Nyt kysytään yksinäisiltä: minkälainen olisi Sinun oma unelmakumppanisi? Saa laittaa piirteitä niin ulkonäöstä kuin luonteesta. Ja voi mainita myös mieluisimman iänkin hänestä.
Tämä ei ole deitti-ilmoitus, vaan galluppi.
Vastauksia! :)
Tämä ei ole deitti-ilmoitus, vaan galluppi.
Vastauksia! :)
Vastaukset 33
Vanhimmat
saisi olla rehellinen, huumorintajuinen ja lämminsydäminen, hellä ja rohkea, toiset huomioon ottava. elämänviisautta olisi saanut kerätä matkalla, empatiaa ja tilannetajua.
ulkonäkö sinänsä on sivuseikka, mutta koska tässä saa unelmoida, sanotaan:
saishan tuo olla pitkänhuiskea, sellainen jättiläinen. hiukset mielellään tummat. lämmin hymy, joka yltää silmiin asti. erikoinenkin, omalaatuinen. tatuoinnit ja lävistykset plussaa.
joo, tiedän. ei sellaista olekaan ;)
mies
liian ronkeli ;D
Nyt en ymmärrä. Liian ronkeli mihin nähden? Hyttyseenkö?
Jokainen meistä on oma ainutlaatuinen yksilönsä. Ei kukaan ole "liian" mitään. Ei ole yksinkertaisesti kohdetta, mihin ihmisiä verrata, kun jokainen on omansa.
kiltti,ikältään 18-45,pituudella,painolla tai muutenkaan ulkonäöllä ei niin väliä,joku joka uskoo rakkauteen eikä "kriteereihin" :) tällanen olis yksinäisen miehen unelma nainen.aivan liikaahan toi on vaadittu.mut kun sai kerta unelmoida :)
Mieluusti pidempi kuin minä, 27-36v. Ehkä omaa kokemusta yksinäisyydestä tai masennuksesta, mutta ei välttämätöntä, kunhan on ymmärrystä. Jollakin saralla ehkä luova tai sitten jotain omia kiinnostuksen kohteita. Samankaltainen huumorintaju; pysyy kärryillä ja vastaa samalla mitalla.
...sateli vastauksia. Mitä tämä todistaa? Sen, että yksinäiset miettivät mahdollista kumppania tähänkin aikaan illasta. ;)
Luotettava & uskollinen, hauska, huumorintajuinen, puhelias ja avoin. Sellainen keskustelutaitoinen ja iloinen persoona. Fiksukin, mutta en tarkoita että pitäisi olla korkeasti kouluttautunut tai jotain. Ja ehdottomasti itsetunnon pitäisi olla edes jotenkuten kunnossa.
Asiasta poiketen, ajattelin esittää oman kokemukseni tästä "kumppanin etsimisestä". Minä en henk koht ole mikään missi, ja ylipainoinenkin olen. En ole tästä huolimatta ujo tai syrjäänvetäytyvä luonne. En vaadi kumppanin ulkonäöltä erikoisia, tottakai sen pitää miellyttää minua jollain tavalla. Olen paljon saanut kuulla mm. näiltä keskustelupalstoilta, että pitää ottaa "oman tasoinen" mies. Ja että minulla ei tavallaan saisi olla kriteerejä, koska en itse ole kaunotar(itse hyväksyn itseni ja pidän itsestäni). Mutta entä jos näistä "oman tasoisista" ei löydy luonteeltaan sopivaa? Tarkoittaako se oma taso pelkästään ulkonäköä? Jos löydänkin ei-niin-komean miehen, mutta hän ei miellytä minua luonteeltaan? Koska kokemukseni mukaan ei niin komeat miehet ovat usein (en yleistä, nimenomaan oma kokemus!) syrjäänvetäytyviä, ujoja, huonoitsetuntoisia.. jne. Ja minä en vain viihdy sellaisen seurassa. Se ei vetoa minuun. Mutta onko se minun vikani? Joku tykkää sitten taas ujoistakin miehistä. En tiedä tajusiko kukaan pointtiani, mutta jos niin olisi mielenkiintoista hieman keskustella asiasta kanssanne :)
Iloista syksyn alkua!
