin, ettei se toinen suhteenne kärisisi kovin? Minäkin saatan alkaa etsiä todenteolla suhdetta itselleni, jos kerrotte, millä järjestelyillä hoidan kaiken niin, ettei kukaan osapuoli jää vaille jotakin. Mitään puolinaisia järjestelyjä en huoli! - eukko...
...eukko... kirjoitti:
...kun kissalla pöytää pyyhki.
Onko niin, että vaikka millä keinoilla pitää koettaa saada itselle oikeus pitää toistakin rakastajaa siinä puolison rinnalla?! Kuka mitenkin asiaa perustelee. Perustelujahan noita tuntuu löytyvän.
Mutta, ajatteletteko sitä, mitä paitsi lapsenne jää, kun äiti (tai iskä) pitää kahta intiimiä (lue: aikaaviepää) suhdetta yllä? Mihin teidän aikanne oikein riittää? Minä epäilen, että jokin tai joku tuossa tuollaisessa "monisuhteisessa" liitossa kärsii ja ettei vaan se joku olisi lapset?!
Niinhän sitä sanotaan, että ihmissuhteita pitää pitää yllä, ne eivät pysy itsestään hyvinä. Eli mitä se mielestänne tarkoittaa? Jaksatteko pitää yllä kahta eri läheistä ihmissuhdetta, tehdä töitä sen eteen, että ne kukostaisivat ja pysyisivät hyvinä? Vai onko niin, että vääjäämättä se "liitto", joka solmitaan perheen ulkopuolelle (perheen äiti toiseen naiseen), ei olekaan niin merkityksellinen, että sen (pysyvyyden) eteen pitäisi tehdä töitä?
Minä vaadin ihmissuhteiltani, nimenomaan puolisoltani sitä, että voimme tehdä kaikkea yhdessä. Harrastaa yhdessä, olla yhdessä, olla lasten kanssa perheenä yhdessä...Puolisoa valitessani kriteerinä oli se, että meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita mahdollisimman paljon. Myös lapset vaativat paljon huomiota kotona ja heidän kaverisuhteittensa ja harrastustensa hoitamiseenkin menee paljon aikaa (heitä kun on vietävä kavereille ja haettava pois ja vietävä harrastusiin...)Mihin tähän kuvioon mahtuu toinen nainen? Oletanpa, että kohtelisin häntä hyvin kovalla tavalla joskus: enhän voisi paljoa hänen tarpeitaan kuunnella, en olla hänen kanssaan, en harrastaa, en paljoa viettää öitä poissa kotoa? Vai pitääkö odottaa, että lapset ovat juosseet pois kotoa, ennen kuin alan suhteisiin toisen naisen kanssa? Niinkö te teette?
Kertokaa, miten saatte elämänne järjestymään perhe-elämän keskellä niin, ettei se toinen suhteenne kärisisi kovin? Minäkin saatan alkaa etsiä todenteolla suhdetta itselleni, jos kerrotte, millä järjestelyillä hoidan kaiken niin, ettei kukaan osapuoli jää vaille jotakin. Mitään puolinaisia järjestelyjä en huoli!Jäi täsmentämättä, että kyse on myös ajasta. Millainen ajakäyttönne on, jos aikaa jää hoitaa työ, jos sellainen on, lapset, koti, puoliso, toinen suhde...Jokatapauksessa "yksi täysi elämä" tuntuisi olevan jo yhdenkin perheen kanssa. niin että: Millaisia fakiireja te olettekaan... ja minäkin haluaisin olla, jos joku kertoisi, miten homma hoituu!?
- Lucius_C
...eukko... kirjoitti:
...kun kissalla pöytää pyyhki.
Onko niin, että vaikka millä keinoilla pitää koettaa saada itselle oikeus pitää toistakin rakastajaa siinä puolison rinnalla?! Kuka mitenkin asiaa perustelee. Perustelujahan noita tuntuu löytyvän.
Mutta, ajatteletteko sitä, mitä paitsi lapsenne jää, kun äiti (tai iskä) pitää kahta intiimiä (lue: aikaaviepää) suhdetta yllä? Mihin teidän aikanne oikein riittää? Minä epäilen, että jokin tai joku tuossa tuollaisessa "monisuhteisessa" liitossa kärsii ja ettei vaan se joku olisi lapset?!
