Onko täällä muita, jotka odottavat toista palleroa, ja esikoinen vasta vauva? Itselläni on rv 16 5, ja esikoinen nyt 9,5 kk. Jännittää ensinnäkin miten loppuraskaudesta jaksaa kannella ym hoitaa lasta. Meillä esikko ei vielä kävele, eikä välttämättä vielä pitkään aikaan. Ja joutuuhan senkin jälkeen nostella yms. Ja entäs sitten toukan tultua maailmaan, miten sitä jaksaa jos vaikka on koliikki? Tiedän että on tyhmiä kysymyksiä, koska kaikilla yksilöllistä, mutta ois kiva kuulla kokemuksia, tai muita samassa tilanteessa olevia!
Lapsia pienellä ikäerolla
amaryllis80
9924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
esikoinen oli 11 kuukautta kun synnytin toisen lapseni. Olihan se melkoista aikaa..ja nyt odotan kolmatta.Nyt menossa 20:s raskausviikko. Kunhan kolmas syntyy,esikoinen oli n.1v11kk ja toinen on vuoden. Hulinaa on jo nyt ja varmasti sitä riittää sitten ensi vuonnakin =)
Hyvin jaksoin esikoista hoitaa ja kanniskella.
Meillä tämä nuorin itkeskeli pienenä koska kärsi ilmavaivoista,joten olihan se rankkaa valvoa öisin ja päivällä sitten koittaa jaksaa valvoa esikoisen kanssa. Kannattaa muuten käyttää mahdollisuus nukkumiseen päivisin jos sellainen tulee!
Nyt lapset nukkuvat päivisin yleensä eriaikaan päikkärit,joten itse en pääse lepäämään vasta kuin illalla nukkumaan mennessä. Väsyttää välillä ihan vietävästi,mutta kyllä sitä vain kummasti jaksaa :)
meillä esikoinen on nyt 10½ kuukautta ja toista odotetaan syntyväksi helmikuussa. Rv nyt siis 15 4. Ikäeroa tulee 1v 4 kuukautta. Itteäni ei vielä ainakaan kovasti hirvitä, tiedän että rankkaa tulee olemaan. Uskoisin kuitenkin pienen ikäeron olevan loppujen lopuksi hyvä, minulla ja siskollani on 1 v 1 kuukausi ikäeroa ja aina on ollut kaveri omasta takaa. Meidän perheen ulkopuolelta tulleet jotkut kommentit on kyllä ollut kaikkea muuta kun kannustavia... inhottavaa.
Meillä on 2 lasta syntyneet 11 kk:n ikäerolla.
Rankkaa oli, mutta hyvin pärjättiin.
Nyt ovat jo koululaisia, ja aina on paras kaveri ollut oma sisko tai veli.
10 vuoden tauon jälkeen nyt on tulossa vielä iltatähti!
Älä välitä muiden kommenteista, kyllä sinä pärjäät!
Hyvää loppuodotusta ja jaksamisia!
heippa!
Tädilläni on viisi lasta, jotka ovat jo aikuisia mutta hänellä tuli pikaisesti lapsia kahdessa sarjassa. ja hän oli vasta 15 vuotta kun ensimmäinen syntyi
1. 04/58
2. 03/59
3. 06/60
4. 10/65
5. 10/66 elikkä hänellä oli jo kolme pientä lasta ennenkuin täytti 18 vuotta että huh huh
miulla on la 25.10 ja esikoinen on sillon vähä reilu 1v3kk.
alkuraskaudesta oli vaikeeta väsymyksen kanssa kun ei vaan meinannu jaksaa pysyy hereillä ja touhuta pikkusen kanssa. nyt sitte alkaa jo tuo maha olla tiellä ja kyllähän noi nostelut ja kantelut tuntuu jo aika epämukavalle, harjotussupistuksia ja selkäsärkyä on aika paljo ja luulenpa että saattaa pikkukakkonen putkahtaa maailmaan ennen laskettuu aikaa, jollei jopa ennenaikasena, vaikkei siitä nyt vielä merkkejä oo. onneks mies on auttamassa ja kantelemassa esikoista niin ei ihan yksinään tarttee kärvistellä.
