Oma tunto vaikenee kun ajattelun ja oman tunnon tehtävä annetaan pois itseltä. Siitä on esimerkkejä kristillisyydestä ihan kiusallisella tavalla. Itsekin muistan ajan jolloin seruapuheissa pääosan otti se että saaranmies muistutti sopivasta ja sopimattomasta askeltamisesta uskon teillä.
Oletin että meillä kriswtillisyyydessä on rohjettu ottaa opiksi. Että yhteisen oman tunnon sijaan oma henkilökohtainen usko ja omatunto saisivat olla ohjaamassa taivastiellä.
Mutta ei näytä hyvältä. Kirves osuu taas samaan kiveen. Seurakuntaomatunto nostetaan keinoksi taistella pahan valtaa vastaan. Päivämiehen tiukaksi ojennuksesksi tarkoitettu pääkirjoitus "Uskoon liittyy kuuliaisuus" on huolestuttava merkki seurakuntaopin noususta kristillisyydessä.
En haluaisi jättää kotisiionia - mutta pelkään että tervehtynyt kristillisyys ja sen puolestapuhujat joutuu taka-alalle. Emme enää tuomitse muita uskovaisia, eikö totta. Emme puutu nuorten perheiden valintaan perhesuunnittelussa, näin ainkin täällä etelässä.
Miksi siis nyt ottaisimme opin seurakunnan viisaudesta raamatun edelle.
Oletin että meillä kriswtillisyyydessä on rohjettu ottaa opiksi. Että yhteisen oman tunnon sijaan oma henkilökohtainen usko ja omatunto saisivat olla ohjaamassa taivastiellä.
Mutta ei näytä hyvältä. Kirves osuu taas samaan kiveen. Seurakuntaomatunto nostetaan keinoksi taistella pahan valtaa vastaan. Päivämiehen tiukaksi ojennuksesksi tarkoitettu pääkirjoitus "Uskoon liittyy kuuliaisuus" on huolestuttava merkki seurakuntaopin noususta kristillisyydessä.
En haluaisi jättää kotisiionia - mutta pelkään että tervehtynyt kristillisyys ja sen puolestapuhujat joutuu taka-alalle. Emme enää tuomitse muita uskovaisia, eikö totta. Emme puutu nuorten perheiden valintaan perhesuunnittelussa, näin ainkin täällä etelässä.
Miksi siis nyt ottaisimme opin seurakunnan viisaudesta raamatun edelle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
seurakunnan "omatunto"on yhtä kuin Jumalan sanan neuvot ja opetus, joka ei suinkaan mene raamatun edelle eikä siitä sivuun. Ihminen vain haluaisi mitätöidä seurakunnan kautta kuulutetun Jumalan sanan neuvot, etsien näin lupaa omille synneilleen.Me on huomattu jo aiemmmin, miten käy uskovaisen, joka halveksii seurakunnassa saarnatun Jumalan sanan neuvoja.He ovat ajautuneet sellaiseen sieluntilaan, että ovat ajautuneet ulos Jumalan seurakunnasta.
"Ihminen vain haluaisi mitätöidä seurakunnan kautta kuulutetun Jumalan sanan neuvot, etsien näin lupaa omille synneilleen."
Synnit on Mooseksen kautta Jumala ihmisille ilmoittanut ja näistä synneistä älköön ihminen mitään poi ottako eikä ihminen niihin mitään lisätkö.
Vl-oppiin ihminen on sisännyt omia syntejään melkosen liudan, joiden kirjaimellista noudattamista jäsenistöltä vaaditaan uskon ehdoksi. Nämähän on lisätty oppiin 70-luvulla vallankäytön välineiksi ja siinä käytössä ne ovat edelleen.
Totahan toki tällaiseen yhteisöön kuuluminen on täysin vapaaehtoista.
Kuuliaisuus on aina kuulunut uskoon.Kuuliaisuus Jumalan sanalle."ota ristisi ja seuraa minua", sitähän se kuuuliaisuus on.
Jumalan sanalle, ei ihmisten.
tuota kuuliaisuusasiaa, mutta se ei tunnu millään selkiintyvän. Esim. Eesaun ja Jaakobin "hernekeitto"-juttu ei tahdo mennä jakeluun. Viimeisessä Siionin lähetyslehdessä aiheesta oli kirjoitus, mutta ei minulle vaan aukene. Iisak rakasti Esauta, mutta Rebekka rakasti Jaakobia (?)
Isän selän takana suhrattiin petosta. Mitenköhän pienet lapset tämän Raamatun kohdan ymmärtävät?
Kuka osaisi valaista ja selittää.
Voiko kuuliaisuudessa koskaan mennä liian pitkälle? Voiko siis se toinen laita eli 100% kuuliaisuus olla ikinä pahasta?
Voiko epäitsekkyydessä mennä liian pitkälle?
Vai onko taivaspaikka varmasti aina sillä, joka ei koskaan ajattele itseään missään tilanteessa?
...Eesau ei pitänyt esikoisuutta arvossa kun oli valmis vaihtokauppioihin. Näin Eesau menetti esikoisuuden vaikka tulikin katumapäälle.
Kyllä jokaisella uskovalla on oma Jumalasuhteensa ja hän elää elämää ja uskoa oman Jumala-suhteensa kautta.
Olemmehan me jo vauvoina katkaistu napanuorastamme, miksi ottaisimme uuden napanuoran. Ymmärrän seurakuntajärjestyksen ja kunnioituksen johtajia kohtaan se on hyvä että rukoillaan seurakunnan puolesta. Viimeisellä viivalla jokainen on kuitenkin yksin, kun kysytään kuinkas vaelsit.
johtaa salassa tekemiseen. Muistan 80-luvulla kun kaikkia sääntöjä nuorison osalta tiukennettiin kiihtyvällä tahdilla. Esimerkiksi Jyväskylän Suurajot kiellettiin heti kun Ry:n johto sai tietää nuorten miesten olevan aiheesta kiinnostunut.
Meille aiemmin sallitun, mielestämme täysin viattoman asian muuttuminen mahtikäskyllä synniksi, ei oikein sopinut. Joten lähdimme sinne kuten aiempinakin vuosina, ja istuimme hoitokokouksessa jälkikäteen... pyysimme pakon edessä anteeksi, vaikka katumusta ei ollutkaan. Mutta näin täytimme SRK:n (ei siis Jumalan) tahdon.
Jos johdon kehittämät ihmissäännöt eivät ole linjassa ihmisten omantunnon kanssa, seuraa siitä vain sanomista.