Niinhän sitä sanotaan, että ihmissuhteita pitää pitää yllä, ne eivät pysy itsestään hyvinä. Eli mitä se mielestänne tarkoittaa? Jaksatteko pitää yllä kahta eri läheistä ihmissuhdetta, tehdä töitä sen eteen, että ne kukostaisivat ja pysyisivät hyvinä? Vai onko niin, että vääjäämättä se "liitto", joka solmitaan perheen ulkopuolelle (perheen äiti toiseen naiseen), ei olekaan niin merkityksellinen, että sen (pysyvyyden) eteen pitäisi tehdä töitä?
Minä vaadin ihmissuhteiltani, nimenomaan puolisoltani sitä, että voimme tehdä kaikkea yhdessä. Harrastaa yhdessä, olla yhdessä, olla lasten kanssa perheenä yhdessä...Puolisoa valitessani kriteerinä oli se, että meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita mahdollisimman paljon. Myös lapset vaativat paljon huomiota kotona ja heidän kaverisuhteittensa ja harrastustensa hoitamiseenkin menee paljon aikaa (heitä kun on vietävä kavereille ja haettava pois ja vietävä harrastusiin...)Mihin tähän kuvioon mahtuu toinen nainen? Oletanpa, että kohtelisin häntä hyvin kovalla tavalla joskus: enhän voisi paljoa hänen tarpeitaan kuunnella, en olla hänen kanssaan, en harrastaa, en paljoa viettää öitä poissa kotoa? Vai pitääkö odottaa, että lapset ovat juosseet pois kotoa, ennen kuin alan suhteisiin toisen naisen kanssa? Niinkö te teette?
Kertokaa, miten saatte elämänne järjestymään perhe-elämän keskellä niin, ettei se toinen suhteenne kärisisi kovin? Minäkin saatan alkaa etsiä todenteolla suhdetta itselleni, jos kerrotte, millä järjestelyillä hoidan kaiken niin, ettei kukaan osapuoli jää vaille jotakin. Mitään puolinaisia järjestelyjä en huoli!En ole ihan varma, olivatko kysymyksesi tarkoitettuja vain minulle vai kaikille, mutta vastaan osaltani.
Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista on se, että tiedetään, mihin ryhdytään. Mitä on tarjolla, mitä saadaan. Jos suhteen - ihan minkä tahansa suhteen! - osapuolilla on erilaiset odotukset suhteelta, ei se tule toimimaan kovin hyvin.
Ihmiset ja suhteet ovat erilaisia. Ei suhteen välttämättä tarvitse olla sellainen, mikä vie aikaa ja mikä vie sitä nimenomaan perheeltä. Toki on olemassa sellaisiakin ja varmaan niistäkin voi saada toimivia. Minä itse en voisi kuvitellakaan suhdetta naiseen, joka ei ymmärtäisi eikä hyväksyisi sitä, että perheeni ja kotini ovat etusijalla elämässäni. Vastaavasti minun pitää hyväksyä se, etten ole arjessa mikään number one.
Mutta paljon jää jäljelle silti. Paljon annettavaa, rakkauttakin :-). Minä henkilökohtaisesti kokisin toimivaksi suhteen naiseen, joka luonnollisestikin olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä, samat elämänarvot jne. eli ne asiat, joita puolisoltanikin haluan/toivon. Suhteen naiseen, jonka elämäntilanne olisi saman kuin minun, jolloin hän toivottavasti ymmärtäisi sen, etten voi olla hänen luonaan juuri silloin kun hän haluaa. Ei se silti tarkoittaisi, että rakastaisin jotenkin vähemmän. Ei rakkaus, tunneside vaadi 100% läsnäoloa. Ei edes avioliitossa. Siksi koen, että avioliitolleni ei olisi uhka, jos olisin vuodessa muutaman viikonlopun poissa. Enkä usko, että lapsenikaan siitä kärsisi. Avioliitto ei kuitenkaan ole mikään kahle tai vankila, mistä ei saisi poistua hetkeksikään.
Näin siis omalla kohdallani, muiden puolesta en osaa sanoa yhtään mitään. Paitsi että mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta pitää puolison rinnalla toista rakastajaa keinolla millä hyvänsä. Avioliitto vaatii kompromisseja ja jos jossakin liitossa toinen ei halua puolisolleen sivusuhdetta, silloin se on jätettävä haaveeksi. Tai lähdettävä lätkimään ja toteuttamaan itseään sitten sinkkupohjalta :-). - MsPenelope
eukko... kirjoitti:
Jäi täsmentämättä, että kyse on myös ajasta. Millainen ajakäyttönne on, jos aikaa jää hoitaa työ, jos sellainen on, lapset, koti, puoliso, toinen suhde...Jokatapauksessa "yksi täysi elämä" tuntuisi olevan jo yhdenkin perheen kanssa. niin että: Millaisia fakiireja te olettekaan... ja minäkin haluaisin olla, jos joku kertoisi, miten homma hoituu!?
