Tervehdys. Mahtaisko olla ketään kohtalotovereita täällä, kaikki rakentavat kommentit tervetulleita.
Eli, mulla takana nyt noin 4 viikkoa täysin juomati. Sitä ennen parisen vuotta säännöllistä tissuttelua/juopottelua tyyliin melkein joka päivä pari-muutama kalja ja viikonloppuisin sitten päivä tai pari isompia määriä eli suomeksi sanottuna perskännit. Aina myös oireiden tasoittelua, eli krapularyyppyjä, usein reilussakin määrin.
Ikävämmät oireet sitten alkoivat tänä keväänä, hermostunutta oloa, käsien tärinää, sekoamisen pelkoa ja sellaista, tuttua varmaan melkein kaikille, ei siinä mitään. Hiljalleen oireet kesän mittaan kuitenkin pahenivat huipentuen 4 viikkoa sitten jonkunlaiseen kohtaukseen, joka oireiltaan muistutti ihan paniikkihäiriökohtausta, täysi sekoamisen pelko, hikoilu, pulssi tapissa, valtava hermostuneisuus jne. Siitä ensiapuun josta rauhoittavia ja myöhemmin erilaisten kokeiden kautta terkkariin, josta mielialalääkkeitä ja lisää rauhoittavia "ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön".
Taustalla pitkäaikaista levottomuutta, ahdistusta ja sen sellaista, kenties pohjautuen lapsuuden vähän epävakaisiin kotioloihin, jossa alkoholi oli isossa roolissa kanssa. Joten voisihan kai olla ihan mahdollista, että joku ahdistuneisuushäiriö on nyt sitten pitkäaikaisen tissuttelun ansiosta akutisoitunut. Eikai ne alkoholin viekkaritkaan nyt voi kuukautta kestää?
No nyt siis tosiaan kuukausi juomatta, mutta oireet ei vaan häviä. Olen elänyt tosi terveellisesti, kahvinkin jätin kokonaan ja liikuntaa monta kertaa viikossa monella tavalla. Toki hetkittäin olo on parempi, mutta välillä aina valtava levottomuus ja hermostuneisuus iskee päälle ja rauhoittavia kuluu. Eli kiinnostaisi josko joku olisi kokenut jotain samansuuntaista ja miten tilanne on siitä edennyt. Seuraava vaihe itellä on nyt sitten jatkaa noita mielialalääkkeitä ja mennä terapiaan, saapa nähdä.
Eli, mulla takana nyt noin 4 viikkoa täysin juomati. Sitä ennen parisen vuotta säännöllistä tissuttelua/juopottelua tyyliin melkein joka päivä pari-muutama kalja ja viikonloppuisin sitten päivä tai pari isompia määriä eli suomeksi sanottuna perskännit. Aina myös oireiden tasoittelua, eli krapularyyppyjä, usein reilussakin määrin.
Ikävämmät oireet sitten alkoivat tänä keväänä, hermostunutta oloa, käsien tärinää, sekoamisen pelkoa ja sellaista, tuttua varmaan melkein kaikille, ei siinä mitään. Hiljalleen oireet kesän mittaan kuitenkin pahenivat huipentuen 4 viikkoa sitten jonkunlaiseen kohtaukseen, joka oireiltaan muistutti ihan paniikkihäiriökohtausta, täysi sekoamisen pelko, hikoilu, pulssi tapissa, valtava hermostuneisuus jne. Siitä ensiapuun josta rauhoittavia ja myöhemmin erilaisten kokeiden kautta terkkariin, josta mielialalääkkeitä ja lisää rauhoittavia "ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön".
Taustalla pitkäaikaista levottomuutta, ahdistusta ja sen sellaista, kenties pohjautuen lapsuuden vähän epävakaisiin kotioloihin, jossa alkoholi oli isossa roolissa kanssa. Joten voisihan kai olla ihan mahdollista, että joku ahdistuneisuushäiriö on nyt sitten pitkäaikaisen tissuttelun ansiosta akutisoitunut. Eikai ne alkoholin viekkaritkaan nyt voi kuukautta kestää?