Sinä kiinnität huomiosi hyvännäköisiin miehiin, et varsinaisen ulkonäön takia, vaan siksi kun uskot että hyvä ulkonäkö takaa hyvin usein miehelle myös itsevarmuuden. Ulkonäöstä et siinä piittaa, vaan siitä, että joku mahtaisi olla yhtä avoin ja ulospäin suuntautunut kuin sinä.
Luulen tajuavani. Ainakin selostuksesi tuntui hyvin selkeältä.
Minulla tuo asia on mennyt toistepäin. Olen ollut muutama vuosi sitten erittäin kaunis (tottakai viime kädessä makuasia), mutta ihastunut olen ainoastaan "huononnäköisiin" miehiin. Se johtui siitä, kun halusin olla tuntematta pelkoa miehen menettämisestä. Nykyisin olen ihan yhtä epävarma kuin ennenkin, mutta jostain kumman syystä olen unohtanut tuon menettämis-seikan ja katson vain sitä, joka silmääni miellyttää.
Palaten sinuun, on todella idioottimaista joltakin sanoa, että lihava nainen ei saisi yrittää hyvännäköistä miestä! Eihän parien muodostuksessa ole herranjestas mitään sääntöjä. Mielestäni jokaisella on oikeus tavoitella juuri sitä, mistä kiinnostuu. Seurustelukumppaneilla ei tarvitse olla keskenään samanlainen raha-, kouluttautumis-, ikä- tai ulkonäkötilanne. On naurettavaa luokitella ihmiset "omiin luokkiinsa". Jokainen valitkoon itse, minkälaista kumppania aikoo tavoitella.
osa miesten itsetunnon puutteesta aiheutuu tuosta naisten vähättelevästä suhtautumisesta "rumiin" miehiin.noh onnea sulle mies rintamalle.toivottavasti et joudu kovin hyväksikäytetyksi.ja jos oikeasti haluat komean miehen niin laihduta.se on ainut konsti.ellet halua luuseria ressukkaa.mikä ilmeisesti itsekkin olet.
ole luuseri reppana vain siksi, että olisi keholtaan pyöreä. Jos on itse sujut sen asian kanssa, kehonkoko ei ole todellakaan esteenä mihinkään!
Sinulle, joka kutsuit minua luuseriksi ressukaksi. Taidat olla sitä itse, mene ja tiedä, minä en ainakaan ole. Lukutaidoton ainakin olet, koska en kyllä missään vaiheessa tekstiä maininnut että haluaisin nimenomaan vain komean miehen. Luepas tekstini vaikka uudelleen josko sinäkin ymmärtäisit.
Ei ruma ole sama kuin luuseri ressukka. Enkä minä ainakaan vähättele ketään ihmistä. Enkä kovin helposti joudu hyväksikäytetyksikään, en ole järin sinisilmäinen. Mistäs sait mokomat asiat päähäsi?
Mun unelmamies ois ulkoisesti tavallisen näköinen, ehkei nyt ruma muttei komeakaan, ja omaisi ihan kohtuullisen hyvän itsetunnon :)
En minäkään kaunotar ole ja olen saanut jos minkälaisia haukkuja kohdalleni, mutta yritän säilyttää itseluottamukseni parhaani mukaan :)
Oikein! Et sinä mikään luuseri ressukka ole eikä kukaan muukaan. Mikä on ylipäänsä luuserin määritelmä? Paskaa niskaansa saanut, esim. kiusattu? Vai mikä?
Siinä tapauksessa luusereita on pilvin pimein. Muussa tapauksessa olemme kaikki ihmisiä ja joidenkin tie on ollut helpompi kuin toisten. Sanoisinpa, että ne kivisen tien kulkijat, jotka selviävät vaikeuksista huolimatta, ovat suurimpia voittajia.
kylläkään yksin...mutta välliin yksinäinen... unelmakumppani olisi sellanen mies joka arvostaa naistenkin työpanosta ja ei naputa joutavia.... ajan myötä omasta ukosta näkkyy tämmöenen tulleen.... semmonen kateltava ei mikkää p....tä revitty....