Korostan heti, että minulla ei ole käytännön kokemusta tällaisesta kahden "rinnakkaissuhteen" toiminnasta. Minulla ei ole myöskään lapsia, jotka pitäisi ottaa huomioon tällaiseen suhteeseen ryhdyttäessä. Tuon oman näkemykseni kuitenkin esille, sillä on kai vain hyvä, että tulee monenlaisia mielipiteitä eri elämäntilanteissa olevilta ihmisiltä.
Jokainen tähän aiheeseen vastaava varmaan puhuu omasta puolestaan ja elämäntilanteestaan käsin.
En usko, että kaikille edes onnistuu tai sopii kahden rakkaan kanssa rinnakkain eläminen, ehkäpä koskaan. Tällainen kun vaatii mm. onnistuakseen monien asioiden, ihmisten ja elämien yhteensovittamista ja huomioon ottamista.
Rakastuminen ei katso aikaa eikä sitä paikkaakaan ja voi tulla hyvinkin huonolla hetkellä esim. perhetilanteen kannalta. Tilanne on varmasti hankala ja tunteetkin osaltaan mutkistavat asioita. Päätökset ovat kipeitä aina jollekin osapuolelle.
Kuitenkin saattaa elämässä tulla vaihe, jolloin vaikkapa naisrakastetun mukaan tuleminen onnistuu helpommin; lapset ovat lähteneet maailmalle jne, jolloin aikaa jää muullekin elämiselle. Ja mies asian hyväksyy.
Tuolla ylempänä ketjussa mietin asiaa omalta kohdaltani. Voisiko minulla, lapsettomalla naisella olla mahdollisen mieheni rinnalla myös naisrakastettu.
Ja mielipiteeni on, että voisi. Mutta se onnistuisi vain ja ainoastaan siinä tapauksessa että mieheni hyväksyisi ja ymmärtäisi naisen kaipuuni. Tämä asettaa erityisvaatimuksia miesmarkkinoilla ;)
Jos kohtaisin naisen nykyisessä tilanteessani sinkkuna ollessani, kertoisin hänelle rehellisesti näistä ajatuksistani, myös mahdollisesta miehestä joskus elämässäni. Samoin tekisin jos kohtaamani nainen olisi se aviossa oleva osapuoli.
Jokaisen joka tällaiseen suhteeseen lähtee täytyy mielestäni ymmärtää, että tämä rakastettu ehkä elää ja asuu miehen ja mahdollisen perheen kanssa; yhteinen aika siten on järjestettävä tästä näkökulmasta käsin. Tässä kohtaa täytyy myös olla realisti ja hyväksyä se tosiasia, että itse voi olla se osapuoli, jolle sitä yhteistä aikaa jää vähemmän tai vähän.
Ja siksi en uskokaan, että tämä kaikille sopii; takertuvaisuuteen ja mustasukkaisuuteen taipuvainen ei varmaan jaksa/halua jakaa rakastansa kenenkään kanssa. Ja kaikki tiedämme kuinka rakastuneena kaipaa toisen läsnäoloa, joten tämänkin tunteen sietäminen ja kestäminen vaatii tietyn asennoitumisen.
Tällaisen elämäntavan valitseminen on hyvin henkilökohtainen ja vaativa; myös puolisoiden kannalta.
Ihmissuhteilla ei pidä ryhtyä leikkimään ellei ole valmis kantamaan seuraukset ja olemaan rehellinen. - tipi
Lucius_C kirjoitti:
En ole ihan varma, olivatko kysymyksesi tarkoitettuja vain minulle vai kaikille, mutta vastaan osaltani.
Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista on se, että tiedetään, mihin ryhdytään. Mitä on tarjolla, mitä saadaan. Jos suhteen - ihan minkä tahansa suhteen! - osapuolilla on erilaiset odotukset suhteelta, ei se tule toimimaan kovin hyvin.
Ihmiset ja suhteet ovat erilaisia. Ei suhteen välttämättä tarvitse olla sellainen, mikä vie aikaa ja mikä vie sitä nimenomaan perheeltä. Toki on olemassa sellaisiakin ja varmaan niistäkin voi saada toimivia. Minä itse en voisi kuvitellakaan suhdetta naiseen, joka ei ymmärtäisi eikä hyväksyisi sitä, että perheeni ja kotini ovat etusijalla elämässäni. Vastaavasti minun pitää hyväksyä se, etten ole arjessa mikään number one.