esikoisella on pieniä unihäröjä, ei meinaa yksinään nukkuu ja aina ku yöllä käy vessassa (ja siellähän saa ranpata!) niin siihen herää eikä meinaa enää yksinään nukkua (tassuttelu menossa, jos vaikka auttais tähän yörumbaan). eli luulenpa että ku pikkukakkonen yöllä heräilee syömään ni valvotaan sit koko porukka. ja luultavasti joudutaan siirtymään kaikki yhteen makkariin, vaikka esikoinen jo nukkuu (jos sitä nyt nukkumiseks toisinaan voi sanoo...) omassa huoneessaan.
esikoisen vauva-aikaan olin sellanen kanaemo et ei tosikaan! kukaan lapsi ei ois saanu mennä lähelle tai koskee, pelotti et vauva menee rikki kun ei lapset vielä ymmärrä mitä voi niin pienen kanssa tehdä. pelottaa jos eristän pikkukakkosen isoveljestään, siis suojelen liikaa ja oon enemmän vauvan kanssa (vaikka alussahan se on melkeinpä pakko olla vauvan kanssa paljon), siitä saattaa mustasukkasuus pahentuu -> esikoinen kiukkuaa ja tekee tuhojaan -> eristäydyn vielä entisestään... kauheita kauhukuvia sitä pitää jo valmiiks maalata.
esikoinen oli sen verran helppo tapaus ja vähään tyytyväinen et jo pelottaa et sieltä sit seuraavaks tulee täysin vastakohtanen tapaus. mutta sikäli turha näitä on vatvoo mielessään liikaa, sittenhän sen näkee kun sen aika on että mitä se elo on. ja ei sitä ikuisuutta kestä, nopeesti onneks kasvaa ja sitte heistä on toisilleen seuraa vanhenpana.
Mulla lapset 11 kk:n välein.
Isosisko ei koskaan ollut liian mustis. Oliskos johtunut pienestä ikäerosta.
Oli alusta asti hyvin suojeleva pikkuvauvaa kohtaan, eikä ollut koskaan kovakourainen.
Opetti pikkuveljen kävelemäänkin käsistä pitäen!
kannustavista kommenteista! Kyllähän urakasta varmasti selviää.. Meillä tosiaan oli ensimmäisen kanssa koliikkia, joten kokemusta siitä löytyy, ja siksi pelottaakin, jos kakkosella sama juttu (tai pahempi). Myös se, miten isompi "käsittelee" pienempää jännittää, mutta toisaalta, meillä on ennestään kissa, jonka kanssa ollaan harjoiteltu, miten nätisti silitetään. Varmasti kaksikkoa joutuu aika pitkälti pitämään silmällä. Ja pikkuisen kanssa otetaan taas käyttöön kantoliina, joten vauva on suureksi osaksi äitin turvissa ollessaan ihan pieni.
Meillä oli myös tuo tilanne. Aluksi oli aika rankkaa. Lopetin imetyksen pari kuukautta ennen toisen syntymää. Kannoin esikoista mahan "päällä". Kun kuopus syntyi esikoinen oli tosi järkyttynyt, sillä hän ei ollut vielä ymmärtänyt, että tosiaan tulee toinen vauva. Yritin revetä kahtia molemmille. Olin sairaalassa vain pari yötä ja heti kotiin päästyäni lähdin esikoisen kanssa puistoon (olisi helpottanut, jos sairaalassa olisi ollut perhehuone käytössä). Onneksi pikkuvauva nukkui aluksi melkein koko ajan :) Myöhemmin meillä on ollut ihanaa, kun lapset ovat niin samanikäiset ja leikkivät kivasti yhdessä!
Olen nyt rv.10 3 ja esikoinen 5kk. Ikäeroa tulee n.1v.