Helppoa se ei enää näytä olevan. Mutta yritetään silti pitää palsta hengissä.
Kiitos kaikille jotka jaksavat vielä
kirjoitella palstalla
4387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tänne millään meinaa viitsiä kirjoittaa, kun nuo satuolennot ja ainoan oikean tiedon omistavat tutkijat teilaavat toisten mielipiteet.
Hahhaa kahden miehen ainoan oikean totuuden voi muka kumota kun lukee täältä yhden naisen toisenlaisen mielipiteen.
Eihän tuon satuolennon ja tutkijan julkaisuja ole ollut edes missään tiedelehdessä eikä Suomen Lääkärilehdessä. Mikä tuon satuolennon koulutus on?
Ainoan oikean totuuden keksi täällä yksi tutkija, vaikka sitä tutkitaan ympäri maapalloa lääketieteellisen koulutuksen saaneiden ihmisten voimin. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Ihan oikeat tutkijat keskustelevat eivätkä kiroile ja hauku toisia tutkijoita eivätkä teilaa heidän tutkimuksiaan.
Lapsellista aikuisten miesten touhua: Mennään tuonne toiselle palstalle keskustelemaan kun meitä ei täällä uskota, vaikka olemme jo kuusi vuotta tehneet tätä tutkimusta (jota kukaan lääkäri ei ole hyväksynyt). Ja sitten muka salaisia tutkimuksia ja salaisia kansioita.
Hyvästi nyt en kyllä enää ikinä tule tänne. Hahhahhaa !
henkilöiden kanssa joita arvostelet. Eli juuri tämänkaltaiset kirjoittelut voi nyt jättää kirjoittelematta.
Ja hän kertoi, että eipä hänen kirjoituksiaan juuri noteerattu. Hän kaipasi apua, mutta koki ettei sitä saanut. Kertoi sitten muutamista kirjoituksista joita on kirjoittanut koneellani ja siihen loppui koneen lainaaminen.
Eli ei nuo kaikki kitkerät kommentit ole muuta kuin sitä, että sairastunut ei saanut mieleistään apua. Koki itsensä loukatuksi ja antoi takaisin. Yleensä vielä käsittäen monia kirjoituksia väärin, pahoittaen mielensä niistä todella paljon. Ja siinä sitten onkin kierre valmiina. Aletaan ilkeilemään, kun minua ei kuunneltu.
Pyydä ystävääsi kysymään uudelleen tai kysy hänen puolestaan. Meillä monilla homesairailla on paljon tietoa ja omakohtaista kokemusta. Voimme jakaa noita kokemuksiamme täällä. Olen itsekin saanut hyödyllistä tietoa paljon teiltä toisilta homesairailta ja Liisa/lta.
Jos jonkun kirjoituksen sisältöä ei oikein ymmärrä niin sitä voi kysyä kirjoittajalta. Meillä kirjoittajillakin voi joskus tulla ajatusvirheitä. Kaikki uudet kirjoittajat eivät osaa etsiä tietoja ja asioita kerrotaan varmaan moneenkin kertaan. Joskus etsin hakusanalla tiedon ja siitäkin joku toinen tänne jatkuvasti kirjoittanut hermostui ja loukkaantui, kun en kertonut koko juttua vaan laitoin linkin. Ikävää lukea itseään kohtaan tulevia haukkumisia.
Minä ainakin pyrin aina vastaamaan kun joku minulta kysyy. Nytkin vasta täällä yhden kirjoitukseni jotkut ymmärsivät väärin. Ensimmäisellä kerralla kerroin kysyneeni yhden henkilön tulokisia ja siitä "syntyi haloo". "Ei sinulla ole oikeutta kysellä kenenkään muun tuoksia". Selvensin sen: Kerroin, että kysyin äitini allekirjoittamalla valtakirjalla äitini tuloksia.
Pyrin kirjoittamaan selvää suomenkieltä ja yritän välttää hienoja ammattisanastoja tai ainakin suomennan ne.
Minulla ei todellakaan ole mitään tarvetta tai halua loukata ketään. Minulle itselleni ei kukaan osannut neuvoa aikoinaan, miten etenen, kun aina sairastuin uudelleen, kun palasin työpaikallani. Kelan "auttajat" käskivät mennä työvoimatoimistoon ja he sieltä neuvoivat menemään Kelalle. "Ei kenellekään ole koskaan käynyt noin. Kun nyt olet terve niin eihän sinulle voi kirjoittaa sairauslomaakaan. Kun sinulla nyt on työpaikka niin ethän ole työtönkään". Niinpä menin terveenä työhön kuukauden sairausloman, viiden viikon kesäloman ja pitkän kortisonikuurin jälkeen kesällä 2000. Pian olin taas sairaalahoidossa. Vasta tammikuussa 2001 jäin pitkälle sairauslomalle, jota alussa aina jatkettiin muutama viikko kerrallaan. Nyt olen työkyuvyttömyyseläkkeellä ja odotan Vakuutusoikeuden päätöstä tapaturmaeläkkeestä.
Täällä palstalla huomaan, että melko monellekin on käynyt samoin: Kotona paranee ja aina työhön palattuaan sairastuu. Heitä haluan auttaa, ettei kukaan muu enää menettäisi lopullisesti terveyttään ja työkykyään.
Syksy ja sateet alkoivat ja oireilu minulla lisääntyi tällä viikolla torstaina, kun kävelin ulkona. Vesinuhaa ja yskimistä. Eilen bussi haisi jollekin ihan "hirveälle", en oikein edes osaa kuvailla mikä tuo haju oli. Aloin yskimään ja minun piti ottaa kaikki avaavat lääkkeeni bussissa. Siirryin ihan bussin etuosaan ja kerroin kuljettajalle, että sain astmakohtauksen koska jokin hirveä haju on tuolla takaosassa. Hän sanoi heti, että olisikohan bussi kastunut ja vaikka homehtunut, kun on nyt satanut. Hyvä arvio, koska reagoin homeelle joka paikassa rajusti. Fiksu kuski. Toivottavasti siivoavat ja kuivattavat bussin kunnolla. Eilen nimittäin täällä satoi todella kovasti koko päivän.
Yritetään tukea ja neuvoa toisiamme noista ikävistä kirjoituksista huolimatta.
Selvitetään väärinkäsitykset sitä mukaa kun niitä tulee. Ei alennuta itse haukkumaan toisiamme vaan tuetaan toisiamme. Kiitän niistä monista hyvistä neuvoista, joita olen itsekin tältä palstalta saanut.
Hyvää vointia ja voimia teille kaikille !
[email protected]