Mutta paljon jää jäljelle silti. Paljon annettavaa, rakkauttakin :-). Minä henkilökohtaisesti kokisin toimivaksi suhteen naiseen, joka luonnollisestikin olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä, samat elämänarvot jne. eli ne asiat, joita puolisoltanikin haluan/toivon. Suhteen naiseen, jonka elämäntilanne olisi saman kuin minun, jolloin hän toivottavasti ymmärtäisi sen, etten voi olla hänen luonaan juuri silloin kun hän haluaa. Ei se silti tarkoittaisi, että rakastaisin jotenkin vähemmän. Ei rakkaus, tunneside vaadi 100% läsnäoloa. Ei edes avioliitossa. Siksi koen, että avioliitolleni ei olisi uhka, jos olisin vuodessa muutaman viikonlopun poissa. Enkä usko, että lapsenikaan siitä kärsisi. Avioliitto ei kuitenkaan ole mikään kahle tai vankila, mistä ei saisi poistua hetkeksikään.
Näin siis omalla kohdallani, muiden puolesta en osaa sanoa yhtään mitään. Paitsi että mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta pitää puolison rinnalla toista rakastajaa keinolla millä hyvänsä. Avioliitto vaatii kompromisseja ja jos jossakin liitossa toinen ei halua puolisolleen sivusuhdetta, silloin se on jätettävä haaveeksi. Tai lähdettävä lätkimään ja toteuttamaan itseään sitten sinkkupohjalta :-).Komppaan Lucius-C:tä!
On törkeää väittää, että äiti jättäisi lapsensa vähemmälle huomiolle aikuissuhteiden vuoksi. Kyllä se vain niin on, että lapset tulevat normaalille (!) äidille ensin, aikuiset rakastetut ovat arvojärjestyksessä seuraavia. Tämä ei riipu seksuaalisesta suuntautumisesta (ja siksipä etenkin ensimmäisen lapsen tulon jälkeen vauvavuosi on parisuhteelle koettelevaa aikaa).
Täytyy vain alusta alkaen tietää, mitä voi saada ja mitä ei. Sivusuhteessa on aina rajoituksensa, ja perheellistä bi-naista ymmärtää minun käsitykseni/kokemukseni mukaan parhaiten toinen samassa tilanteessa elävä. - Jos nui o, nin hyvi o
tipi kirjoitti:
Komppaan Lucius-C:tä!
On törkeää väittää, että äiti jättäisi lapsensa vähemmälle huomiolle aikuissuhteiden vuoksi. Kyllä se vain niin on, että lapset tulevat normaalille (!) äidille ensin, aikuiset rakastetut ovat arvojärjestyksessä seuraavia. Tämä ei riipu seksuaalisesta suuntautumisesta (ja siksipä etenkin ensimmäisen lapsen tulon jälkeen vauvavuosi on parisuhteelle koettelevaa aikaa).
Täytyy vain alusta alkaen tietää, mitä voi saada ja mitä ei. Sivusuhteessa on aina rajoituksensa, ja perheellistä bi-naista ymmärtää minun käsitykseni/kokemukseni mukaan parhaiten toinen samassa tilanteessa elävä.Nin et hyvä o, jos normiäiteet huolehtii jäkikasvust ennemmi ku oman navan tarpeist. On sitä sellasiikii nähty, jotk luulee nii. Aikaste monta.
- tipi
Jos nui o, nin hyvi o kirjoitti:
Nin et hyvä o, jos normiäiteet huolehtii jäkikasvust ennemmi ku oman navan tarpeist. On sitä sellasiikii nähty, jotk luulee nii. Aikaste monta.
Tämä oli kyllä ihan mielenkiintoinen heitto. Jätti ainakin minut miettimään - no ei se kyllä ihan uusi ajatus ollut -, miten suuntautumiseni vaikuttaa lapseen tai vaikuttaako se. Miten te muut, jotka olette vanhempia: tietääkö teidän mukulat tai pitäisikö niiden tietää, miten ne suhtautuu ja onko se jokin juttu?
- Jos nui o...
tipi kirjoitti:
Tämä oli kyllä ihan mielenkiintoinen heitto. Jätti ainakin minut miettimään - no ei se kyllä ihan uusi ajatus ollut -, miten suuntautumiseni vaikuttaa lapseen tai vaikuttaako se. Miten te muut, jotka olette vanhempia: tietääkö teidän mukulat tai pitäisikö niiden tietää, miten ne suhtautuu ja onko se jokin juttu?
