Minulla on lapsuudesta saakka ollut tämä miespuolinen kaveri. Hän on aina ollut lihava, ja nyt 30-vuotiaana hän on tosi lihava.
Viime kesänä kun kutsuin hänet erävaellukselle
johon on perinteisesti osallistunut naisystäväni ja pari muuta urheilullista tyyppiä.
Kutsuin kaverini mukaan koska ajattelin
että hän voisi saada virikkeitä laihduttamiseen.
Mutta tein virheen; Hän ei jaksanut kuin pari kilometriä maastomarssia jonka jälkeen meidän oli pakko pystyttää lepoleiri. Seuraavana päivänä oli vuorossa vuorelle nousu josta tuli todellinen painajainen...hilasimme kaveriani köysien avulla
keskikorkeiden mäennyppylöiden päälle, ja myös tuimme häntä alastulossa. Illalla retkueemme
oli aivan poikki, ja kaikki olimme masentuneita.
Mitä muutakaan vaihtoehtoa meillä olisi ollut kuin jatkaa? Jos olisimme kääntyneet takaisin olisimme joutuneet taas tuolle hirvittävälle kukkulajonolle
hilaamaan ylös/alas 173 cm/ 125 kg tyyppiä.
lihava ystäväni oli niin rasittunut ettei häntä saanut enää liikkeelle muuten kuin retkueemme
naisten solvausten avulla. Yritin rauhoitella porukkaa ja tietty puolustin vanhaa ystävääni.
Tunnellama oli tosi kireällä kun vuorotellen kannoimme hänen kamppeitaan pitkin erämaata.
Yritin rohkaista ystävääni moneen otteeseen,
ja hän hammastapurren jatkoi sitkeästi eteenpäin
itku kurkussa vannoen ettei ikinä astu enää metsään jalallaankaan. Kaiken kurjuuden kruunasi
todella ikävä (kivaksi suunniteltu) kanoottiretki
jonka piti olla retken mielyttävä lopetusosa.
Hän ei mahtunut kanoottiin joten jouduimme tekemään lavan puista kanootin kannelle.
Siinä hän sitten vöillä sidottuna pysyi
kahden kanootin päälle tehdyn laverin
maaliin saakka. Haju mikä hänestä lähti oli kuumassa kesäilmassa niin hirveä että oksensin
kuten muutkin.
Ikävää käytöstä osoittaa hänen puoleltaan myös se ettei hän kertaakaan kiittänut avustamme retken aikana/ sen jälkeen, vaan oli kokoajan nyreä tuppisuu. Tämän kirjoituksen tarkoitus on osoittaa ettei ihmistä tai eläintä ole tarkoitettu ylipainoiseksi. Sellaiset eivät kestä luonnon oloja.
Viime kesänä kun kutsuin hänet erävaellukselle
johon on perinteisesti osallistunut naisystäväni ja pari muuta urheilullista tyyppiä.
Kutsuin kaverini mukaan koska ajattelin
että hän voisi saada virikkeitä laihduttamiseen.
Mutta tein virheen; Hän ei jaksanut kuin pari kilometriä maastomarssia jonka jälkeen meidän oli pakko pystyttää lepoleiri. Seuraavana päivänä oli vuorossa vuorelle nousu josta tuli todellinen painajainen...hilasimme kaveriani köysien avulla
keskikorkeiden mäennyppylöiden päälle, ja myös tuimme häntä alastulossa. Illalla retkueemme
oli aivan poikki, ja kaikki olimme masentuneita.
Mitä muutakaan vaihtoehtoa meillä olisi ollut kuin jatkaa? Jos olisimme kääntyneet takaisin olisimme joutuneet taas tuolle hirvittävälle kukkulajonolle
hilaamaan ylös/alas 173 cm/ 125 kg tyyppiä.
lihava ystäväni oli niin rasittunut ettei häntä saanut enää liikkeelle muuten kuin retkueemme
naisten solvausten avulla. Yritin rauhoitella porukkaa ja tietty puolustin vanhaa ystävääni.