Mä haluun kans osallistuu tähän:).
Elikkä MIES, noin 25-30v, noin 180-185 cm, ei mikään ruipelo, mutta ei tonnikeijukaan. Tumma tai ristiverinen. Osaa pukeutua suht muodikkaasti (ainakin tietää et purjehduskengät ja levis 501 on OUT). Lippistä jos pidetään niin kunnolla eikä silleen "lippa ilmassa".
Avoin, luotettava, rehellinen, itsetunto kunnossa, mieluummin ei henkisiä ongelmia (riittää kun mä taistelen niitten kanssa toisinaan), kannustava, huumorintajuinen ja tykkää eläimistä (lapsista ei tarvii tykätä, mä en niistä kauheesti välitä).
Missään nimessä ei saa olla allerginen millekkään eläimelle!!
Opiskelija tai työssäkäyävä, jos työtön niin ainakin pitäs olla halua ja motivaatiota työn etsimiseen ja silleen et ois jotain koulutustakin siellä...
Ei läheisriippuvainen, roikkuja ja pitää olla omaakin elämää.
Ja joku ihmettelee miten mä oon sinkku:D heh...
mutta saa sitä haaveilla;)
Unelmäkumppanini on mies, joka rakastaa ja halaa paljon (Kukaan ei ole halannut 10 vuoteen, joten sitä kaipaa!!)ja on kiltti ja ihana muutenkin, sellainen kunnollinen. Ikää ehkä 24 - 32 v, mutta voihan se unelmien mies olla nuorempi tai vanhempikin, jos kohdalle osuu. Kivannäköinen. Monennäköiset miehet on kivannäköisiä, mutta unelmienkumppani ei todellakaan olisi mikään mallikomistus, vaan sellaisen tavallisen kivannäköinen, vaalea tukka ehkä mieluummin ja silmälasit miehellä on aina plussaa!
en ole nirso. Lähtisin treffeille jokaisen kanssa, joka vaan haluaa. Ongelma on se, ettei kukaan halua. Olen nuori ja nätti, mutta en kelpaa kenellekään. Se masentaa.
Miten on mahollista jos on nuori ja nätti eikä kukaan halua lähtee treffeille? Asutko jossai pikku kaupungissa tai kylässä? Mä oon kans nuori ja nätti ja kyllä mua ulos pyydellään, mutta mä taas en lähe ihan kenen tahansa mukaan.
Lähtisit treffeille jokaisen kanssa, joka vain haluaa? Epäilen.
kelpaa kuka tahansa?tulikohan oltua ihan rehellinen?no jos kuka tahansa kelpaa niin seurasta ei varmaan tule puutetta :) kyllä luulisi ylipainoisten peräkammarin poikien olevan riemuissaan :D
on varmaan se, että olen ujo. Vaikea tutustua uusiin ihmisiin, vaikka kuinka haluaisin. Ainakin luulisin, että syy on se. Jos syy olisikin ulkonäössä, niin voisin muuttaa kampausta, laihduttaa, vaihtaa pukeutumistyyliä, mitä vaan, mutta luonnetta on vaikea mennä muuttamaan.
mutta olen vain todella yksinäinen ja haluaisin niin kovin, että joku välittää ja halaa ja muuta. Mutta ei. Kyllä kuulen välillä törkeitä kommentteja tai ehdotuksia ja vuosi sitten kesällä kimppuuni käytiin kahdesti niin, että nykyisin iltaisin pelkään liikkua yksin. Mutta ketään ei kiinnosta lähempi tuttavuus, ei edes niitä ylipainoisia peräkammarin poikia!
että asun Turussa, siis ihan suuri kaupunki, opiskelen yliopissa nyt viidettä vuotta, minulla on hyvä työpaikka opiskelun ohessa a ulkonäössäni ei mielestäni ole mitään kovin suurta vikaa, vaikka en mikään missi olekaan, pitkä, hoikka ja nätti kuitenkin. Minulla ei ole yhtään ystävää eikä miestä eikä mitään elämää työn ja opiskelun lisäksi, joten olen todella yksinäin. Masentaa. Pelottaa, etten pian enää jaksa tätä. Eihän ole mitään syytä, miksi pitäisi jaksaa.