En tarkoittanut tuossa ylempänä (ehket sinäkään takoittanut, että minä olisin tarkoittanut :?), että vanhempien suuntautuminen sinällään vahingollista vaikutusta lapsiin tekisi. Sitä en todella usko, sillä uskon, että lapselle voi antaa turvallisen ja lämpöisen lapsuuden nainen tai mies tai kaksi naista tai miestä tai ihan miten päin vain. Ei ihmisten käytöksestä ja tunne-elämästähän se on kiinni.
Minua vaan ajatteluttaa, itse kun perheen äiti ole, työssä käyn, lapsia harrastuksiin ja kavereille vien, että mihin rakoseen minä binaisystävän oikein lykkäisin. Sattaisi poloinen jäädä ilman hellyyttä ja aika huonolle hoidolle näinä aikoina. Niin että minua pelottaa, että jotkut vain luulottelevat riittävänsä joka taholle (miehelle, lapsille, työelämään, kodinhoitoon, harrastuksiin) eivätkä sitten todellisuudessa pysty oikein mitään kunnolla hoitamaan. On niitä nähty! Joiltain puuttuu realistinen ote itseen ja omiin voimavaroihin... - tipi
Jos nui o... kirjoitti:
En tarkoittanut tuossa ylempänä (ehket sinäkään takoittanut, että minä olisin tarkoittanut :?), että vanhempien suuntautuminen sinällään vahingollista vaikutusta lapsiin tekisi. Sitä en todella usko, sillä uskon, että lapselle voi antaa turvallisen ja lämpöisen lapsuuden nainen tai mies tai kaksi naista tai miestä tai ihan miten päin vain. Ei ihmisten käytöksestä ja tunne-elämästähän se on kiinni.
Minua vaan ajatteluttaa, itse kun perheen äiti ole, työssä käyn, lapsia harrastuksiin ja kavereille vien, että mihin rakoseen minä binaisystävän oikein lykkäisin. Sattaisi poloinen jäädä ilman hellyyttä ja aika huonolle hoidolle näinä aikoina. Niin että minua pelottaa, että jotkut vain luulottelevat riittävänsä joka taholle (miehelle, lapsille, työelämään, kodinhoitoon, harrastuksiin) eivätkä sitten todellisuudessa pysty oikein mitään kunnolla hoitamaan. On niitä nähty! Joiltain puuttuu realistinen ote itseen ja omiin voimavaroihin...Aivan, en, en toki tarkoittanut sitä enkä olettanut sinunkaan tarkoittavan.
Jäin vain miettimään, onko suuntautuminen siis perheessä kuitenkin jonkinlainen "issue".
Oikeassa olet, paljonhan naisilta vaaditaan: jos paitsi kaksi työpäivää niin vielä kaksi suhdettakin, onhan siinä jo! :) - gila
tipi kirjoitti:
Tämä oli kyllä ihan mielenkiintoinen heitto. Jätti ainakin minut miettimään - no ei se kyllä ihan uusi ajatus ollut -, miten suuntautumiseni vaikuttaa lapseen tai vaikuttaako se. Miten te muut, jotka olette vanhempia: tietääkö teidän mukulat tai pitäisikö niiden tietää, miten ne suhtautuu ja onko se jokin juttu?
... tietävät että olen biseksuaali. He ovat 13- ja 16-vuotiaita. Asia on tullut ilmi sellaisissa yhteyksissä, että kertominen on ollut ainoa oikea ratkaisu. Nuoremmalle puhuin rakkaudesta naiseen ja hänelle siitä tunnepuolesta keskusteleminen riitti. Vanhempi on kysellyt enemmän.
Luulen, että isän myönteinen suhtautuminen heijastuu lapsiin. Meidän perheessä biseksuaalisuus ei ole mörkö, vaan yksi ominaisuus äidissä. Lasten ystävissä on myös lesboja ja biseksuaaleja, eivätkä he pidä asiaa kovin ihmeellisenä.
- Lumi_Tähti
Minä olen ollut naimisissa kauan. Olen pitänyt itseäni heterona - kunnes rakastuin naiseen. Siitä ei seurannut mitään muuta kuin keskustelua "sen naisen" kanssa. Jouduin tiukkaan tilanteeseen itseni kanssa ja selvittelemään asioita perin pohjin. Sillä tiellä olen yhä.