Tunnellama oli tosi kireällä kun vuorotellen kannoimme hänen kamppeitaan pitkin erämaata.
Yritin rohkaista ystävääni moneen otteeseen,
ja hän hammastapurren jatkoi sitkeästi eteenpäin
itku kurkussa vannoen ettei ikinä astu enää metsään jalallaankaan. Kaiken kurjuuden kruunasi
todella ikävä (kivaksi suunniteltu) kanoottiretki
jonka piti olla retken mielyttävä lopetusosa.
Hän ei mahtunut kanoottiin joten jouduimme tekemään lavan puista kanootin kannelle.
Siinä hän sitten vöillä sidottuna pysyi
kahden kanootin päälle tehdyn laverin
maaliin saakka. Haju mikä hänestä lähti oli kuumassa kesäilmassa niin hirveä että oksensin
kuten muutkin.
Ikävää käytöstä osoittaa hänen puoleltaan myös se ettei hän kertaakaan kiittänut avustamme retken aikana/ sen jälkeen, vaan oli kokoajan nyreä tuppisuu. Tämän kirjoituksen tarkoitus on osoittaa ettei ihmistä tai eläintä ole tarkoitettu ylipainoiseksi. Sellaiset eivät kestä luonnon oloja.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kirjoitit. Harmi kun reissunne meni pieleen. Jos jotain hyvää haluaa tuosta reissusta etsiä, niin ainakin yrititte parhaanne ja varmasti itse opitte myös sen, että ei kannata retkahtaa ruokaan.
toivottavasti kaveri sattumalta lukee tämän ja tunnistaa itsensä.
Olisipa kamalaa olla "ystäväsi". Et arvosta häntä yhtään,et yhtään.
Häpeäisit!
eri asia, onko ylipainoa paljon vai vähän. Itselläni on nykyisin 25 kiloa liikaa suurinpiitein, ja painoni ei ole mitään estänyt tekemästä silloinkaan kun oli lähemmäs 50 kiloa ylipainoinenkin (olin silloinkin kova rullaluistelemaan ja luonnossa kävijä). On ihmisiä, jotka liikkuu ja kulkee lastistaan huolimatta ja ovat kunnoltaan ja jaksamiseltaan lähes yhtä energisiä kuin hoikemmatkin. Ja onhan niitä hoikempia ihmisiä, jotka eivät rapakuntonsa vuoksi pystyisi suoriutumaan retkestänne.
Itse olen reippaasti ylipainoinen nainen 160/118, mutta luulenpa, että olisin selvinnyt keskustelun aloittajan vaellusretkestä siinä missä hänen hoikatkin ystävänsä. Olen vaeltanut ylipainoistani huolimatta niin Saariselällä kuin Karhunkierroksellakin ja kantanut oman rinkkani sen painosta huolimatta. Ei ylipaino estä ihmistä liikkumasta. Asenteesta se on kiinni - niin lihavilla kuin laihoillakin.
hirveä haju kenties ylipainosta? O_o en ymmärrä. ei kai painolla ole merkitystä tässä? kyllähän hoikatkin voivat haista voimakkaasti hielle. :D
Minulla on joskus ollut esimies ... pieni ja kuiva mies ... ja voi sitä hien hajua! Hän joutui kesken työpäivän kotona ruokatunnilla käydessään vaihtamaan uuden paidan päälleen. Muuten emme olisi voineet loppupäivää tehdä töitä samassa huoneessa.
Voih!
Olisi karseeta olla kaverisi jos ajattelet, että toinen tarvitsee ohjeita laihdutukseen. Miksi et hyväksy häntä sellaisena kun hän on? Laihduttaminen tulee lähteä itsestä eikä siitä et joku hyvää hyvyyttään paasaa neuvoja.