En vain tiedä onko mitään järkeä lähteä Turkuun asti pk-seudulta, mutta muuten minä voisin lähteä ;)
että edes joku. Harmi, kun et asu Turussa.
Minusta tuntuu että meidän pitäisi jotenkin tutustua, luin kaikki viestisi ja tunnistin niistä itseni. Minulla on samankaltaisia "ongelmia", mutta ajatusmaailmani myös kohtaa mielestäni sinun ajatusmaailmasi.
Jos satut vielä lukemaan näinkin vanhaa viestiä, niin kirjoita ihmeessä jotain, vaikka ei ikinä tavattaisikaan olisi hauska jutella asioista muuten vaan, koska minusta tuntuu että olemme hyvin samanlaisia.
Mika
Joka hyväksyisi ne kaikki miinukset meikäläisessä. Kuten impulsiivisen ja pikkasen viinaan menevän nuoren miehen.
on noin 27-29 vuotias mies, noin 180-190cm pitkä, painaa noin 80-100 kiloa. Hänellä on hyvä ryhti, vahvat kädet ja muutenkin sopusuhtainen ja hivenen lihaksikas olemus olematta silti mikään sikaniska bodari. Hänellä on keskipitkät tuuheat vaaleat hiukset joihin haluaa upottaa kätensä.
Luonteeltaan ystävällinen, lempeä, rakastava ja uskollinen. Koulutuksella ei ole niin väliä, mutta järkeä pitää päässä olla myös. Mieluusti musikaalinen, eli joko nauttii musiikin kuuntelusta tai soittaa itse jotain instrumenttia. Yhtäaikaa sekä miehekäs että poikamainen.
Arvatkaas montako noita löytyy suomesta tai maailmasta, ja moniko niistä olisi valmis olemaan minun kanssani.
Niin, ja olen itsekin mies.
No. Ainahan sitä voi haaveilla...
Jos oikeasta kumppaniehdokkaasta puhutaan niin hänen pitäisi olla noin samanpituinen kuin unelman, kiva kasvoiltaan ( monet ovat ), hymyilevä, hiukset päässä ja luonteenpiirteitten tulee päteä myös. Pelkästään näillä karsii valtaosan ehdokkaista pois.
olisi myös just tuollainen, mitä kuvailit, mutta itse olen nainen.
Joko nainen tai mies, sukupuolella ei niin merkitystä. Mukava, suvaitsevainen, ei uskovainen, huumorintajuinen ja ei mikään kauhea pälpättäjä. Iältään ehkä 14-18, ulkönäöllä ei sen kummempaa merkitystä, kunhan ihmiseksi tunnistaa. Plussana pidän saman suuntaista musiikkimakua, pukeutumisen ei kuitenkaan tarvitse olla sen tyylinen.
no aivan sama ku en kellekkää kelpaa
Olen ollut koko lyhyen elämäni yksin... Toivoisin että tulisi joku tyttö joka nostaisi taas hymyn kasvoilleni... Minulle ei ulkonäkö ole pääasia, kunhan vain olisi suloinen hymy... Olen aina osannut iloita toisen pulesta, kun esim. joku kaverini on kertonut alkaneensa seurustella jonkun kanssa... Nyt on alannut ilo muuttua pinnan alla katkeruudeksi... Ympärillä syntyy pareja mutta minä jään aina yksin...
tummaan.minäkin muistan kun ennen olin iloinen ja toiveikas luonne.muistan myös halveksuneeni katkeria ja vihaisia ihmisiä.mutta tässä sitä nyt ollaan.eikö ole kumma miten yksinäisyys ja rakkaudettomuus voi muuttaa ihmistä.mutta sähän oot vielä noin nuorikin.miten nyt jo katkera?itse olen kumminkin jo 25.joskus mietityttää mihin tässä vielä päätyy.