Nämä keskustelut täällä ovat tärkeitä. Opin teiltä paljon ja koetan avartaa ajatteluani ja opetella suvaitsevaisuutta ITSEÄNI kohtaan. Olen nimittäin aina luullut, että olen suvaitsevainen ja ymmärtäväinen tämänkin ihmiselämään kuuluvan ilmiön kuin homoseksuaalisuuden suhteen. Kun jouduin itse sen eteen, kysymys onkin ollut yllättävän vaikea. Ensin riehui tuhat ja sata (ristiriitaista) tunnetta tosi voimakkaan rakastumisen ohella sisikunnassa. Olin ihan pakahtua, kun ei ollut ketään, kenelle olisin uskaltanut puhua asiasta...Olin häpeissäni, syyllisyydentuntoinen yms.
Tällä hetkellä tilanne on se, että tuo kamala rakastuminen on ohi. Se oli kuitenkin sellainen järisyttävä kokemus, että en voinut vain kävellä sen ohi ja kuitata asiaa siten, ettei se mitään olisi ollutkaan. Iso asiahan se oli ja on yhä.
Toisille kertomiset omasta "suuntautumisesta"(kaapista ulos tulemiset) ja pettämiskysymykset eli suhde toiseen naiseen ovat aika kaukaisia ongelmia tai ne eivät ole ongelma ainakaan vielä. Olen huomannut, etten minä mitenkään erityisemmin nyttemminkään suhtaudu naisiin, en katsele heitä "sillä silmällä", en huomaa flirttailuita enkä kai itsekään flirttaa heidän kanssaan. (Tosin en minä katsele vieraita miehiäkään sillä silmällä...).Kiinnostavia asioitahan tähän kaikkeen liittyy ja pysyn keskusteluissa mukana...
Sen asian minä olen mielessäni miettinyt, että jos mieheni olisikin bi, minä todennäköisesti hyväksyisin hänen suhteensa toiseen mieheen, jos hän suhdetta haluaisi. Toiseen naiseen en hyväksyisi - hassu asia sinänsä! Asia, joka vaatii pohtimista: miksi hyväksyisin toisen miehen, mutten naista... En ymmärrä täysin itseäni. Toisaalta sehän jäisi nähtäväksi, jos kohdalle osuisi.
T.BiBi(se joka ei rek), nyttemmin Lumi_Tähti (kun Lumi*:ä en saanut rekisteröidyksi)- Mä en
tule ikinä muistamaan että sä olet sä :)
Mistä kukaan muukaan tietää että Lumi_Tähti on BiBi?
Sun täytyy aluksi laittaa toi T.BiBi(se joka ei rek)tekstisi loppuun,että tietää "jaa se on se BiBi joka kirjoittaa.
Se joka rekkas tahallaan sun nikkis,ei sitä kyllä täällä kehtaa käyttää.Mut vahingojakin sattuu,ehkä se nikki kulkee muilla palstoilla,tiiä häntä. - kesä:)
Mä en kirjoitti:
tule ikinä muistamaan että sä olet sä :)
Mistä kukaan muukaan tietää että Lumi_Tähti on BiBi?
Sun täytyy aluksi laittaa toi T.BiBi(se joka ei rek)tekstisi loppuun,että tietää "jaa se on se BiBi joka kirjoittaa.
Se joka rekkas tahallaan sun nikkis,ei sitä kyllä täällä kehtaa käyttää.Mut vahingojakin sattuu,ehkä se nikki kulkee muilla palstoilla,tiiä häntä.nimihänsetuokiinon. Lumi_Tähti
- Lumi*
kesä:) kirjoitti:
nimihänsetuokiinon. Lumi_Tähti
Nimen piti olla Lumi*, mutta sitä ei saanut enää rekattua. Yksi vaihtoehto oli sitten tuo vähän tylsä Lumi_Tähti. Huomaan muuten, että rekisteröityminen tänne tullessa meinaa aina jäädä, kun niin paljon nopesemmin käy ilman sitä!
T.BiBi - Lumi*
Mä en kirjoitti:
tule ikinä muistamaan että sä olet sä :)
Mistä kukaan muukaan tietää että Lumi_Tähti on BiBi?
Sun täytyy aluksi laittaa toi T.BiBi(se joka ei rek)tekstisi loppuun,että tietää "jaa se on se BiBi joka kirjoittaa.
Se joka rekkas tahallaan sun nikkis,ei sitä kyllä täällä kehtaa käyttää.Mut vahingojakin sattuu,ehkä se nikki kulkee muilla palstoilla,tiiä häntä.Ehkei se ollut tahallaan tehty, sattumaahan se ehkä oli. Tai sitten joku vaan katsoi, että se nikki sopii hänelle paremmin, oli ehkä sitä käyttänyt jossain ja huomasi sen olevan täällä käytössä - sitähän ei tiedä. Noita Lumi- aiheisiakin nimiä tuntui olevan.
