Kävin eilen kuuntelemassa psykologin mietteet pojastani.
Ikää on kohta 5 vuotta ja ollut koko lapsuutensa vilkas lapsi. Olen aina miettinyt, että varmaan on vähän ylivilkas, mutta ajatellut myös, että eiköhän se siitä rauhoitu.
Takana on kuitenkin parin vuoden ajalta vähän repaleista elämää: avioeroa ja minun (äidin) keskivaikeaa masennusta ja unettomuutta yms. ja olen ajatellut, että osaltaan nekin ovat vaikuttaneet pojan levottomaan käyttäytymiseen.
Nyt poikani on käynyt psykologilla ja hän on sitä mieltä, että poikani on ylivilkas, eikä malta keskittyä. Poikani tarvitsee puheterapiaa, toimintaterapiaa ja erityispetusta. Hän laittoi myös lähetteen lastenneurologian polille seurantaan. Mitä lie sekin käytännössä tarkoittaa...
Nyt en oikein tiedä, että itkeäkö vai nauraa. Olo on toisaalta helpottunut: hyvä, että tutkivat, onpahan sitten ehkä koulussakin helpompaa. Mutta toisaalta taas itkettää ja yrittää etsiä syytä kaikkeen tähän, menikö kasvatuksessa jokin pieleen, kärsikö lapsi sittenkin erosta noin paljon, yms yms...
Poikani on ollut päiväkodissa jo yli pari vuotta ja hyvin viihtynyt. Ainoa asia, joka minun korvaani aina koskee on se, kun vien lapseni hoitoon ja kuulen muutaman isomman lapsen sanovan, että "voi ei, nyt se taas tuli..."
Tiedän kyllä, että lapset eivät sitä välttämättä tarkoita sitä niin, kuin minä sen kuulen, mutta tuntuu silti pahalta ajatella, että noinko ne aattelee minun pojasta... On pojallani siellä myös hyviä ystäviä ja harmittaa kovasti, koska muutamme pian ja poikani hoitopaikka muuttuu. Varmasti tuokin isompien poikien sanoma johtuu siitä, että poikani on niin vilkas ja häiritsee siten muiden leikkejä.
Mitä tässä nyt tekis? Ottasisin mielelläni vastaan ihan mitä vinkkejä vaan.
Onko jotain keskusteluryhmiä vilkkaiden vanhemmille? Jotain tietosivustoja? Tukiryhmiä?
Olo on, kuin lapsella olis todettu vakava sairaus, vaikka mikään ei kuitenkaan ole käytännössä muuttunut...
ylivilkas, mitä nyt...
6
979
Vastaukset
- Jattanen
Vertaistukea ja elämänkokemusta löytyy keskustelupalstalta:
http://perheklubi.net/index.php?showforum=13 - Yhtäläisyydet kiinnostaa, o...
- monet.
ylivilkkaat lapsethan on saanut apua omega 3 valmisteista. Yksi valmiste joka on kehitelty ylivilkkaille lapsille on ainakin efalex, on niitä varmasti muitakin.
- ex ylivilkas
Niin mäkin olin lapsena ja vielä nuorenakin ylivilkas, sen sano ja koki kaikki ympärillä olijat. Silloin ei tehty vielä näitä kaikkia hienoja tutkimuksia, heti kun joku vähän "aivasti" johonkin väärään suuntaan. Eli sillon ylivilkas meni siellä joukon mukana ilman mitään erityisluokkia yms. Tosin usein ajettiin luokasta ulos kun teki jotakin kepposia...
Ihan hyvin mä pärjäsin loppujen lopuksi, mä olin vaan liian vilkas. Mä opin kaikki jutut heti ja olin älyttömän utelias ja koko ajan tutkimassa jotakin uutta. Eli toisin sanoen koulussa mulle ei riittäny haasteita tarpeeks ja sen takia sit aloin häiriköimään ja hääräämään kaikkea muuta.
Nuoruus ja varhaisaikuisuuskin meni sitten vielä aivan liian lujaa, mutta...
nyt olen rauhoittunut. Olen naimisissa ja työllistän itseni ja perheeni perheyrityksessäni.
Eli ajattele positiivisesti. Kyllä se elämä voi hymyillä vaikka joku älypää oliskin keksinyt lapsellesi jonkin "poikkeavuuden". Ihan normaali lapsi se kuitenkin on. Anna sen olla lapsi ja sellainen kuin on. Pidä sitä hyvänä, halaa ja huomio. Juttele sille paljon ja vie sitä katselemaan kaikkea kiinnostavaa. (riippuu minkä ikäinen on... junia, lentokoneita, sammakon kutua, kukkaketoa, tähtitaivasta, yms.) ja vietä lapses kanssa aikaa yhdessä touhuten. Nää olis mun neuvoja sulle. Oli sit ylivilkas syystä tai toisesta niin se johtuu siitä ettei ole tarpeeksi haastavaa tai mielenkiintoista tekemistä. Ja huom. Kaupoista ostettavat pokemonit sun muut "mitä kaikilla muillakin on" eivät auta asiaa lainkaan. Melkeinpä päinvastoin.
Tsemppiä sulle.- alkuper
voi, miten kivasti sanottu, varsinkin tuo loppu. kiitos. eiköhän tässä pärjäillä. lapsi on 5-vee ja äärimmäisen utelias ja kiinnostunut aivan kaikesta.
eihän se lapsi diagnoosista mihinkää muutu...
nyt jäätiin molemmat kotiin, kun lopetin työni, joten saa nähdä, miten tämä äiti jaksaa tekemistä keksiä. :)
- ...kuulisin mielelläni
Hei,
Jos luet vielä tämän niin itse olisin kiinnostunut kuinka teidän muutto meni ja kuinka lapsesi sopeutui uuteen tarhaan.
Itselläni on kolme lasta ja keskimmäisellä on tarkkaavaisuushäiriö.
Olen käynyt läpi, avioeron kun poikani oli vuoden siitä seurasi paha masennus jota kesti ja kesti... muutama muutto ja uuden miehen löytäminen. Sitten muutto pk-seudulta keski-suomeen, joka oli hyväksi pojalleni. ( saimme kesällä yhteisen lapsen )ja nyt sitten viimeinen muutto. Toivottavasti. Että on tämäkin elämä yksi tilkkutäkki.
Sain juuri psykologin lausunnon hänen tarkkaavaisuus häiriöstä, vaikka aluksi itse sitä epäilinkin niin neuvolan täti yritti perua meidän psykologin ajan. Soitin hänelle ja sovimme että katsoo poikaani tarhassa muutaman kerran. Ja sitten yhteenveto.
Toisaalta olen onnellinen että syy löytyi, mutta....?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1085541
Suomen kaksikielisyys - täyttä huuhaata
Eivätkö muuten yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä he tarvitsevat? Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitai964819Työeläkeloisinta 27,5 mrd. per vuosi
Tuo kaikki on pois palkansaajien ostovoimasta. Ja sitten puupäät ihmettelee miksei Suomen talous kasva. No eihän se kas1394762Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san3672199- 1172041
- 1061790
- 2561567
- 3711308
Pääsit koskettamaan
Sellaista osaa minussa jota kukaan ei ole ennen koskettanut. Siksi on hyvin vaikea unohtaa sinut kokonaan.591141- 2181112