No nyt siis tosiaan kuukausi juomatta, mutta oireet ei vaan häviä. Olen elänyt tosi terveellisesti, kahvinkin jätin kokonaan ja liikuntaa monta kertaa viikossa monella tavalla. Toki hetkittäin olo on parempi, mutta välillä aina valtava levottomuus ja hermostuneisuus iskee päälle ja rauhoittavia kuluu. Eli kiinnostaisi josko joku olisi kokenut jotain samansuuntaista ja miten tilanne on siitä edennyt. Seuraava vaihe itellä on nyt sitten jatkaa noita mielialalääkkeitä ja mennä terapiaan, saapa nähdä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Takana sen verran pitkä rupeama, että muutamassa viikossa ei toivuta.
Fyysiset viekkarit katoavat nopeammin, mutta psyyke/hermosto voivat oireilla kauan, monia kuukausia, ja juuri kuvaamasi kaltaisilla tuntemuksilla.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00197&p_haku=Alkoholivieroitusoireyhtym%E4
Olipas hyvä linkki, avasi silmiä kunnolla, kiitos! Olin aina ite kuvitellut, että vanha sanonta että tipaton kuukausi riittää poistamaan kaikki alkoholin rippeet ja oireet elimistöstä ja mielestä olisi totuus, mutta näköjään kaukana siitä.
Wernicken oireyhtymä!
Tulin hyvälle mielelle kun luin tuon sinunviestisi, kuinka siellä taistelet. Hyvä sinä! Menethän terapiaan, jookosta. Niin minäkin menin jo juovana aikanani, kun luulin että juomiseni oli vaikka kenen lähimmäiseni syytä. Mutta vasta sitten terapia alkoi auttaa, kun en enää paennut viinaan.
Voimia ja valoa elämääsi!
Et paennu enää viinaan, joten otit selvää, mistä juomisesi johtui.
Näin juuri.
Mikä on se syy,miksi juomme.
Siinä se avain.
No se nyt on ainakin tilastollista faktaa että suomessa viedään mielisairaalaan 2000 ihmistä joiden ensisijainen oireilun syy on alkoholi.
Viisinkertainen määrä ihmisiä joilla alkoholi on mielenterveydellisten ongelmien syiden top kolmessa.
Eli siis alko vaikuttaa negatiivisesti mielenterveyteen, se on varma.
"Eikai ne alkoholin viekkaritkaan nyt voi kuukautta kestää?"
Voi. Etenkin psykologisen puolen ja lievimmät vieroitusoireet voi kestää jopa puoli vuotta helposti.
"Eli kiinnostaisi josko joku olisi kokenut jotain samansuuntaista ja miten tilanne on siitä edennyt."
Ajan kanssa eteenpäin. Oma kokemus on että noin 3kk kohdalla alkaa helpottaan oikeasti, joskus vuoden päästä sitten olosta tulee aina vain normaalimpi ja parempi. Suunnilleen kahden kolmen vuoden päästä alat olla tilassa jossa alat jo unohtamaan että koskaan mitään olikaan.
Ahdistuskohtaukset on vittumaisia, ne liittyy aika usein vieroitusoireisiin ja voivat johtua esim. lääkkeistäkin. Jos käytät rauhoittavia paljon niin saatat olla jonkinlaisessa koukussa niihin vaikka käyttö ei olis päivittäistäkään (kunhan se on aktiivista). Silloin ahdistukset voi iskeä koska lääkeviekkarit on päällä. Kannattaa jutella tästä lääkärin kanssa ja miettiä jos söisit ennaltaehkäisevää tasaista annosta...