Ajattelitko lainkaan mitä vahinkoa olisitte voineet saada aikaiseksi tuolla retkellänne? Itse olen reilusti lihavampi mutta onnekseni ketterä ja viihdyn vaellureissuissa mutta kaikki eivät oikeesti pysty kautta haluu.
Olen surullinen hänen puolestaan sillä hän tarvitsee kunnon ystävää joka oikeesti hyväksyy hänet sellaisena kun hän on.
Mutta ei mene läpi, sorry vaan. Ei kukaan olisi niin typerä että noin typerästi käyttäydyttyään kirjoittelisi vielä marttyyrina asiasta keskustelupalstoille. Huomio otsikointisi: Ongelma oli sinun, ei hänen.
Yksinkertaisenkin ihmisen pitäisi tietää mitä tapahtuu jos vie ihmisen, joka ei ole tottunut liikkumaan, monen päivän erävaellukselle. Oli niin heppoisesti kokoon kyhätty tarina, että en jaksa analysoida tarkemmin kaikkia sen epäuskottavuuksia.
Joo ja just, vuorille kiipeileen...
Jännä että muutamille menee täällä läpi mikä vaan potaska.
"Lähti liikkeelle naisten solvatessa". Mistä tällaisia naisia löytyy, jotka solvaavat ihmisiä edessä päin. En itse tunne yhtä ainoata.
"Haju oli niin hirveä, että oksensimme kaikki" Niinpä niin..uskotaan, uskotaan..
Ja ei kukaan, toistan ei kukaan lähde tuollaisille retkille, ellei ole varma, että jaksaa ainakin melkein sen mitä muut. Ja vielä jokainen olisi lähtenyt takaisin siinä vaiheessa, kun joudutaan rahtaamaan köysillä ja kantamaan tavarat.
Tämä tarina kuuluisi paremmin johonkin seksifantasia-osastolle. Sen verran outo oli juttu. Jonkinlainen nautinto ja tyydytys toisen pahasta tilanteesta paistoi läpi.
Hehhh hheeh, en lukenut muiden kommentteja mut ite ajattelin et olipas mukava juttuu. No ei voinu nauramatta lukee.Oon itte ollu tollasissa mukana ja on sielä ollu tollasia ihmisiä mut toiminta on kulkenut eri ratoja tuollaisten sattuessa kohdalle hhiiihhhh
..painosta kiinni.
Itse olen 160cm ja 95kg. Vaellellut olen paljon, yhdellä vaelluksella kannoin kahden ystäväni ruoat, omat kamat, teltan ja retkikeittimen.
Enkä muuten haissut kuin rankkitynnyri..
Eihän kukaan voi tosissaan raahata huonokuntoista ihmistä joka ei ole ennen vaeltanut, monen päivän eräretkelle. Ajattele jos hän olisi vaikka taittanut nilkkansa tai polvensa. Nivelet ovat aika kovilla kun päällä on paljon painoa. Saatisitten jos olisi tullut sydänkohtaus. Aika vastuutonta sinulta. Luulempa että kaverisi ei halua nähdä sinua enää ikinä ja tuntee itsensä vaan kiusatuksi ja tahallaan naurunalaiseksi tehdyksi. Ison anteeksi pyynnön olet kyllä itse velkaa eikä kaverisi mitään kiitosta kyllä tuosta matkasta tarvitse antaa kellekkään.
Mä en usko koko juttuun! Puhut vuorista ja mäennyppylöistä, olitteko siis Suomessa vai jossain ulkomailla? Suomessa ei tietääkseni ole vuoria sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan tuntureita.
Jos oikeasti pyytää mukaan huonokuntoisen, lihavan ystävän, eikö olisi asiallista valita reitti ja päivämatkat ja pysähdykset sen mukaan, että heikoinkin lenkki pystyisi tuntemaan iloa! Vai oliko se teidän mukana, että voisitte itse tuntea itsenne tyytyväiseksi, että minä en ainakaan ole tollanen?
