Anteeksi kovasti etukäteen, mutta pakko itkeä suru pihalle. Yritän jaksaa täällä töissä ja näyttää iloista naamaa, mutta turhaan. Tänään alkoi verinen vuoto - jälleen kerran - eikä siis taaskaan päästy pitkälle raskauden kanssa. Alan oikeasti olla jo todella epätoivoinen. Tämä oli neljäs keskenmeno 2,5 vuoden sisällä eikä ainuttakaan lasta ole tähän mennessä siunaantunut. Pelkkää surua, tuskaa ja kipuja.
Onneksemme pääsemme parin kuukauden sisällä lapsettomuustutkimuksiin, joskaan ei paljon nyt lohduta kun niin kovasti toivoin että tämän raskauden varjolla meillä ei olisikaan enää syytä lähteä sinne. Koko ajatus ahdistaa, pelottaa ja ennen kaikkea surettaa tämä elämä. Ei saisi masentua ja pitäisi pysyä positiivisena sekä uskoa, että jonain päivänä meillekin se onni siunaantuu. Mutta minkäs teet. Tällä hetkellä en haluaisi kuin itkeä. Oikeastaan nyt tuntuu siltä kuin tämä olisi viimeinen niitti koko hommalle. En jaksa enää...
Kaikki myötätuntoni teille saman kokeneille! Ja todellakin tiedän, ettei ole merkitystä kuinka aikaisessa vaiheessa menee kesken, tuntuu yhtä pahalta joka kerran. Yksikin keskenmeno jättää jäljet ihmiseen, mutta onneksi elämällä on tapana kuitenkin voittaa jossain vaiheessa ja menetykset hyväksyy osana elämää.
Ja yritän taas ajatella pidemmälle, onhan muita vielä kurjemmassa jamassa olevia ihmisiä kuin minä. Mulle on sanottu, että saan olla onnellinen kun tulen sentään raskaaksi, vaikkakin todella vaikeasti. Ehkä osaan arvostaa tuotakin seikkaa jonain päivänä.
Tsemppiä ja paljon voimia kohtalotovereille!!
Onneksemme pääsemme parin kuukauden sisällä lapsettomuustutkimuksiin, joskaan ei paljon nyt lohduta kun niin kovasti toivoin että tämän raskauden varjolla meillä ei olisikaan enää syytä lähteä sinne. Koko ajatus ahdistaa, pelottaa ja ennen kaikkea surettaa tämä elämä. Ei saisi masentua ja pitäisi pysyä positiivisena sekä uskoa, että jonain päivänä meillekin se onni siunaantuu. Mutta minkäs teet. Tällä hetkellä en haluaisi kuin itkeä. Oikeastaan nyt tuntuu siltä kuin tämä olisi viimeinen niitti koko hommalle. En jaksa enää...
Kaikki myötätuntoni teille saman kokeneille! Ja todellakin tiedän, ettei ole merkitystä kuinka aikaisessa vaiheessa menee kesken, tuntuu yhtä pahalta joka kerran. Yksikin keskenmeno jättää jäljet ihmiseen, mutta onneksi elämällä on tapana kuitenkin voittaa jossain vaiheessa ja menetykset hyväksyy osana elämää.
Ja yritän taas ajatella pidemmälle, onhan muita vielä kurjemmassa jamassa olevia ihmisiä kuin minä. Mulle on sanottu, että saan olla onnellinen kun tulen sentään raskaaksi, vaikkakin todella vaikeasti. Ehkä osaan arvostaa tuotakin seikkaa jonain päivänä.
Tsemppiä ja paljon voimia kohtalotovereille!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän sun tarvii anteeksi pyydellä! Ihmisen täytyy surra suru pois. Otan osaa keskenmenosi vuoksi *halaus* Mikset hakenut sairaslomaa? Kyllä tuossa tilanteessa se olisi ihan paikallaan... Mä sain keskenmenon 6.9, en tosin edes tiennyt olevani raskaana (olemme yrittäneet raskautta muutaman kuukauden ja vauva olisi todella tervetullut). Se sattuu silti, vaikken etukäteen raskaudesta tiennytkään! Voimia sinulle ja toivottavasti elämä alkaa hymyilemään, paistaa se päivä risukasaankin :) Onnea jatkoon!
Voi sinua reppanaa. Eipä tuohon tuskaan ole sanoja. Enkeleitä.
hullulta mutta sitä voidaan tutkia ja ennaltaehkäistä.
Tiedän ettei lohduta tuo että voi tulla raskaaksi. Minulla ensimmäiset raskaudet oli vauvoja heti testin viivan jälkeen. Kokemus opetti ettei näin ole. Nyt on kaksi lasta 2 ja 4v ja armoton väsymys ja ero tulossa 12 vuoden jälkeen :-(
Päivääkään en silti vaihtaisi pois, enkä lapsiani, ikinä!
Toivottavasti jaksat vielä toivoa ja uskoa! Ystäväni sai monta keskenmenoa ja kuitenkin..parin vuoden jälkeen hän sai kun saikin vauvan! Ja kahden vuoden päästä toisen!
Itselläni kaksi keskenmenoa ja 3,5 vuotta yritystä.
Tuntuisi kauhealta saada neljä keskenmenoa. :(
Ettekö pääsisi keskenmeno-tutkimuksiin? Raskaaksitulohan näyttää kuitenkin onnistuvan?
Ehkä sieltä löytyy joku syy.
Oletko kokeillut mini-disperiiniä avuksi?
Voimia teille. Lapsettomuus on yksi raskaimpia elämässäni tapahtuneita asioita. Tuntuu, että esim. julkkikset kertovat raskauksistaan rv 5 ja sitten ne raskaudet sujuvat loistavasti alusta loppuun.
Tuntuu rankalta tämä oma tilanne, kun plussaan ei voi ikinä luottaa, ei sieltä mitään vauvaa tule..