BiBi (siis se joka ei rek) - kesä:)
Lumi* kirjoitti:
Nimen piti olla Lumi*, mutta sitä ei saanut enää rekattua. Yksi vaihtoehto oli sitten tuo vähän tylsä Lumi_Tähti. Huomaan muuten, että rekisteröityminen tänne tullessa meinaa aina jäädä, kun niin paljon nopesemmin käy ilman sitä!
T.BiBinimestäsi,Lumi_Tähti,tuli heti mieleen, lumihiutaleet hiljalleen leijaalee kuulaana pakkasyönä kirkaan tähtitaivaan loistaessa.
- Lumi_Tähti
kesä:) kirjoitti:
nimestäsi,Lumi_Tähti,tuli heti mieleen, lumihiutaleet hiljalleen leijaalee kuulaana pakkasyönä kirkaan tähtitaivaan loistaessa.
Minä taas olen mielessäni nimittänyt sinua nti Kesäheinäksi (jotta muistaisin nimimerkkisi). Eihän sitä kaikkea, mitä toinen on kirjoittanut, jaksa muistaa, mutta mieleen on jäänyt kuva, että taidat olla positiivinen tapaus. Kiva niin.
Olisihan se tärkeää, että me kirjoittajat jaksaisimme olla toisiamme tukevia ja aina asiallisia jopa vähän kriittisimmissäkin kommenteissamme.
T.BiBi (se joka ei rek. ja se, joka halusi olla Lumi* :) - MsPenelope
Lumi_Tähti kirjoitti:
Minä taas olen mielessäni nimittänyt sinua nti Kesäheinäksi (jotta muistaisin nimimerkkisi). Eihän sitä kaikkea, mitä toinen on kirjoittanut, jaksa muistaa, mutta mieleen on jäänyt kuva, että taidat olla positiivinen tapaus. Kiva niin.
Olisihan se tärkeää, että me kirjoittajat jaksaisimme olla toisiamme tukevia ja aina asiallisia jopa vähän kriittisimmissäkin kommenteissamme.
T.BiBi (se joka ei rek. ja se, joka halusi olla Lumi* :)Minäkin tulen höpöttelemään näin sunnuntain kunniaksi.
Ehdotan, että ota vaan rohkeasti käyttöön uusi, herkkä nimimerkkisi - kyllä se "meidän BiBi" edelleen sieltä kirjoituksestasi läpi paistaa :)
PS. Kesä:):lle terkkuja - minunkin mielestäni vaikutat mukavalta naiselta. - kesä:)
Lumi_Tähti kirjoitti:
Minä taas olen mielessäni nimittänyt sinua nti Kesäheinäksi (jotta muistaisin nimimerkkisi). Eihän sitä kaikkea, mitä toinen on kirjoittanut, jaksa muistaa, mutta mieleen on jäänyt kuva, että taidat olla positiivinen tapaus. Kiva niin.
Olisihan se tärkeää, että me kirjoittajat jaksaisimme olla toisiamme tukevia ja aina asiallisia jopa vähän kriittisimmissäkin kommenteissamme.
T.BiBi (se joka ei rek. ja se, joka halusi olla Lumi* :)BiBI(se joka ei rek.ja se joka halusi olla Lumi*
ny sää kyllä sekotat meidät kaikki noin monella nimellä:)olen aina ihaillut p i t k i ä kirjoituksiasi ja kun niitä on vielä miettittykin ennen kuin ne on luettavana.Itse en kyllä ikinä pystyisi,luki ja kirjoitus, häiriön vuoksi.Mutta,onneksi muussa toiminnassa nekin tasoittuu. - kesä:)
MsPenelope kirjoitti:
Minäkin tulen höpöttelemään näin sunnuntain kunniaksi.
Ehdotan, että ota vaan rohkeasti käyttöön uusi, herkkä nimimerkkisi - kyllä se "meidän BiBi" edelleen sieltä kirjoituksestasi läpi paistaa :)
PS. Kesä:):lle terkkuja - minunkin mielestäni vaikutat mukavalta naiselta.MsPenelopesille kanssa tervehdys kauniista sunnuntai aamupäivästä,no aika tuulisesta mut sen ei anneta menoa haitata ehkä hiukan hidastaa;)
- Lumi* eli ent.BiBi
MsPenelope kirjoitti:
Minäkin tulen höpöttelemään näin sunnuntain kunniaksi.