Yhdyn yllä olevien perusteluihin, miksi pikku lorusi ei uponnut. Haluan vielä lisätä, että edes ylipainoiset eivät ole niin tolloja, etteivät ymmärtäisi fyysisen kuntonsa rajoituksia, saati sitten yritä ängetä kanoottiin (jos se oli etukäteen tiedossa, että tällainenkin källi on tulossa reissun edetessä).
Minkälaisia vinkkejä laihdutukseen kuvitteellisen reissunne olisi pitänyt antaa? Sori vaan, melkoinen Sherlock olet, jos kuvittelet huonokuntoisen innostuvan liikunnasta kympillä, kun se oikein rääkätään ultimate patikoinnilla. Siitähän se liikunnan riemu löytyy...
Jatka toki pikku novilliesi kirjoittamista. Jatkossa kehoittaisin uskottavuuden parantemiseksi korjaamaan tekstiesi epäloogisuudet.
toisessa ketjussa "armeijan kouluttaja". Kuinka jaksat provoilla tuolla lailla?
se että minä en normaalipainoisena nuorena anisena olisi jaksanut tuota retkeä suorittaa koska kuntoni on aivan retuperällä. että ei se aina apinoa katso
Minusta kuulosti myös tutulta tuo nim. "Retki-kamun" kertomus. Itsekin olen joutunut useampaan otteeseen vastaavaan tilanteeseen, jossa jouduin neljän-viiden normaalipainoisen ihmisen voimin pitämään huolta tuollaisesta huomattavan ylipainoisesta ihmisestä, semmoisen 10 km matkan. Molemmilla kerroilla heillä on ollut painoa semmoiset 130kg ja pituus on vaihdellut 173-178 cm. Ei se kuulkaa ollut mukavaa kun pitää raahailla kesähelteellä kakat housuissa olevaa reilusti ylipainoista ihmistä, mutta kestävyyttähän se meissä muissa kasvatti. Huomasimme myös saman, ettei kiitoksen sanaa tullut ylipainoiselta, vaikka semmoisen työn teimme. Mukava kuulla etten ole yksin tämän traumaattisen kokemukseni kanssa.
Ei ole kovin kivaa lukea tälläistä juttua vaikka se olisikin totta. Mutta kipeistäkin asioista on voitava puhua! Olen itse 173 cm/ 145 kg mies ja olen ottanut osaa korpivaellukseen muutamaan otteeseen. Valitettavasti minun on todettava että nämä ilmiöt pitävät paikkansa. Muistan että jouduin väsymykseni takia eräänlaiseen hurmiotilaan. En hallinnut fyysisiä toimintojani enää. Minulle tuli ulosteet ja virtsa kokoajan
housuihin sekä en enää pysynyt pystyssä.
Tämä kaikki johtuu siitä että me lihavat ihmiset
joudumme terveeseen ihmiseen verrattuna valtavan rasituksen kohteeksi kun liikumme.
Olen todella kiitollinen että nämä hyvät ystäväni
pitivät huolta minusta ja raahasivat minut pois
metsätaipaleelta. Kyllä lihava ihminen on myös kiitollinen avustajalleen, mutta kuten mainuttu
niin lihava ihminen menettää ajan ja paikan tajun
kun hän joutuu huonoon kuntoon ja hän ei pysty ilmaisemaan itseään. Retkemme oli viime tammikuussa kovien pakkasten aikana Ahvenanmaalla
ja matkan pituutta kertyi 10 kilometriä.
"Lihava erämies"
Et viittis provoilija edes yhtään kirjoitustyyliäsi ja juttujesi tasoa muuttaa, niin ei olisi näin ilmiselvää, että olet ihan sama henkilö kuin aloittajakin?? Sä olet todellakin sairas, hakeudu hoitoon oikeesti