Täällä aina jauhetaan että "plaplapla eihän se ei ole oma syy jos sattuu olemaan lihava. Ei lihavia saa haukkua sillä he vain ovat sellaisia." P-a-s-k-a-a sanon minä!!
Älkääkä luulko minun olevan mikään 70-80kg hoikkeli! Olen n.120kg nainen, ja tämä lihominen on ollut todellakin oma syyni. Söin sairaalloisesti (en vain herkkuja, vaan ihan tavallista ruokaa hirveät määrät) ja lihoin vuodessa 20kg. Siis VUODESSA! Ja siitä vain jatkui lihominen!
Olin ennen siinä 75kg ja todella tyytyväinen vartalooni. Olin hoikka ja onnellinen, mutta aivan liian sortuvainen herkkuihin.
Haluaisin tietysti olla hoikempi, mutta en saa itseäni niskasta kiinni että alkaisin laihduttaa. Surkeaa, mutta totta. En ole ikinä ollut mikään lujatahtoinen ihminen... Että se siitä.
Tiedän olevani läskiluuseri. Tämä viesti ei kuitenkaan ole tarkoitettu vuodatukselle, vaan tälle: tajutkaa, että lihavuus on usein itseaiheutettua. Tietysti on poikkeuksiakin, ei sillä. Mutta hyvin usein se on ihan oma syy.
Älkääkä luulko minun olevan mikään 70-80kg hoikkeli! Olen n.120kg nainen, ja tämä lihominen on ollut todellakin oma syyni. Söin sairaalloisesti (en vain herkkuja, vaan ihan tavallista ruokaa hirveät määrät) ja lihoin vuodessa 20kg. Siis VUODESSA! Ja siitä vain jatkui lihominen!
Olin ennen siinä 75kg ja todella tyytyväinen vartalooni. Olin hoikka ja onnellinen, mutta aivan liian sortuvainen herkkuihin.
Haluaisin tietysti olla hoikempi, mutta en saa itseäni niskasta kiinni että alkaisin laihduttaa. Surkeaa, mutta totta. En ole ikinä ollut mikään lujatahtoinen ihminen... Että se siitä.
Tiedän olevani läskiluuseri. Tämä viesti ei kuitenkaan ole tarkoitettu vuodatukselle, vaan tälle: tajutkaa, että lihavuus on usein itseaiheutettua. Tietysti on poikkeuksiakin, ei sillä. Mutta hyvin usein se on ihan oma syy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Puhut asiaa.
On käsittämätöntä foorumin kirjoittelu lihavista ihmisistä:
On siis luonnostaan lihava, siksi sitten sisäisesti kaunis.
Lihava ei saa kaupasta kauniita vaateita, syy on tuotannon.
Miten voi tehdä kauniin pressun lilluvalle ruholle?
Olen itse 108 kg ämmä, alle 30 vuotiaaksi painoin 64kg 176cm pitkä.
Siitä alkaen kun itse oppii syömään, ja syö itse, ainoa joka mättää suuhun tavaraa on jokainen itse.
Menkää nyt sinne peilin eteen katseleman sitä sisäisesti kaunista pystyyn nostettua porsasta. ANTEEKSI porsaat.
Anteeksi sinäkin porsas. Haluan keskustella kanssasi lihavan arjesta. Kun käsket mennä peilin eteen niin mistä sinä olet saanut niin ison peilin että näet ääriviivasi? Minun pelini häivyttää armollisesti molemmilta sivuilta suuret määrät massaa. Miten siinä sitten saat oikean käsityksen koostasi? Mitä tavaraa mätät suuhusi kaikkein mieluiten? Oletko sitä mieltä ettei suuria vaatteita tarvitse valmistaa, haluatko kulkea alasti? Onko se nyt kaunista häh? Älä välitä, kyllä sinunkin pahaan oloosi vielä joku apu löytyy. Arvauskeskuksissakin kuulemma on jo psykiatrin vastaanottoja.
Aivan. Mutta en oikein tajunnut viestisi pointtia, nimimerkki porsas? Oliko tarkoituksesi vain pilkata? Hah, ihan vapaasti. Kai minä sen sitten ansaitsen. ;>
Se on fakta että on oma syy jos lihoo (poislukien sairaudet). Ihan turha väittää muuta koska jokaisella perimällä pystyy normaalipainoon kunhan vaan pitää kokoajan huolta kunnostaan. Myös se on fakta että nykyään ihannoidaan enemmän laihoja (huom. normaalipainoisia, vaikka painoa on puolet vähemmän kuin teillä ei tarkoita että olisi anorektikko) ihmisiä kuin lihavia. Kauneus on toki katsojan silmässä, mutta puhuttaessa yleisesti asia vain on näin. Aihe jossa on jotain keskustelemista on se että pitääkö lihavia tuomita jos he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisina kuin ovat. Ja varsinkin siihen kuinka aitoa tämä tyytyväisyys on. Onko se aitoa tyytyväisyyttä vai lihavuudelle antautumista ?
lihavuus on muutamaa prosenttia lukuunottamatta aina itseaiheutettua. Minäkin olen vielä lihava, vaikka BMI.n mukaan olenkin nykyään normaalipainoinen, ja tajusin painon huidellessa tuolla 120 kg.ssä että jotain on tehtävä. Ja nimenomaan minun itseni. Nyt painoa on lähtenyt reilut 35 kg ja ei se helppoa ole ollut, mutta kuka on väittänyt että elämä olisi helppoa?
Nyt, kun olen normaalihkoissa mitoissa on elämä paljon helpompaa, joten kyllä se oli kaikesta huolimatta vaivan arvoista.
Olen jojo laihduttaja.
Nyt painan 82kg 164cm ikä 62v.
Painoin keväällä 87kg.
Olen omaishoitaja enkä pääse lenkille.
On kyllä kuntoiluvälineitä mutta taas ahdistaa nämä seinät niin että en ole kuntoillut yhtään.
Kyllä vielä tässä painossa voi olla melko tyytyväinen elämäänsä jos hyväksyy itsensä.
Olen huomannut että yli 82kg jälkeen on jo tukalampi olla.
Meillä on suvussa kaikki lihavia, tai ainakin tukevia.
Vantteria niinkuin setäni sanoi.
Kai meillä on kaikilla hyvät ruokahalut ja ollaan nautiskelijoita.
Laihduttaminen on vaikeaa, pitäsi löytää jotain mielenkiintoista tekemistä syömisen sijaan.
Se vie ajatukset pois syömisestä.
Minua ärsyttää omahyväiset ja kerskailevat kommentit omasta erinomaisuudesta jos on onnistunut säilyttämään painonsa normaalina.
Ärsyttää myös neuvominen kuinka ylipainoisen tulisi elää.
Kyllä kaikki lihavat tietävät kuinka tulisi toimia että laihtuu, mutta ei se niin käy että laihdutan tästä 20 kg noin vain.
Pitää olla vahva motivaatio ja elämä sillä mallilla että jaksaa paneutua asiaan täysillä.
ei masentuneena ja stressaantuneena laihdutus onnistu keneltäkään.