Olisi mukavaa kevennystä tälle palstalle kuulla rakkauskertomuksia.Kertoisitko ihan tositarinasi puolison kohtaamisesta.Oliko löytösi yllätys vai istuitko samassa luokassa rakkaasi kanssa?
Mistä löysit
puolisosi?
141632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei tuollainen utelu ilman pientä omakohtaista alustusta tunnu miltään eikä innosta.
Minä tutustuin nykyiseen mieheeni erääässä kaupungissa, kun hän tuli sinne armeijaan. Niitä uskovaisia mokuja oli paljon siellä. Pari kertaa viikossa olimme seuroissa tytöt ja pojat,lauantai-iltaisin iltakylässä.Se oli aivan kivaa aikaa.Yksi pari aloitti seurustelun sinä vuonna, mutta minä en vielä seurustellut, joskin hiukan seurailin yhtä pojista. En miettinyt liiemmin sitä poikaa enää, enkä ketään muutakaan. Tuli kevät ja kesä ja suviseurat. Sitten se räpsähti ja lujaa. Tämä poika, jota olin silmäillyt käveli suviseurakentällä vastaani.Hänkin oli minua kuulema salaisesti silmäillyt ja ajatellutkin .Aloitimme suviseurojen jälkeen seurustelun julkisesti niin rakastuneina, että! Muutaman kuukauden päästä jo kihlauduimme ja sitten vihittiin.Näin sitä on elelty eteenpäin edelleen onnellisena kuuden lapsen kanssa.
ei ole omasta enää kerrottavaa.Hän nukkui pois ja en siksi halua enää muistella mitään.Halusin vain keventää palstaa.Utelias saa olla vaikka se ei kuulu sivistykseen.Tosikot älköön vaivautuko,riidan haastajista puhumattakaan.
Minulla oli kirjeenvaihtoilmoitus Pellervo lehdessä, kun haaveilin päästä maalle emännäksi pois kaupungin hälinöistä.
Sain kyllä monia vastauksia, mutta yhtään uskovaista maalaisisäntää ei vastannut ja olin siksi surullinen.
Kävin tapaamassa pari poikamies isäntää ja kaikki oli muuten ihan O.K, mut ku ei ollut uskovaista.
Eräskin kyllä lupas alkaa uskovaiseksi, mutta katsoin viisaimmaksi silti torjua tarjouksen.
Meni muutama kuukausi ja tuli uusi kirje. Kirjoittaja oli uskovainen poikamies, mutta ei suinkaan maalta kotoisin. Hän kertoi lukeneensa vanhaa Pellervoa ja tunteneensa sisäisen äänen käskevän kirjoittamaan.
En kertonut ilmoituksessani etsiväni uskovaista puolisoa, sillä Pellervon ilmoituksissa julkaistaan halukkaiden oikeat nimet ja osoitteet.
Matkustin sitten tapaamaan kirjeenvaihtoystävääni ja se oli totisesti jännittävä ensi tapaaminen.
Eniten minua jännitti, minkä näköinen on, onko kaunis vai ruma, lihava, vai sopusuhtainen.
Se oli kaikinpuolin O.K. mies ja kun oli tapaamisen jälkeen jatkettu kirjoittelua jonkin aikaa, matkustin taas kirjeystävän luo ja kävimme ostamassa kihlat. Sen jälkeen ei mennyt kuin pari kuukautta, kun matkustin sulhoni paikkakunnalle häitä juhlimaan. Sille reisulle sitten jäin ja entinen asuinpaikka ja työ jäi.
Uudella paikkakunnalla kesti jonkin aikaa, ennenkuin sopeuduin uuteen ympäristöön ja sain uuden työn.
Lapsia alkoi heti tulla ja vieraan työt vaihtui kotitöiksi.
Nyt on netti, jonka kautta on helppo tutustua, ei tarvitse kyllä kenenkään jäädä vanhaksipiijaksi
välityksellä tutustuttiin. En ollut nähnyt vielä miestäni, mutta nimikin oli jo minusta niin hyvä. muutama kaveri puhui keskenään tästä tyypistä, miten siitä joku saa hyvän miehen kun on niin ahkera ym. pistin kaiken korvan taakse. Alkoi kiinnostamaan enempi. kunnes koitti suuri päivä jolloin mentiin hakemaan tätä tyyppiä mukaan uinti reissulle. Ajeltiin autolla pihaan ja tyyppi oli naapurissa ja tulikin sieltä heti pois... ja PAM! En ole ikinä uskokut juttuihin, että kun näkee eke kerran sen oikean tietää, että tässä se on. Itse muistan tunteen heti, että jos ei tuo ei kukaan muukaan. vuosi eka tapaamiseta mentiin naimisiin ja ollaan oltu aviossa 17.v. Meinattiin kyllä pistää kantapäät vastakkain kihlaus aikana, mutta päätettiin jatkaa. Ei kaiiki ihan niin hellpoa ollut! Tällä hetkellä suht tyytyväinen olen.
Löysin pian omaksi puolisokseni tulevan nettikeskustelun kautta. Tarpeetonta mennä yksityiskohtiin, mutta voin vakuuttaa, että kirjoittamalla saa käsityksen toisen persoonasta ja suhtautumistavoista paljon syvällisemmin kuin vain istumalla vierekkäin seurapenkissä ja kuljeksimalla suviseuroissa käsi kädessä...
nimim. Onnellisesti kihloissa
Olin ryyppäämässä kuten lauantaisin kuuluukin ja sieltä,uskokaa täi älkää,vaimo löytyi.Suosittelen että etsitte ravintoloista.
ainakaan uskovaista puolisoa joten en suosittele sinne puolisoa etsimään.
kun on omakohtaista kokemusta.
kuin salama kirkkaalta taivaalta, leikin myötä häneltä lipsahti suusta sanoja, jotka herättivät salaman lailla .. :-D
Olimmepa kuulemma ajelleet aikaisemmin samassa autossakin isoihin seuroihinkin pohjoiseen, mutta kun kyydissä oli ollut monta neitoa niin en itse muista koko tapausta.
Olen monesti ihmetellyt miten juuri sopivan puolison taivaan Isä on antanut; olemme niin kuin "vähän" samasta puusta veistetyt, mutta kuitenkin puolisoni on pikkutyttönen ja iloinen, joka sitten lopulta minua hiljaista maalaispoikaa ihastutti.
löytyy... eivain ole vielä vastaan tullu, 25 vuotta jo vapaalla jalalla. joitain ihastuksia mutta ei niin ei. uskohan se tässä mennee
Satumaa oli, ei oltu samoissa kuvioissa pyöritty ja sitten vaan rupattelut venähti niin pitkäksi ettei muulla kyydillä enää kotiin päässyt kuin tämän.... (kyllä olimme ihan kahden ilman esiliinaa)...
Porukasta löytyi muutamia luotettavia joiden "seläntakana" sitten tutusteltiin = antoivat sekä aikaa että mahdollisuuden siihen että oli mahdollista tutustua ihan tähän ihmiseen ilman ulkopuolisten painostusta seurusteluun....
Aina ei hyvin pyyhi mutta vielä tallataan samaa polkua...
Pelasin tässä kaikessa viattomuudessa Tomb Raideria, kunnes havaitsin ylitsekäyvää ihastusta Lara Croftiin itsessäni....
Netistä treffipalstalta. Tosin ei tämä suomi24 vaan eri palsta. Onnellisesti naimisissa. :)