Jos ei haluakaan hoitoa? Olen ollut pitkään masentunut
eikä ole oikein elämänhalua. Nyt epäilen että on imusolmukesyöpä.
Jos en haluaisikaan mitään hoitoja, niin minkälainen on ennuste.
Tää maailman meno on menny semmoseks että ei paljo muuta kuin masentaa
ja se kai yleensä edesauttaa sairauksia.
Aikani yritin saada tätä maailmaa parannettua, mutta eipä siitä
saanut muuta kuin vastustusta. Jokainen nyt ajaa itsekkäästi
vain omia etujaan ja rikkaitten täytyy saada lisää rikastua.
eikä ole oikein elämänhalua. Nyt epäilen että on imusolmukesyöpä.
Jos en haluaisikaan mitään hoitoja, niin minkälainen on ennuste.
Tää maailman meno on menny semmoseks että ei paljo muuta kuin masentaa
ja se kai yleensä edesauttaa sairauksia.
Aikani yritin saada tätä maailmaa parannettua, mutta eipä siitä
saanut muuta kuin vastustusta. Jokainen nyt ajaa itsekkäästi
vain omia etujaan ja rikkaitten täytyy saada lisää rikastua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
imusolmukesyövän ennuste on erinomainen hoidettuna ja surkea hoitamatta. Ennen vanhaanhan sitä sairastavalle tarjottiin saattohoitoa.
Miksi kuolla? Ehtiihän sitä myöhemminkin...
Parempi on elää
kuin olla vainaa,
aina saa elävä lehmän;
kuolleen miehen talossa
näin palavan tulen,
mutta ulos oli vainaja viety.
Rampa pystyy ratsaille,
paimeneksi kädetön,
kuuro kelpaa sotaan;
sokea on parempi
kuin poltettu mies,
ei kuollut hyödytä ketään.
(Eddan Jumalrunojen Korkean runon 70. ja 71. säkeistö)
niin ei kannata tuhlata yhteiskunnan varoja menemällä tutkimuksiinkaan. Antaa vain taudin muhia rauhassa...aina se tehtävänsä itsekseenkin tekee.
Tai toinen vaihtoehto on hakea apua ensisijaisesti masennukseen ja huomata ettei olekaan vakavaa tautia?
Niin tarkoititko sitä fiilistä, ettei jaksaisi elää, vai niitä fiiliksiä,
että laukoo totuuksia siitä mikä masentaa tässä tehoyhteiskunnassa,
jostan sinä kommenttisi aloituksella olet tyypillinen esimerkki
"heikoin lenkki"-mentaliteetista,joka on valmis avittamaan
haudanreunalla alaskatsovaa, mutta huom. vielä elävää ihmistä, pienellä
yhteiskunnan "edunmukaisella" tönäisyllä...
TAI, jos tarkoituksesi on käyttää sarkasmia sanottavasi tehokeinona,
niin pitäisi ymmärtää sen verran, että minkälaisissa asiayhteyksissä
se EI ole sopivaa... Onnellista elämää vain sinulle.
Mutta ottaa aivoon tommoset syöpäpelkoiset joilla ei ole syöpädiagnoosia, vaihtaisin koska tahansa syöpäni sinun luulotautiisi.
Ei mitään tolokkua tossakaan ilmaisussasi!!
Hei vaan. Mä ottaisin sun syövän itelleni jos voisin. Eikös ois reilumpaa että ne sais syövän jotka ei halua enää elää. Mulla on samanlainen tilanne kun "miksi elää" nimimerkillä. Oon miettinyt et jos mulla olis joku mahd. tappava sairaus niin miten voisin kieltäytyä hoidoista. Ja kyllä, mieluummin kuolisin syöpään (tai mihin tahansa) kuin olisin masentunut. Niin pahaa masennus voi olla. Ja luulotautisuus on oire masennuksesta, älä vähättele masentuneen huolia terveydentilastaan. Ei millään pahalla.
Se on ihmeellistä kun on sairastanut syövän, masennuskin voi helpottua. Mulla on kokemusta kummastakin. Syövän parannuttua tajuaa elämän ainutkertaisuuden, katsoo asioita uusin silmin. Huomaa kuitenkin miten paljon elämällä on annettavaa ja siitä taistelee kynsin ja hampain.
Niin kyllä mä tajuan, että Luoja on tän kaiken kerran hyväksi tehny,
mutta ihminen on jo lähes kaiken tuhonnut omalla ahneudellaan.
Eikä sille loppua näy, näkyy vain lisääntymistään lisääntyvän...
Tunnen tai tunsin ihmisen joka ei halunnut hoitoa. Vain vähän ennen kuolemaansa halusi hoitoa, mutta mikään ei enään auttanut. Jätti sukulaiset, ystävät ja tutut suremaan. Miettisit vielä kerran.
Saanko kysyä, että onko sinulla mitään lääkitystä masennukseesi?
Olet varmaan murehtinut liika asioita ja se on saanut sinut masentumaan. Ei tämä maailma todella parane, vaikka sitä murehtisi. Olen samaa mieltä kaikesta siitä, mitä kirjoitit!!
Lueppa netistä masennuksen hoidosta esim. Tohtori Tolosen sivut. Ja vaikka söisit masennuslääkkeitä, niin voit syödä myös näitä "hänen pillereitään"!
Kokeile muutama kuukausi ja ota säännöllisesti joka päivä.
En usko, että sinulla syöpää on. Voi, kyllä minäkin usein tunnen, että on vaikka mitä sairauksia. Mutta, kun päiviä kuluu, niin huomaa, että oireet katoaa kuin itsestään.
Voimia sinulle ja positiivisuutta! Toivottavasti saat elämänhalusi takaisin!