Tärkeetä olis se että saat kemiallisella puolella olon vakioitua kohtuulliseksi tai edes siedettäväksi. Eli rauhoittavia tasaisella annostuksella ja aina vähenevästi. Sitten toinen on että jos sä oot ollut jo pidempään irti aineesta niin sitten pitäis tilalle kehittää jotain muuta. Harrastuksia ja sellaista, itselleni (olin työtön) oli kaikkein parasta terapiaa mennä työkokeiluun, sille tielle jäinkin...
Pitkäaikaisen alkoholin käytön jälkeen laboratoriotestein todennettuna merkit elimistössä säilyvät juomisen lopettaneella puoleen vuoteen asti. Siis fysiologinen puoli on "mitattavissa" testein.
Kuinka kauan kestää psyyken palautuminen? Sitä onkin vaikeampi mitata, mutta varmaankin vähintään sen ajan, minkä fysiikkakin palautuu.
Kerroit, että sulla oli levottomuutta ja ahdistuneisuutta jo aiemmin. Voi olla, että lisääntynyt ahdistuneisuus ja levottomuus ei välttämättä johdukaan alkoholista. Usein alkoholi, varsinkin pidemmän aikaa nautittuna, voimistaa ahdistuneisuutta, levottomuutta ja masennusta. Eli kun alkoholi on eka toiminut lääkkeenä, niin pikkuhiljaa sen hyvä vaikutus katoaa, jolloin taas alkoholi vain lisää pahaa oloa ja tuskaa.
Itse rupesin käyttää alkoholia masennuslääkkenä. Humalassa mulla oli hyvä olla eikä mikään tuntunut vaikealta. Oli vaan hauska ja rento olo, joten tottakait alkoa rupes meneen koko ajan enemmän ja enemmän. Viikot kävin koulua ja joka ikinen päivä tuntui niin vaikeelta, mutta jaksoin jotenkin, kun odotin seuraavaa perjantaita ja kännejä. Pikkuhiljaa alkoholi ei kuitenkaan enää toiminut lääkkeenä. Alkohlin myötä mun masennus yltyi, tulin tosi aggressivviiseks ja suicidaaliseks ja jopa psykoottiseksi. Kuulin ääniä ja olo oli tosi kaoottinen. Siitä huolimatta piti joka ikinen vkl saada alkoa, koska tuntu, että ainoostaan kännissä mä olin elävä ja tunteva ihminen, joka osas myös nauttia elämästä edes vähän. Selvinpäin mikään ei tuntunut miltään, ainoostaan vaikelalta ja ahdistavalta.
Nyt tilanteeni on se, että en käytä alkoa. Toki alkoa tekee edelleen mieli aina silloin tällöin, mutta emmä haluu enää seota, en ainakaan kännissä. Jos sekoon selvinpäin, niin sillehän en ite voi mitään, mut kännisekoiluun voin itse vaikuttaa olemalla kokonaan juomatta.
Mikäli levottomuus, hermostuneisuus ja ahdistuneisuus on mielestäsi syy alkoholin käyttöön, eikä seuraus alkoholin käytöstä, niin kehottaisin sinua hakemaan apua myös muusta, kuin pelkästä lääkehoidosta. Itse olen siinä tilanteessa, että olen syönyt mielialalääkkeitä viiden vuoden ajan, eikä ne enää toimi. Tajusin vihdoin, etten enää haliitse elämääni enkä jaksa enää pelkällä lääkityksellä. Tällä viikolla mulla on sitten aika "kallonkutistajalle" ja todella toivon, että siitä olisi mulle apua. Uskoisin, että myös sinulle voisi tehdä hyvää keskustella jonkun ammatti- ihmisen kanssa. Et ainakaan menetä siinä mitään. Jos ei keskustelusta ole sinulle apua, niin voithan aina keskeyttää hoidon. Ei sua voida velvottaa mihinkään vasten sun omaa tahtoa. Muista, ettei sun tarvii kestää pahaa oloasi yksin, apua on saatavilla.
Voimia ja jaksamista sinulle!