Ehdotan, että ota vaan rohkeasti käyttöön uusi, herkkä nimimerkkisi - kyllä se "meidän BiBi" edelleen sieltä kirjoituksestasi läpi paistaa :)
PS. Kesä:):lle terkkuja - minunkin mielestäni vaikutat mukavalta naiselta.Taidanpa tajuta, mitä tarkoitat sillä, että se entinen BiBi paistaa läpi. Onhan minussa totta kyllä ja pakko omaksi ikäväksenikin myöntää edelleenkin jotakin terävyyttäkin, vaikka sitä puolta itsessäni olen koettanut tosi paljon työstää. Tuo terävyys on varmaankin perua siltä ajalta, kun olin toivottoman ujo (terveisiä vaan tuonne l-puolelle, missä tosi moni sanoo, ettei haluaisi sekaantua ujoon ihmiseen :). Kun ujoudesta huolimatta on pakko sanoa jotakin, sanomisesta saattaa tulla töksähtävää - oman mielipiteen ääneen sanomisen vaikeus oli iso. Ujo kun ei kertakaikkiaan osaa aina sanoa sanottavaansa jouhevasti, luonnollisesti... (kirjoittaminen on aina sujunut paremmin).
Mutta mutta: on oikein kiva, että täällä on mukavan tuntuisia ihmisiä, joiden kanssa voi jorista kaikenlaista taivaan ja maan väliltä - ei ainoastaan ja vain "bi-asioita", vaikka ne tosi tärkeitä ovatkin! - la cremolata
Kiitos kirjoituksestasi, Lumi_Tähti. Olen tällä palstalla ensimmäistä kertaa ja tekstisi huojensi hämmentynyttä mieltäni. Minä olen myös aina pitänyt itseäni heterona. Nuorempana hain tosissani itseäni ja avoimin mielin koitin etsiä itsestäni biseksuaalisia piirteitä. En kuitenkaan koskaan onnistunut kiinnostumaan naisista (yritin kyllä, kokeilun vuoksi), joten käytännössä unohdin asian ja keskityin miehiin. Olen ollut naimisissa jo useita vuosia elämäni miehen kanssa, ja liittomme on kaikin puolin ihana.
Nyt olen kuitenkin aivan sekaisin. Olen tutustunut naiseen, joka saa minussa aikaan aivan uusia tunteita. Tämä on sikäli aivan turhaa spekulointia, että en tiedä tämän naisen suuntautumisesta. Hän voi olla täysi hetero, naimisissa ja perheellinen hän ainakin on. Olen kuitenkin aina uskonut, että näin rajusti ei voi kiinnostua ellei välillä ole jotain molemminpuolista. En tiedä. Joka tapauksessa haluaisin aivan hulluna koskettaa häntä, ja se on aika hämmentävää, sillä koskaan ennen en ole naista kohtaan tällaista vetoa tuntenut.
Näiden tunteiden pyörityksessä olen tullut ajatelleeksi asioita ehkä liiankin pitkälle. Harrastaisinko hänen kanssaan seksiä, jos tilaisuus tulisi? Olisiko se pettämistä? Minullakin on vähän sellainen ajatus, etten naisen kanssa syyllistyisi pettämiseen, mutta se voi toki olla mieleni kehittelemä tekosyykin. Miten tällaisen asian voi esittää miehelleen? Hei, olen sittenkin bi ja tahtoisin rakastella naisen kanssa? Mieheni puhuu aina ymmärtävänsä lesboja ja että tyttörakkaus on kaunista (tyypillinen miehinen fantasiako?), mutta eipä ole ollut kyse omasta vaimosta.
Kokemukseni perusteella moni aviovaimo hyväksyy miehensä homo suhteen. Varsinkin jos saa tavata eikä koe parisuhteelleen uhkaksi.
- vastaan
mulla oli pitkä suhde mieheen. minulla oli myös suhde naiseenkin. jossakin vaiheessa naiseen suhde kesti pitkäänkin eli elin kaksois elämää.
mieheni ei välittänyt naissuhteistani. muttei kotiin näytillekkään halunnut. ehkä miehelläni oli avara sydän. luulen, ettei hän pettänyt silti minua.
tilanne ei aina ollut kiva siinä joutuu revittämään itseään liikaa - hana-bi
Olen samaa mieltä :D
- BInku
Olen ihan samaa mieltä. Vastakkaisen sukupuolen kanssa oleminen olisi pettämistä. Minulla on lupa olla tyttöjen kans, ja haluaisin että miehenikin olisi miesten kans. Mutta hän ei halua!:) Harmi kun hän ei ole bi. Onneksi silti ymmärtää minua loistavasti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367499Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631664512Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen573522Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi5113298Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2972174Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361823Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251820- 911593
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791515Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151456